Minulla on kaksisuuntainen mielialahäiriö, joka vaatii monimutkaista lääkehoitoa. Ajoittain vointini on todella huono mutta saatan olla melkeinpä oireeton pitkänkin ajan.
Vauvakuume on kova. Itken, jos näen pieniä vauvoja. Odottavat äidit ovat pahimpia. Tulee aina todella haikea olo. Minulla on mies, joka myös toivoo lasta. Olemma molemmat lähempänä kolmeakymmentä kuin kahtakymmentä.
Pelottaa niin paljon, ettemme voi saada perheenlisäystä. Että sairauteni estää sen.
Onko kohtalotovereita..?
Vauvakuume on kova. Itken, jos näen pieniä vauvoja. Odottavat äidit ovat pahimpia. Tulee aina todella haikea olo. Minulla on mies, joka myös toivoo lasta. Olemma molemmat lähempänä kolmeakymmentä kuin kahtakymmentä.
Pelottaa niin paljon, ettemme voi saada perheenlisäystä. Että sairauteni estää sen.
Onko kohtalotovereita..?
Vastaukset 12
Vanhimmat
ratkaisu tieteestä, ei lääketieteestä.
lähes mikään bipo-lääke ei käy raskausaikana JA olet kaiketi tietoinen, että altttius bipouteen periytyy, vahvasti. Oletko halukas siirtämään geenisi lapseen ja tietämään että hän mahdollisesti sairastuu tuohon "vuoristorata-saírauteen" aikoinaan?
Kerrot että vointisi on ajoittain todella huono....pienen lapsen kanssa ei oikein voi itse sairastella.
Ja lääkitys, se on asia johon raskaus useimmiten stoppaa, on niin vähän lääkkeitä jotka käyvät raskausaikana, siis lääkkeitä joiden indikaatio on bipo.
Toki vauvat ovat ihania, mutta siinä on sitten sellainen vähintään 18 vuoden rupeama edessä, sairas tahi ei, pakko jaksaa.
Tälläista vastausta varmaan odotinkin. Perinnöllisiä sairauksia on todella paljon. Onko esim. diabeetikonkin parempi olla hankkimatta lapsia? Eihän sitä niin voi ajatella. Ei kukaan voisi hankkia lapsia. Paitsi joku valioyksilö, kenellä ei ole mitään periytyvää sairautta tai vammaa, allergioita, joka on todella jaksava ja on todella varma, ettei tule esimerkiksi synnytyksen jälkeistä masennusta.
Onko sinulla lapsia?
vuosisadalta jolloin terveitä ihmisä steriloitiin mielisairaina. Kannatatko kenties lobotomiaakin?
Aloittajalle vastaan, että yritä päästä irti lääkkeistä pikkuhiljaa. Lääkkeet ovat uhka vauvalle, et sinä. Olet arvokas ihminen, meillä kaikilla on virheitä geeneissä. Virheetöntä ihmistä ei ole! Lapset tuovat auringon ja ihanaa sisältöä elämään :)
jättää kokonaan pois. Eipä ollut miltään viime vuosisadalta, kaikki mitä kirjoitin on silkkaa faktaa.
Sinä taasen et näytä tietävän kovinkaan paljoa sairaudesta nim. bipous kun ehdottelet lääkkeistä irtipääsyä, bipous ei ole pelkkä depressio josta voi toipua, bipous kulkee mukana koko elämän ajan.
Totuus toki sattuu, mutta faktat on pakko ottaa huomioon. Ja bipoa sairastava tarvitsee sen lääkityksensä, tämäkin on ihan fakta-asia.
Ja kyllä, minulla on kaksi lasta, sairastan itse depressiota ja GAD:a, lasten isän puolelta tulee perinnöllinen silmäsairaus (vielä ei lapsille ole oireita tullut), mutta tässä silmäs. voidaan vaihtaa sarveiskalvot ja asia hoituu sillä.
Lääkityksiä ei raskausaikana ole ollut, olen onnekseni pystynyt siihen.
Ikävää että reagoit asiaan noin, en halunnut loukata, kunhan kerroin ihan tosiasioita.
Kyllähän psykiatri on sinulle kertonut per.taipumuksesta, ei tämä nyt mikään uusi asia voinut olla.
