raskaana siis olen. Miehen kanssa toivotaan tätä vauvaa erittäin paljon. Pelottaa että niin paljon ettei tämä vauva (tai no, alkio) kestä kyydissä loppuun saakka, tai että on kohdunulkoinen. Neuvola minulla on vasta kesäkuun alussa, eikä sielläkään varmaan vielä selviä alkion sijainti...? ainakin puhelimesssa terveydenhoitaja puhui että siellä sitten ultraa varaillaan.
vatsa on minulle välillä kipeä, mtä ihmeellisimpiä tuntemuksia, pelottaa tosiaan että menossa kesken/kohdunulkoinen!!! turhahan sitä varmaan on yksityiselläkään mennä, kun ei kai ne sielläkään vielä mitään näkisi...?
Monet varmaan ajattelee, et tää on taas tätä ylihysteriaa, mutta kun oikeasti on lukenut niin paljon kaiknlaista, ja haluamme tätä vauvaa niin kovasti...
vatsa on minulle välillä kipeä, mtä ihmeellisimpiä tuntemuksia, pelottaa tosiaan että menossa kesken/kohdunulkoinen!!! turhahan sitä varmaan on yksityiselläkään mennä, kun ei kai ne sielläkään vielä mitään näkisi...?
Monet varmaan ajattelee, et tää on taas tätä ylihysteriaa, mutta kun oikeasti on lukenut niin paljon kaiknlaista, ja haluamme tätä vauvaa niin kovasti...
Vastaukset 5
Vanhimmat
Itsekin hermoilen kovasti vaikka kolmas lapsi tulossa.. Mutta vatsakpuja minulla on ollut aiemmissa (muuten lähes oireettomissa raskauksissa) ja se kuulunee vatsan valmistautumiseen. Raskaus tuo tosiaan mukanaan tuntemuksia, joita ei minkään muun yhteydessä koe... Tosi kovat, kippuralle vievät ja toistuvat kivut kuitenkin vaativat jo tutkimista, luulisin.
Minä kävin verenvuodon vuoksi yksityisellä ultrassa rv 6 5 ja silloin jo näkyi hyvin, että alkio oikeassa paikassa -ja jopa sydän sykki. Joten soita vain yksityiselle ja kysy milloin voit tulla mielenrauhaa ultrasta hakemaan. Tietenkin mahdollista, että toisilla ei vielä silloin näy kunnolla -yksilöitä kun ollaan. Mutta osaavat opastaa kyllä. Ultrasta jäi maksettavaksi 58 euroa -mikä ei sillä hetkellä tuntunut paljolta sen mielenrauhan saannista. Se jo auttaa, että tuulimunat ja kohdun ulkopuolisen mahdollisuudet suljettiin pois.
Rauhallista ja mukavaa raskausaikaa sinulle!
Minulla ultra vaan pahensi paljon paljon oloa, koska ääniä ei kuulunut ja vastasi huomattavasti pienempää kun piti. Lääkäri valmisteli keskenemenoon ja nyt vasta pelätty onkin. Ensi viikolla uusi ultra, josta näkee. Parempi olisi ollut, kun en olisi mennyt. Tietysti ei ikinä voi tietää..
Monet pelot liittyy raskauteen. Keskenmenon pelko, lihavuuden pelko, synnytys pelko jne...
Raskaus täytyis olla aikaa milloin pitää nauttia olostaan. Luonto tekee ihmeitään.
Minä pelkäsin keskenmenoa ja et vauvasta tulis vammainen. Kaikki meni hyvin. Toiseen raskauteen mennessä en pelännyt mitään ja tuli aika myöhäinen km. Toinen km tuli kun en edes tajunnu olevani raskaana. Tässä on ollut siis monenlaista oppituntia. Minä en ainakaan rupea enää pelkäämään mitä tulee. Voi kun olisin niin iloinen kun olisin raskaana, voi kun aikoisin nauttia joka hetken siitä ihmeestä!
Noista kolauksista pääsee kyllä ohi, positiivinen asenne on pakko pitää, muuten tulee hulluksi.
Minä jäin ihan yllättäen raskaaksi, yritetty kyllä oli todella pitkään mutta lapsettomuus hoitojen piti alkaa parin kuukauden päästä. En yhtään edes osannut olla onnellinen raskaudestani, tuntui jotenkin niin epätodelliselta ja pelkäsin kaiken olevan vaan erehdystä. Tein ties kuinka monta raskaustestiä, aina näkyi selkeät kaksi viivaa mutta silti mietin että onko tuo nyt kuitenkaan todellista. En kertonut oikeastaan kenellekkään koska niin älyttömästi pelkäsin että tämä otetaan minulta pois.
Koska olimme juuri pääsemässä hoitoihin niin tietysti soitin sairaalaan ja kerroin että ehkä emme tulekkaan. Sieltä sitten kutsuttiin alkuraskauden ultraan. Se oli kuin taika isku minulle. Alkio oli muutaman viikon pienempi kuin kuukautisten mukaan oli laskettu. Oli miten oli, siellä se möllötti. Mitään sykkeitä tai muutakaan ei vielä pystynyt erottamaan, mutta minun kohdussani todella oli pienen pieni alkio, oikeassa paikassa. Sitten uskalsimme kertoa läheisimmille ihmisille.
Ei siinä kuitenkaan kaikki. Kun olin n. 3 pv leijunut ilmassa, iski pelko jälleen. Aloin hulluna pelkäämään keskenmenoa. Vasta niskapoimu ultra helpotti kamalaa keskenmenon pelkoani. Nyt olen jo 15 viikolla ja silti toisinaan otan kamalan stressin siitä että onko kaikki hyvin. Kait se sitten on ihan normaalia, toisaalta olen kateellinen niille naisille jotka osaavat ottaa rauhallisesti raskauden alun eivätkä säikähdä pienintäkin nipistystä.
Toivottavasti osaat myös nauttia raskautesi alusta, kaikkea hyvää sinulle.
menee kesken. sitten huomasin että viikot vaan menee ja menee ohitse.. nyt on 36 vkoa ja vauva pian syntyy!!
turhaa pelkäsin, itte ei voi kuitenkaan mitään tehdä..
haluan sanoo sulle että se aika menee tosi nopeesti! kohta on joulu ja sulla vauva.
mä kans ajattelin et viikot menee hitaasti ja alus tuntu siltä mutta kuule ne menee tosi nopeesti!!
mee ultraan privaattiin 7. vkolla. sillon yleensä näkyy jo vaginaalisel ultral ihan hyvin. mä kun kävin niin siitä lähtien olin ihan rauhas ja helpotti todella se käynti.
t. Mérvi