Kovin tuntuu kiihkeetä olevan tämä keskustelu puolin ja toisin. Minä perheellisenä monesti olen sitä miettinyt, että onkohan mussa jotain pahasti vialla, kun en pysty tuntemaan mitään säälin tunteita abortoituja alkioita kohtaan? Minä en parhaalla tahdollakaan osaa ajatella esim. muutaman viikkoista alkiota lapseksi. Tottahan se lapseksi tulisi jos kehitys jatkuu, siitä mulla on todisteena lapset kotona jaloissa pyörimässä.
Tuttaviani on parikin sellaista, jotka ovat päätyneet keskeytykseen, syitä en ole sen koommin udellut enkä tentannut, koskei ne mulle edes kuulu! Ystäviä ollaan edelleen kuten tähänkin asti.
Voin tuntea hirveää sääliä niitä lapsia kohtaan, jotka asuu kehitysmaissa, ehkä pakolaisleireillä, ne tekee niin pahaa etten voi yleensä edes katsoa televisiosta kun sieltä jotain näytetään. Voin pahoin kun kärpäset pörrää silmissä ja kuihtunut lapsi riutuu samein silmin äitinsä sylissä. Jo pelkkä lukeminen eri tilastoista, miten moni lapsi kasvaa päideriippuvaisessa perheessä tai miten paljon lapset ja nuoret tekee itsemurhia, saa minut itkemään.
Suren joskus valtavasti oman perheen puolesta, sitä mitä tästä maapallosta on kymmenien vuosien päästä jäljellä ja millaiseksi on maailma muuttunut esim. siitä mitä se on ollut vaikka vasta 50v sitten. Saastuminen, sademetsien tuhoutuminen, kasvihuoneilmiö, ihan kaikki se kamaluus ja peruuttamattomuus mihin ollaan tätä nykyä menossa. Joskus mietin, että jos nyt olisin nuorempi ja perheetön, uskaltaisinko / kannattaisiko tähän maailmaan edes lapsia tehdä. Okei, jokainen lapsi tuo iloa ja riemua tullessaan, mutta myös jokainen syntymätön lapsi on ainakin yksi lapsi vähemmän kärsimässä. Älkeekä nyt käsittäkö tätä väärin, en tarkoita että nyt kaikki abortoimaan, tää ei nyt ihan sitä tarkoittanut. Ajatuksia vain tälläiseltäkin kantilta.
Pitäisikö tai kuuluisiko tuntea surua abortoitujen alkioiden tai sikiöiden puolesta?
Tuttaviani on parikin sellaista, jotka ovat päätyneet keskeytykseen, syitä en ole sen koommin udellut enkä tentannut, koskei ne mulle edes kuulu! Ystäviä ollaan edelleen kuten tähänkin asti.
Voin tuntea hirveää sääliä niitä lapsia kohtaan, jotka asuu kehitysmaissa, ehkä pakolaisleireillä, ne tekee niin pahaa etten voi yleensä edes katsoa televisiosta kun sieltä jotain näytetään. Voin pahoin kun kärpäset pörrää silmissä ja kuihtunut lapsi riutuu samein silmin äitinsä sylissä. Jo pelkkä lukeminen eri tilastoista, miten moni lapsi kasvaa päideriippuvaisessa perheessä tai miten paljon lapset ja nuoret tekee itsemurhia, saa minut itkemään.
Suren joskus valtavasti oman perheen puolesta, sitä mitä tästä maapallosta on kymmenien vuosien päästä jäljellä ja millaiseksi on maailma muuttunut esim. siitä mitä se on ollut vaikka vasta 50v sitten. Saastuminen, sademetsien tuhoutuminen, kasvihuoneilmiö, ihan kaikki se kamaluus ja peruuttamattomuus mihin ollaan tätä nykyä menossa. Joskus mietin, että jos nyt olisin nuorempi ja perheetön, uskaltaisinko / kannattaisiko tähän maailmaan edes lapsia tehdä. Okei, jokainen lapsi tuo iloa ja riemua tullessaan, mutta myös jokainen syntymätön lapsi on ainakin yksi lapsi vähemmän kärsimässä. Älkeekä nyt käsittäkö tätä väärin, en tarkoita että nyt kaikki abortoimaan, tää ei nyt ihan sitä tarkoittanut. Ajatuksia vain tälläiseltäkin kantilta.
Pitäisikö tai kuuluisiko tuntea surua abortoitujen alkioiden tai sikiöiden puolesta?
