Neuvoja, vinkkejä kaipailen...kipeästi!
Tilanne tämä: poika 1v3vkoa, nukkumaanmeno/nukahtaminen illalla kestää toista tuntia. Iltarutiinit meillä toistuu aina samana ja samaan kellonaikaan, myös päivärytmi on melko stabiili, ja poika on usein jo iltapuuron aikana tosi väsynyt. Saa vielä maidon nokkamukista sänkyyn. On yleensä siinä vaiheessa jo uninen, mutta virkoaa ja alkaa keskimäärin tunnin kestävä sängyssä seisoskelu, istuskelu, touhuaminen. On kävellyt tuetta pian pari kk, sitä ennen tukia pitkin 3 kk. Nukkuu vielä kahdet päiväunet, esim. tänään ekat 1h ja tokat 45 min. Yöt nukkuu inahtamatta yleensä 10 tuntia eli yöllä ei tarvita tassutteluja eikä silittelyjä. 11-kuisesta asti ei ole antanut enää väkisin pitää makuullaan unta odottamassa, siihen asti toimi silittely, kunhan ensin sai olla pystyssä n. 10 minuuttia. Saattaa käydä makuulleen, mutta kun menee mahalleen, niin on samantien kampeamassa pystyyn. Lisäksi välillä on jo niin väsynyt, että alkaa itkeä väsymystään, mutta ei vaan malta ruveta nukkumaan.
Alkoi vierastaa vasta viikko 1-v-synttäreitten alla. Jotain eroahdistusta ilmeisesti on nyt, sillä jos sängystä menee käsivarren mitan kauemmas, niin alkaa ihan hirveä huuto: katkonaista hätääntynyttä itkua, joka ei millään meinaa lakata.
Olen yrittänyt useana iltana jättää hänet edes hetkeksi yksin, mutta tuo hätääntynyt itku saa minut palaamaan lapsen luo.
Joku jossain kommentoi, että hätäitkuun on vastattava ja olen itsekin sitä mieltä.
Onko tähän vieressä oloon ja unen odotteluun vain alistuttava, vai oisko kellään mitään neuvoa tai vinkkiä? Mielestäni ei ole kyse rutiinien puutteesta eikä "liioista" päiväunista, päivätkin touhuamme ja ulkoilemme.
Onko hyvä lähteä huudatukseen, jos parhaillaan on sellainen vaihe, että tuntuu pelkäävän, että hän jää ihan ypöyksin tähän maailmaan, jollei äiti tai isä ole lähellä?
Jos ei ole vinkkejä, niin onko edes kohtalotovereita?
Mies on usein iltaisin myöhään töissä ja välillä on todella pitkiä päiviä, kun olemme pojan kanssa kahden aamusta iltaan asti. Kun koittaa tämä nukutustaistelu, niin alan olla itsekin ihan poikki.
Osaako kukaan vinkata edes jotain?!?!
Tilanne tämä: poika 1v3vkoa, nukkumaanmeno/nukahtaminen illalla kestää toista tuntia. Iltarutiinit meillä toistuu aina samana ja samaan kellonaikaan, myös päivärytmi on melko stabiili, ja poika on usein jo iltapuuron aikana tosi väsynyt. Saa vielä maidon nokkamukista sänkyyn. On yleensä siinä vaiheessa jo uninen, mutta virkoaa ja alkaa keskimäärin tunnin kestävä sängyssä seisoskelu, istuskelu, touhuaminen. On kävellyt tuetta pian pari kk, sitä ennen tukia pitkin 3 kk. Nukkuu vielä kahdet päiväunet, esim. tänään ekat 1h ja tokat 45 min. Yöt nukkuu inahtamatta yleensä 10 tuntia eli yöllä ei tarvita tassutteluja eikä silittelyjä. 11-kuisesta asti ei ole antanut enää väkisin pitää makuullaan unta odottamassa, siihen asti toimi silittely, kunhan ensin sai olla pystyssä n. 10 minuuttia. Saattaa käydä makuulleen, mutta kun menee mahalleen, niin on samantien kampeamassa pystyyn. Lisäksi välillä on jo niin väsynyt, että alkaa itkeä väsymystään, mutta ei vaan malta ruveta nukkumaan.