Ajattelin sinun jaksamistasi, raskausaikana ja lapsen ollessa vauva, kuin myöskin sitä että sairaus kuuluu tosiaan niihin muutamiin psyykes. joissa perimä kulkee mukana.
Mutta, keskustele psykiatrisi kanssa, soita Teratoligiseen, keskustele gynekologin ja pediatrin kanssa.
Toivon mukaan sinulla on ns., turvaverkko sitten käytössäsi.
No, onnea perheen perustamiseen!
voi verrata toisiinsa, diabetes ei periydy kuin ei myöskään epilepsia eikä moni muukaan.
Bipous periytyy.
Allergiatkin ovat aivan eri asia kuin bipous, eli elo vuoristoradalla.
En tiedä miten hyvin olet selvillä omasta sairaudestasi, viestistäsi päätellen et kovinkaan tarkasti.
Mutta, jokainen tekee aivan kuten parhaaksi katsoo.,
Ja syn.jälkeisellä masennuksella ei ole mitään tekemistä bipouden kanssa. Kuka tahansa voi sairaastua syn.jälkeiseen depressioon, bipolla siinäkin on suurempi vaara.
Vaan, itsehän sinä puolisosi kanssa asian ratkaiset, toivon mukaan löytyy sopiva lääkitys jonka aikana voit turvallisesti raskautua.
pipopää. Toi on taas täysin keksitty koko diagnoosi.
siinä missä bipokin.
Tämä tarkoittaa, että ykköstyypin (lapsuusiässä alkavaa ) diabetestä sairastavien vanhempien lapsilla on huomattavasti muita suurempi riski saada sokeritauti. Tämän taudin alkamiseen eivät edes elintavat nykytietämyksen mukaan vaikuta.
Hoitamattomana diabetes tappaa, hoidettunakin aiheuttaa monenlaista terveyshaittaa jopa sokeudesta amputaatioon.
Eli ei ole mikään lahja lapselle tuokaan perinnöllinen sairaus. Kuitenkin harvoin diabeetikoita kehoitetaan lapsensaantia kokonaan välttämään. Vaikka raskaus on heidän omallekin terveydelleen suuri riski.
mahdotonta. Jakaantuneet persoonat ohjailevat hoitosi ja elämäsi siihen suuntaan, että jotkut saavat esim. purettua alapäänsä ja raikkaan olon itselleen esim. hautajaisten kautta, koska sairaus on rajoite ja vältettävä asia. Näin ollen kannattaako ajatella, että saat pitää lastasi? Kun lapsen menettäminen voi olla hoitokeino...
Toiseksi omat ulkonäköpiirteesi voivat pahoinpitelyn seurauksena olla sopimattomat lapsen kasvatukseen hassua aivan kuin sinulle olisi tehty leikkaus tai anestesia, pään tyhjenemisineen....? Miksi?
taas ns. kasvatuksessa eli refleksin hakemisessa olemusta eli kehoa. Se on epämiellyttävää kaikille....
Toisinsanoen taas juostaan kato niiden ns. labrojen perässä ja pyritään yhteen asiaan. Ollaan ns. yhden asian ihmisiä. eli tuhon orjia sille on oma sinfoniakin...
itse sairastan samaa latvalahoa, tiheäjaksoista sellaista, ja olen onnellisesti äiti.
Jo se, että tiedostat sairautesi ja mahd. "rajoitteesi" osoittaa jo vastuullisuutesi.
Monilla ns terveillä vanhemmilla kun se näyttää vallan puuttuvan.
Anna palaa!
Elämä kantaa.
annettu. Mutta nykyään olen ihan terve. Lääkkeitä löytyy, mutta itse olen ajatellut lopettaa kaikki lääkkeet, jotka voi aiheuttaa vaurioita sikiöön, eli mun tapauksessa kaikki. Olen jo lopettanut yhden lääkkeen ja hyvin menee.
Itse olen ajatellut kokeilla lääkkeetöntä elämää, ja jos menee ihan ok aloitamme hommaamaan lasta. Tuolla ok:lla tarkoitan etten vaivu hirveän pahaan masennukseen ja en tule itsetuhoiseksi.