Olen huono puhumaan sisälläni olevista asioista ja tuntemuksista toisille. Monta kertaa on tullut tilanteita kun haluaisin purkaa ikäviä tunteita, mutta en vain osaa ja yritän näyttää iloiselta. Kaikki läheiseni luulevat minun olevan aina iloinen, koska hymyilen lähes aina. Silti kukaan ei tiedä kuinka yksinäiseltä ja kamalalta minusta tuntuu. Vielä ahdistavampaa on se kun en vain kykene avautumaan. Pelkään, että minua pidetään vain outona valittajana enkä halua leimaantua sellaiseksi.
Tulee päiviä kun kaikki tuntuu hyvältä ja asiat sujuvat. Silloin uhkun itsevarmuutta ja olen aidosti iloinen. Jaksan nousta sängystä ylös ja lähteä kouluun tai töihin. Tämä ajanjakso saattaa kestää muutamia viikkoja tai jopa kuukausia. Olen myös silloin todella energinen ja teen paljon asioita.
Kuitenkin se ikävämpi olo saattaa iskeä aivan yllättäen ja aivan ilman syytä. Edellisenä päivänä olen saattanut olla todella iloinen, mutta seuraavana aamuna tuntuu kuin maailma romahtaisi enkä jaksa nousta sängystä. Stressaan silloin kaikesta, kaikki tuntuu pahalta ja oman peilikuvan näkeminen alkaa surettaa vaan enemmän. Itsetuntoni laskee pohjalukemiin ja tunnen itseni täysin hyödyttömäksi. Olo on niin ahdistava huonoina ajanjaksoina etten jaksa lähteä töihin. Yritän keksiä syitä ettei sinne tarvitsisi lähteä. Siitä seuraa vain huonompaa, sillä olen tunnollinen ja moinen poissaoleminen tuntuu äärettömän pahalta. En tiedä mikä avuksi. Tämäkin saattaa kestää muutamista viikoista muutamiin kuukausiin.
Olen alkanut sairastaa fyysisesti sisällä olevan pahan oloni vuoksi. Kukaan ei usko minua ja se tuntuu todella pahalta.
Koulunkäynti on ollut todella vaikeaa tämän vuoksi. Olen aivan kohta valmistumassa ja pitäisi jaksaa kolme viikkoa olla vielä työharjoittelussa. Mutta kun tuntuu siltä että voimat on viety. En tiedä miten muut ihmiset jaksavat nousta sängystä ylös ja mennä kouluun/töihin. Itsellä se tuntuu olevan äärettömän vaikeaa huonoina aikoina..
Tulee päiviä kun kaikki tuntuu hyvältä ja asiat sujuvat. Silloin uhkun itsevarmuutta ja olen aidosti iloinen. Jaksan nousta sängystä ylös ja lähteä kouluun tai töihin. Tämä ajanjakso saattaa kestää muutamia viikkoja tai jopa kuukausia. Olen myös silloin todella energinen ja teen paljon asioita.
Kuitenkin se ikävämpi olo saattaa iskeä aivan yllättäen ja aivan ilman syytä. Edellisenä päivänä olen saattanut olla todella iloinen, mutta seuraavana aamuna tuntuu kuin maailma romahtaisi enkä jaksa nousta sängystä. Stressaan silloin kaikesta, kaikki tuntuu pahalta ja oman peilikuvan näkeminen alkaa surettaa vaan enemmän. Itsetuntoni laskee pohjalukemiin ja tunnen itseni täysin hyödyttömäksi. Olo on niin ahdistava huonoina ajanjaksoina etten jaksa lähteä töihin. Yritän keksiä syitä ettei sinne tarvitsisi lähteä. Siitä seuraa vain huonompaa, sillä olen tunnollinen ja moinen poissaoleminen tuntuu äärettömän pahalta. En tiedä mikä avuksi. Tämäkin saattaa kestää muutamista viikoista muutamiin kuukausiin.
Olen alkanut sairastaa fyysisesti sisällä olevan pahan oloni vuoksi. Kukaan ei usko minua ja se tuntuu todella pahalta.
Koulunkäynti on ollut todella vaikeaa tämän vuoksi. Olen aivan kohta valmistumassa ja pitäisi jaksaa kolme viikkoa olla vielä työharjoittelussa. Mutta kun tuntuu siltä että voimat on viety. En tiedä miten muut ihmiset jaksavat nousta sängystä ylös ja mennä kouluun/töihin. Itsellä se tuntuu olevan äärettömän vaikeaa huonoina aikoina..
Vastaukset 4
Vanhimmat
Luin monta kertaa kirjoituksesi ja kuulosti ihan omalta elämältäni,niin tuttua se oli.
Olen sinua vanhempi ja sairastanut kaksi vakavaa masennusta,diagnoosi kaksisuuntainen mielialahäiriö.
Lääkkeitä söin jonkin aikaa,mutta en huomannut mitään parannusta.
Psykologille pääsi kerran kuussa,ja viime kerralla hän oli kipeä ja aika siirtyi kuukaudeksi eteenpäin,,joten ei siitäkään apua ollut.
Minulla on aikoja jolloin jaksan mitä vaan,rakastan työtäni ja perhettäni,sit yks kaks kaikki romahtaa.
Masennun ja koetan esittää pirteää ja sydämeni huutaa apua.
Minulla on yksi ystävä jolle olen viime aikoina puhunut huoliani ja hän jaksaa kuunnelle.
Tämä tälläinen elämä on kuluttavaa,vie hirveästi voimia.
Olen myös taistellut alkoholia vastaan,joka on vihoviimeinen lääke masennukseen.
Sinulle annan neuvon hae apua,ehkä sinua hyvinkin onnistaa ja pääset elämässäsi eteenpäin.
Minä yritän päivän kerralaan mennä ja maanantaina koetan itsekkin apua hakea omasta terveyskeskuksesta.
Minulla on ihanat lapset joiden takia on jaksettava kulkea tätä pitkää matkaa.
Kirjoita miten jaksat.
kiitos vastauksestasi. On mukavaa huomata etten ole täysin hulluksi tulossa vaan tähän voisi löytyä syykin. On vain hankala käsittää miten voi olla näin erilaiset tuntemukset eri aikoina. Itse kun olen tosiaan luonteeltani varsin positiivinen ja pidän valtavan paljon elämästä ja muista asioista. Siksi en ymmärrä kuinka se kaikki voikin romahtaa seuraavana päivänä ja olen kuin eri ihminen. En ole itsetuhoinenkaan. Haluan vain elää normaalia elämää ilman tätä vuoristorataa.
Yritän kyllä hakeutua ensi viikolla terveyskeskukseen, mutta en vain tiedä mitä siellä sanoisin syykseni päästä tapaamaan lääkäriä. Tämä olotila on kestänyt vuosia. Nyt olen täyttämässä 22-vuotta ja tuntuu ettei helpotusta tule.
Toivottavasti voitat taistelun alkoholia vastaan. On silti hienoa että jaksat päivästä toiseen, vaikka se raskasta varmasti onkin.
niin samanlainen. tuo oli se asia mitä en voinut selittää, en uskaltanut aina selittää että osaan olla terve vain välisin, ja sitten se iskee ILMAN syytä. luulin etten saisia apua, noh en koskaan saanutkaan. miten voi olla nini samanlainen
Hes. 36:26
Minä annan teille uuden sydämen ja teidän sisimpäänne uuden hengen. Minä otan teidän rinnastanne kivisydämen pois ja annan tilalle elävän sydämen.