Alkoi vierastaa vasta viikko 1-v-synttäreitten alla. Jotain eroahdistusta ilmeisesti on nyt, sillä jos sängystä menee käsivarren mitan kauemmas, niin alkaa ihan hirveä huuto: katkonaista hätääntynyttä itkua, joka ei millään meinaa lakata.
Olen yrittänyt useana iltana jättää hänet edes hetkeksi yksin, mutta tuo hätääntynyt itku saa minut palaamaan lapsen luo.
Joku jossain kommentoi, että hätäitkuun on vastattava ja olen itsekin sitä mieltä.
Onko tähän vieressä oloon ja unen odotteluun vain alistuttava, vai oisko kellään mitään neuvoa tai vinkkiä? Mielestäni ei ole kyse rutiinien puutteesta eikä "liioista" päiväunista, päivätkin touhuamme ja ulkoilemme.
Onko hyvä lähteä huudatukseen, jos parhaillaan on sellainen vaihe, että tuntuu pelkäävän, että hän jää ihan ypöyksin tähän maailmaan, jollei äiti tai isä ole lähellä?
Jos ei ole vinkkejä, niin onko edes kohtalotovereita?
Mies on usein iltaisin myöhään töissä ja välillä on todella pitkiä päiviä, kun olemme pojan kanssa kahden aamusta iltaan asti. Kun koittaa tämä nukutustaistelu, niin alan olla itsekin ihan poikki.
Osaako kukaan vinkata edes jotain?!?!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Meillä tyttö harrastaa ihan samanlaista touhuilua sängyssä. Olen tulkinnut, että haluaa vielä rautaisannoksen äidin seuraa ennen kuin joutuu "eroon" yöksi.
Meillä on auttanut seuraava;
1) Lisää ohjelmaa päiväksi. Ennen kaikkea fyysistä aktiviteettiä (konttailua, ulkona touhuamista).
2) Illalla paljon sylittelyä ja sängyssä aktiivista peuhaamista äidin ja isän kanssa (naurua, kutittelua, kieriskelyä, tyynyjen päälle heittelyä, pullataikinan pyörittelyä...).
3) Jos lapsi ei nukahdakaan, niin vien suosiolla olohuoneeseen leikkimään vielä hetkeksi. Siellä sitten rymyää ja konttaa itsensä väsyksiin isän kanssa.
Hei!
Jokailtainen nukutustaistelu ei todellakaan ole kenenkään kannalta kivaa. Vuoden pintaan monella lapsella vain on sellainen "vaihe" ettei uni tahdo tulla. Siihen vaikuttaa monikin asia, uudet taidot tai elämänmuutokset, jopa valon lisääntyminen näin keväällä.
Päivärytminne kuulostaa ihan mukavalta, ja vaikuttaa että lapsenne saa liikuntaakin riittämiin. Voi todella olla, että kyseessä on eräänlainen eroahdistuskausi. Oletko huomannut, että hän reagoisi jotenkin eri tavalla kuin aikaisemmin jos poistut näkyvistä päivän aikana tai jos jätät hoitoon?
Olen itse vähän sellainen "ei ruokaa sänkyyn"-puolestapuhuja, joten jätä tämä huomiotta jos ehdottomasti tahdot iltamaidosta kiinni pitää. Voisi ehkä olla hyvä tarjota se maito mukista joko pöydässä tai vaikka sylissä olohuoneessa. Makuuhuone ja sänky on nukkumista varten silloin kun on yö.
Huudattamislinjalle ei ole syytä lähteä, varsinkin kun itse olet huomannut lapsesi selvästi hätääntyvän jos poistut. Voisit ehkä kokeilla -en tiedä millaiset nukkumisjärjestelynne ovat- ottaa tuolin, patjan tms. siihen ihan sängyn viereen. Aikuinen "esittää nukkuvaa" laittaessaan lasta unille. Jos lapsi nousee pystyyn, voit kerran tai pari kipata hänet takaisin makuulleen ja todeta, että "nyt nukkumaan" tms. Väkisin ei tarvitse eikä voi pitää makuulla, mutta voit kipata hänet nurin. Ensimmäisinä öinä varmaankin joudut tekemään sen monen monta kertaa, mutta ajan oloon helpottaa.
