Ärsyttävää... Vihdoinkin, kun pystyin kenties rakastumaan uudestaan muutamaan vuoteen, rakkaudenkohteeni on aivan väärä. Näin minulle aina käy. Tiedän, ettei meillä voi olla yhteistä tulevaisuutta ja esteitäkin meidän väliselle rakkaudelle olisi vaikka kuinka paljon.
Kuitenkaan en saa sua mielestäni ja olen öisin herännyt nyt useampaankin kertaan, koska sinä ole tullut mieleeni... Ja toivon, että olisit vieressäni - yhdessä kanssani! Tiedän, että se on mahdotonta, ainakin tässä elämänvaiheessa. Lisäksi en tiedä tunteistasi mitään, vaikka sydämessäni onkin pieni toivonkipinä siitä, että todellisuudessa voisit rakastaa minua, mitä et ole kuitenkaan uskaltanut tulla tunnustamaan minulle. Voivatko ne katseet olla aivan tyhjiä? Ja sinulle aivan yhdentekeviä? Vai ajatteletko minua miltei koko ajan? Olen huomannut myös sinun välillä katselevan minua vaivihkaa ja kun katson Sinuun, huomaan Sinun kääntävän katseesi pois minusta. Joskus se on sydäntäraastavaa, jos et edes vilkaise minuun. Mutta kaipa yrität toimia järjellä tai sitten olen sinulle aivan yhdentekevä.
Tänäänkin katseemme kohtasivat vähintään kaksi kertaa ja pääsin jopa 'juttelemaan' kanssasi, aivan vahingossa. En tiedä, mitä tämä on, mutta vahvasti ihastunut Sinuun ainakin olen. Sen voi todistaa sekin, kuinka vapisen sisältä aina, kun näen Sinut. Sinun näkemisesi tuo päiviini valon, jota muuten ei oikeastaan ole.
Tuleva kesälomakin hieman pelottaa... Jos tunteeni ovat aitoja, saattaa tulevasta lomasta tulla yhtä tuskaa, koska se tarkoittaa sitä, etten voi sua nähdä yli kahteen kuukauteen. Välillä tuntuu, että kolme päivääkin on liikaa!
Ehkä on vain parempi olla ja unohtaa kaikki - katseesi, hymysi, naurusi... Ja haudata kaikki tunteet, joita tunnen. Pitäisi toimia järjellä, mutta se on vaikeaa, koska olen tunneihminen ja näkemisesi saa minut unohtamaan kaikki esteet, joita välillämme on!
Kuitenkaan en saa sua mielestäni ja olen öisin herännyt nyt useampaankin kertaan, koska sinä ole tullut mieleeni... Ja toivon, että olisit vieressäni - yhdessä kanssani! Tiedän, että se on mahdotonta, ainakin tässä elämänvaiheessa. Lisäksi en tiedä tunteistasi mitään, vaikka sydämessäni onkin pieni toivonkipinä siitä, että todellisuudessa voisit rakastaa minua, mitä et ole kuitenkaan uskaltanut tulla tunnustamaan minulle. Voivatko ne katseet olla aivan tyhjiä? Ja sinulle aivan yhdentekeviä? Vai ajatteletko minua miltei koko ajan? Olen huomannut myös sinun välillä katselevan minua vaivihkaa ja kun katson Sinuun, huomaan Sinun kääntävän katseesi pois minusta. Joskus se on sydäntäraastavaa, jos et edes vilkaise minuun. Mutta kaipa yrität toimia järjellä tai sitten olen sinulle aivan yhdentekevä.
Tänäänkin katseemme kohtasivat vähintään kaksi kertaa ja pääsin jopa 'juttelemaan' kanssasi, aivan vahingossa. En tiedä, mitä tämä on, mutta vahvasti ihastunut Sinuun ainakin olen. Sen voi todistaa sekin, kuinka vapisen sisältä aina, kun näen Sinut. Sinun näkemisesi tuo päiviini valon, jota muuten ei oikeastaan ole.
Tuleva kesälomakin hieman pelottaa... Jos tunteeni ovat aitoja, saattaa tulevasta lomasta tulla yhtä tuskaa, koska se tarkoittaa sitä, etten voi sua nähdä yli kahteen kuukauteen. Välillä tuntuu, että kolme päivääkin on liikaa!
