gallup

Ensimmäinen sattu viikoilla 10-11. Ja tämä toinen 11 3.
Syytä ei sen koomin oo tutkittu tai sanottu mihkää. Saa ite vain arvailla ja ihmetellä.
Eka km:alko vuoto itellään ja haettiin vain ns.tyhjennystabletit. Toisella kertaa tyhjennys piti alottaa tableteilla. Toinen kerta oli huomattavasti kivuliaampi.
Ekan kerran jälkeen asia meni suht.ok.Toki paha mieli tuli. Mut toisella kertaa jäi jo syvemmät haavat. Lapsen yrittäminen taitaa jäädä myöhemmälle kun ei enää pää eikä kroppa kestä. Masennus tuntuu pinoutuvan joka päivä suuremmaksi.

millä viikolla olette saaneet keskenmenon?
-sain keskenmenon rv 10 1

saatiinko tietää syytä?(ei kehittynyt, rakennevamma tms?)
-tuulimunaraskaus

miten keskenmeno tuli?
-alkoi rusehtavalla vuodolla, joka muuttui vereksi ja klönttimäiseksi, kivut kasvoivat verenvuodon myötä
-kohtu yritettiin ensin tyhjentää lääkkeillä ja lopulta tehtiin kaavinta

miten olette jaksaneet sen jälkeen?
-aluksi itketti ihan hirveästi, fyysisesti olo oli ihan normaali, vieläkin aika ajoin itkettää, varsinkin, kun uutta raskautta ei ole kuulunut 4 kk yrittämisenkään jälkeen

Ensimmäinen raskaus meni kesken viikola 10, alkio menehtynyt jo viikolla 7. Alkoi pienellä tuhruvuodolla ja aivan kauheilla kivuilla alaselässä. Keskenmeno kesti noin vuorokauden kun alkio tuli itsestään ulos. Toinen keskenmeno 6kk sen jälkeen, alkoi tuhruvuoto, menin yksityiselle ultraan, selvisi että kyseessä on tuulimunaraskaus. En suostunut lääkkeelliseen tyhjennykseen, kohtu tyhjentyi 2 pv päästä. Olin aivan rikki. Kai sitä jollain asteella meni niinsanotusti sekaisin, vähätelin sitä omaa pahaa oloa toisten takia ja se paha olo ei päässyt purkautumaan. Parina päivinä molempien keskenmenojen jälkeen join itseni lähes tainnuksiin koska oli pakko saada paha olo ulos, puhua, ei mikään paras keino mutta se auttoi minua silloin avautumaan. Olin omasta mielestäni riittämätön, turha. Kaikki muut tulivat helpoti raskaaksi, ensi yrittämällä ja saivat kauniita ja terveitä lapsia. Minä en.
8kk sen jälkeen tein positiivisen testin. Kävin alkuraskaudessa läpi vahvoja lääkekuureja jonka takia sain mm clostridiumbakteerin, jouduin tiputukseen jne.
Nyt minulla on viikko laskettuun aikaan ja kun ajattelen tapahtuneita keskenmenoja niin kai niilläkin oli tarkoituksensa. Tämä raskaus on ollut vaikeimmasta päästä, mutta vauva voi erittäin hyvin ja kohta meistä vihdoinkin tulee vanhemmat. Joten tsemppiä ja jaksamista kaikille keskenmenon kokeneillä, meillä kolmas kerta toden sanoi=)

1. Rv 12 alkoi vuodolla ja oli tuulimuna. Tehtiin kaavinta.
2. Rv 8 alkoi todella kova vuoto. Ei ole tietoa oliko tämäkin tuulimuna, koska ultrasta ei löytynyt mitään. Tästäkin tehtiin kaavinta.
3. Rv 7 2 varhaisultrassa todettiin melkovarmasti tuulimuna. Nyt vaan odotellaan vuotoa. Ensi viikolla
uudelleen ultraan jollei ole vuoto alkanut.
Ensimmäinen oli todella raskas. Kolmas on menossa ja vielä olen selkeästi raskaana. On vahvat raskausoireet. Kohdussa ei ole elämää, mutta keho ei ole sitä vielä ymmärtänyt.

Viime kesänä keskenmeno viikolla 7 4. Alapään ultrassa yksityisellä ei näkynyt edes sikiötä, mutta raskaushormonit olivat silti pilvissä. Gyne sanoi, että ehkä se viikon kuluttua jostain piilosta ilmestyy... mutta toisin kävi.

Keskenmeno alkoi ruskeana tuhruna ja voimistui kuin kivuliaaksi kuukautisvuodoksi. Teen töitä kotitoimistosta käsin, joten gyne ehdotti luomuvuotoa, eli en ottanut lääkkeitä tai kaavintaa. Kävin vain tiheästi tarkastuksissa toteamassa, että kohtu oli muutaman viikon jälkeen puhdas.

Raskaus oli yllätys ja alkuvaiheessa. Ehdin tajuta raskauden olevan tosiasia vain parin viikon ajan. En siis surrut kauheasti itse keskenmenoa. Silti minulle tuli hormonaalinen babyblues. Istuin varmasti kuukauden ajan sohvalla itkemässä vaikka elämässäni oli muuten kaikki kunnossa ja aviomies on rakastava ja huomaavainen ja ulkona oli kesäinen auringonpaiste. Olin vain niin lohduttoman onneton.

Nyt olen uudestaan raskaana 8 6, vuoden jälkeen edellisestä. Huomenna on ensimmäinen ultra. Jännittää...