Vieressä ollessasi voit silitellä tai pitää kättä sängyssä, tai sitten voit päättää istua vain ja olla torkkuvinasi. Jos tavoitteena on saada lapsi nukahtamaan itsekseen esim. omaan huoneeseen, niin tämä voi olla parempi lähestymistapa. Silloin voit muutaman yön välein siirtää tuoliasi / patjaasi kauemmas lapsen vuoteesta.
Vaikka nukutussessiot ovat joskus pitkiä ja raskaita, voit kuitenkin olla hyvin onnellinen siitä, että sen on sillä tunnilla selvä -kymmenen tuntia hiljaisuutta siihen perään on luksusta!
Lapsi ei päiväsaikaan osoita pahempia eroahdistuksen merkkejä, muuta siis kuin vierastamista ihan viime aikoina. Jos isä on kotona ja minä esim. lähden kauppaan, niin poika vilkuttaa iloisena.
Olemme luopumassa tuosta maidon juomisesta sängyssä, mutta olemme sillä hakeneet vielä rauhoittumista (koska se toimi ennen).
Poika nukkuu omassa pinnasängyssä meidän makuuhuoneessa ja on nukkunut siinä syntymästä asti (ei ole varsinaista lastenhuonetta ja koska yöt ovat niinkin rauhallisia, niin samassa huoneessa nukkuminen ei ole siis ongelma). Meidän sänky on käsivarren mitan päässä pinniksestä ja pinniksen vieressä on tuoli. Tuolilla kun nukuttaja istuu, niin kaikki on ok, mutta jos äiti tai isä menee sängylle pitkälleen, niin heti alkaa se hätääntynyt huuto, vaikka tosiaankin on siinä käsivarren mitan päässä. Jos pojan kellistää, niin suuttuu siitä yleensä välittömästi. Yleensä vasta taistelun loppuvaiheessa antaa painaa pitkälleen ja suostuu ehkä pysymään siellä.
Hoen hänelle sen noin tunnin ajan, että nyt pää tyynyyn ja käy nukkumaan.
Olemme pitäneet tiukasti kiinni siitä, että kun sänkyyn on laitettu, niin sieltä ei pois nosteta, ellei sitten tule joku ihan poikkeuksellinen huuto (tai kolhii itseään sängyssä umpiväsyneenä hoippuessaan).
Poika tosiaan kävelee (puolijuoksua) kaiken sen ajan kun on hereillä päivän mittaan ja olemme viime viikkoina ulkonakin olleet muutaman tunnin päivässä ja lisäksi nukkuu päikkärit aina ulkona.
Illalla yritämme jo noin puoli tuntia ennen iltapuuroa ruveta rauhoittumaan eli sitten ei enää mitään peuhaamista, vaan pidetään sylissä (ei tosin malta paljon olla sylissä) ja luetaan kirjoja tai leikitään jotain rauhallisia leikkejä.
Ilmeisesti on niin, että tämä on nyt pojan rytmi, koska nukahtaa melko samaan aikaan joka ilta ja sillä siisti. Emme halua myöhäistää iltarutiineja, koska esim. syömisestä ei väsyneenä tule mitään.
Olemme erittäin onnellisia pitkistä rauhallisista öistä, mutta välillä on niin tuskaista katsella vierestä, kun pikkuinen on jo ihan väsypoikki, mutta ei vain osaa käydä nukkumaan eikä anna vanhempienkaan auttaa.
Toimisiko teillä se, että annatte pojan riehua ja touhuta iltapuuroon saakka ettekä yrittäisi vielä ennen puuroa sen kummemmin rauhoitella poitsua. Syömishetkihän yleensä pysäyttää lapsen ja sen jälkeen sitten iltapesuille ja nukkumaan. Vielä sängyssä voisi lukea vaikka kirjan tai laulella tuttuja iltalauluja. Meillä toimi paremmin niin ja poika on tarpeeksi väsynyt, kun saa touhuta energiat loppuun.
Meillä on iltapesujen jälkeen aina tapana rasvailla poitsun kroppa, varsinkin kylvyn jälkeen ja tämä rauhoittaa hänet mukavasti, kun sitä on tehty pikkuvauvasta saakka. Se on se viimeinen rauhoittuminen meillä.
Tsemppiä teille!