Ehkä on vain parempi olla ja unohtaa kaikki - katseesi, hymysi, naurusi... Ja haudata kaikki tunteet, joita tunnen. Pitäisi toimia järjellä, mutta se on vaikeaa, koska olen tunneihminen ja näkemisesi saa minut unohtamaan kaikki esteet, joita välillämme on!
Vastaukset 10
Vanhimmat
minulle, niin ajattelen sua koko ajan, ja olen ihastunut sinuun!!
Tämä voisi olla aika monelle, niin kerrotko hieman lisää? Kerro vaikka kohteesta jotain tuntomerkkiä ja niistä esteistä, jotka ovat välissänne. Toivoisin olevani tuollaisen tunteen kohde, niinkuin varmasti moni muukin.
No... Hän on sellaisessa asemassa minuun nähden, ettei suhteemme ainakaan tässä vaiheessa olisi sallittu. Tai no en tiedä, olisiko se sallittua, mutta epäilen sitä, ettei se olisi. Kohta ainakin yksi este olisi poistunut väliltämme... Mutta muita sitten taitaakin jäädä: muiden esteiden lisäksi esim. ikäero, joka saattaisi haitata tässä vaiheessa, koska olen melko nuori. Iänhän ei pitäisi katsoa rakkautta, vai kuinka?
Lisäksi luulen hänen olevan varattu ja perhekin hänellä on, mikä saa minut ainakin epäilemään hänen tunteitaan minua kohtaan eli niitä ei varmastikaan voi olla. Ei hän varmaankaan olisi valmis heittämään kaikkea, tulevaisuutaan ym. minun vuokseni enkä olisi välttämättä minäkään. Mutta koska olen aina ollut hyvinkin tunnollinen sekä myös kiltti, ja elämälläni ei ole kunnon suuntaa eikä sillä tunnu olevan minkäänlaista tarkoitusta, joskus mietin, kuinka olisi vapauttavaa tehdä jotakin hyvin radikaalia. Koska yleensä ajattelen aina muita ja sivussa unohdan itseni ja onneni sekä elämäni.
Hän on melko pitkä ja ruskeahiuksinen. Kiitos muuten vastauksestasi, joka olit pyytänyt kertomaan tunteideni kohteesta hieman tuntomerkkejä. Oletko itse samassa tilanteessa?
http://www.imeem.com/people/omVc7iJ/playlist/vBLWfaFD/a_fine_frenzy_music_playlist/
tule saamaan häntä itsellesi ja tiedät sen, ikä, asema, perhe. Jos joskus tapaatte se jää aina siihen, mutta hän palaa aina luokseni, Sitä sidettä sinä et voi ymmärtää.
En ehkä ymmärrä, mitä tarkoitat. Tiedän sen, etten häntä itselleni voi saada. Mutta mitä tarkoitat sillä, että hän palaa luokseni ja mikä side hänen ja minun välillämme voisi mukamas olla? En keksi yhtäkään, sillä mitä ilmeisemmin hän ei välitä minusta pätkääkään tai siltä ei ainakaan tunnu. Olen hänelle yhdentekevä - nyt sen tiedän. Olin hänelle vain leikkiä: yksi muiden joukossa.
Tänäänkään hän ei edes vilkaissut minuun tai en ainakaan huomannut, että hän olisi katsonut minuun. Tänään oli muutenkin niin masentavaa ja sitä tunnetta lisäsi se, että hän käveli ohitseni kylmästi kuin minua ei olisikaan - kuin olisin kuollut. Kun hän tekee näin, oloni tuntuu tyhjältä enkä tiedä, miksi elää, koska kukaanhan minusta ei välitä.