Vastaukset 10
Vanhimmat
vedettiin kehitysmaa-kortti esiin. Huoh!
elävien lapsien kärsimyksistä ei edes puhuta!jos tämä on abortti palsta,niin miksi sinä sitten puhut lapsista,tiesitkö että lapsella ja alkiolla on suuri kehitysero?et varmaan,kun et vieläkään ole löytänyt elämääsi muuta sisältöä,kun arvostella täällä eläviä lapsia ja himoita pikkuruisia alkiopoimuja.
Itse toteat, että tämä on abortti-palsta ja kysyt, miksi puhua lapsista, juuri kun olet kritisoinut sitä, ettei elävien lasten (elävä se on alkiokin) kärsimyksistä edes puhuta (aborttipalstalla). :D :D :D :D
eroavaisuutta.eikö alkiolla ja elävällä lapsella ole minkäänlaista kehityseroa??
olet pahasti hakoteillä :D itseasiassa olet jo todistanut sen,että laittaisit likoon mielummin elävän lapsen kuin sikiön.
Sanoppa mikä sinua surettaa,jos jotkut sinulle tuntemattomat ihmiset tekevät abortin?onko sinulla oikeasti noin kova suru ja tuska?oletko hakenut mitään terapiaa?:)ajattelin vain auttaa sinua.
ja yhä huvittavammaksi menet...
yhtä eläväisiä ne eri ikäiset lapset on. Ne syntyneet eivät ole aborttiuhan alaisia joten tottakai täällä puhutaan juuri niistä jotka on.
Etkö sinä osaa katsoa tätä maailmaa yhtenä suurena kokonaisuutena? Vai onko sinulle ihan sama miten muilla menee kunhan sulla vain menee hyvin?
ne suree,ketkä suree.senkin ymmärää helpommin,jos tuntemattomia lapsia tai nuoria kuolee milloin mihinkin,ja ihan eläviä,joilla elämä edessä.Sitäkään ei ole normaalia surra itseään kipeäksi,jos ei henkilöitä tunne,mutta se,jos suree toisten ihmisten alkioita tai sikiöitä,kertoo aika paljon siitä,ettei pysty hyväksymään elämässä tapahtuvia tosiasioita.täällä abortti on laissa,ja ne tehkööt sen,ken tehköön.ei tosiaan mullekkaan kuulu.lapset on varmasti ihania,mutta kyllä sillä on suuri ero silti,onko se syntynyt tai syntymätön.
Minun mielestä sinulla on ihan hyvä kanta tästä asiasta.Mitäs sitä kyselemään saako surra vai ei.kun eräät täällä niin tekee,koska eivät elävistä lapsista välitä tuskin hevon hootakaan.
heidän mielestähän jopa tänään uutisissa kerrottavassa 12-vuotiaan isänsä raiskaamassa jutussa tämän lapsukaisen olisi velvollisuus synnyttää omalle isälle lapsi,kelatkaa vähän.ei kukaan oikeesti voi olla noin sairas,että pitää jotenkin normaalimpana synnyttää isällensä lapsi,kuin tehdä abortti.kuka helvetti haluaa edes elää sellaisessa elämässä,jossa on oman isänsä kanssa tehnyt lapsen,ja isän "pakottamana"raiskaamana.jos ei ajatella enää tuollaisenkaan olevan syy aborttiin,niin mitä järkeä on synnyttää lapsia sit tänne,jos kaikki vääryys on kohdistettava heihin sikiöiden puolesta.ihan sairaalloista suoraansanottuna!!!
ihka elävillä alkioilla ollu sitten vielä enemmän elämää edessä..?
Jos syntyneitä lapsia saisi ihmisoikeudettomina surmata vaikkapa 1-vuotiaaksi niin toki puolustaisimme heitäkin.
Abortti on luonnotonta ja sairaalloista.
En tunne mitään surua kenekään abortituja alkiota kohtaan. Samoin minulle on ihan sama josko joku ystävistäni olisi tehnyt tai tekisi raskaudesn keskeytyksen. Se ei tee ihmistä yhtään huonommaksi tai paremmaksi, se on vain yksi sattumus muiden joukossa.
Säälin niitä jotka ovat tehneet abortin ja sitten harmittelevat ja katuvat sitä koko elämänsä. Kehittävät elämänkestoisen surutilan asiasta, joka on tapahtunut ja peruuttamaton.
Tarvitsevatko jotkut tätä surukorttia , onko onni liian vaikeaa kestää, jolloin keksitään, vedetään asia, mikä tahansa, josta saadaan olla masentuneita ja murheellisia. Jollain se on sitten se abortti, jollain joku muu; onneton lapsuus, epäonnistunut rakkaussuhde.