Mutta nyt tämän on loputtava! En jaksa enää tälläistä elämää. En pysty muutenkaan keskittymään mihinkään, koska hän valtaa ajatuksistani 100%. En pysty nukkumaan, syömään saatikka keskittymään koulunkäyntiin. Läksyt jäävät tekemättä, läksyt lukematta, mitkä lisäävät vain stressiäni. Lisäksi nyt viikonloppuna ohjelmassa on vain kokeisiin lukemista; Koeviikko näet tulossa. Kouluunkaan en jaksaisi mennä, ellen tietäisi, että tulen näkemään hänet siellä. Tiedän, ettei siinä ole mitään järkeä; Mitä järkeä on katseissa, mitkä eivät luultavasti merkitse hänelle mitään. Nyt sen tiedän: Minun on unohdettava hänet, koska en tunteitani uskalla enkä myöskään voi tunnustaa. Hänhän nauraisi minulle päin naamaa, jos sen kertoisin. Elämä on rankkaa. Siihen olen törmännyt elämässäni monta kertaa ja se pistää miettimään, mitä syytä on elää, jos ei kukaan rakasta?
Rukoilen, että joku ihana mies pelastaa minut tästä ahdingosta, jota en voi sietää ja joka kalvaa mieltäni lähes päivittäin. En voi elää niiden lyhyiden ilonhetkien varassa, jotka tulevat silloin kuin sitä vähiten odotan. Miksi en voi olla onnellinen ja löytää sitä oikeaa rakkautta? Miksi rakkauteni osuu aina väärään ihmiseen? Luuletteko, että kaikella on oma tarkoituksensa?
Kävin tänään shoppailemassa, mutta sekään ei poistanut masentuneisuuttani ja tyhjyyden tunnetta. Luulin näet näkeväni hänet koko ajan, vaikka todellisuudessa hän ei ollut siellä. Lisäksi pikkusiskoni kertoi nähneensä hänet viime viikolla lähellä kotiani. Kun sen sain tietää, ajattelin vain: "What the...". Hän nähkääs tietää, missä asun, mutta en usko sen liittyvän asiaan mitenkään.
Pitäisikö hankkia ammattiauttajan apua? Saisinpahan ainakin lääkkeitä, joilla saisin tajun kankaalle silloin, kun tätä kaikkea paskaa ei kestä! Elämä on rankkaa - joskus tuntuu, että liiankin rankkaa. Mutta miksi juuri minä saan kokea kaiken tämän?
Tuleva kesäloma saattaa olla myös pelastus. Ei ainakaan tarvitse nähdä häntä ja jos oikein hyvin lykästää, saatan jopa unohtaa hänet kokonaan ja lopullisesti. Saanpahan ainakin tietää totuuden myös siitä, mitä tunnen... ja ketä kohtaan. Onneksi kesälomalla on jotakin tekemistäkin; Pitäisi ajokortti hommata ja sitten aikeenani on osallistua kirjoittamisen peruskurssille. Katsotaan, mitä noistakin tulee...
kuin omalta kirjoitukseltani puolitoista vuotta sitten...taidat tosissasi olla todella ihastunut/rakastunut ja voin kertoa,että se unohtaminen tms ei tule onnistumaan,järki on tuossa vaiheessa jo mennyt ja olet "pulassa",usko pois,se ei tule olemaan helppoa....on järkyttävän kamalaa ihastua/rakastua "väärään"ihmiseen,mutta näin vaan välillä käy ja kun joku kolahtaa niin se kolahtaa ja se on menoa silloin;).Minä rakastan vieläkin ja kovasti...pitäisi jo päästä irti ja alkaa elämään,mutta se ei vaan ole helppoa...
Onnea sinulle ja puhu hänelle ja muista,että kerran täällä vain eletään;/
puhua hänelle. En edes ole varma siitä, mitä tunnen. Ja eiköhän tämä ajan kanssa ohi mene. Jos tunnen kahden vuoden päästä samoin; sitten minun kannattaa ehkä mennä juttelemaan hänelle. Mutta nyt ei ole oikea aika eikä paikkakaan. Sitä paitsi en haluaisi olla perheen rikkoja. Eikä hän varmasti tule koskaan olemaan minulle se oikea; tämä on taas vain tälläinen vaihe, johon minun on totuttava, vaikkakin matka voikin olla hieman kivikkoinen.
Oletko sä ees ikinä siiis puhunu sen kanssa?
Kysyny ees mitää?
mä muutaman sanan sen kanssa vaihtanut. Kuinka niin?