Olen usein lukenut täältä, että ihmisiä pelottaa synnytys. Kyllähän se itselläkin pyörii mielessä ja että meneekö kaikki hyvin. Mutta minua pelottaa sectio. En niin millään tahdo leikeltäväksi! Ei nyt ainakaan mitään syytä olisikaan joutua, mutta ei sitä ikinä tiedä. Kammoan pienimpiäkin leikkauksia ja tuntuu aivan kamalalta ajatuskin.
Tuttu oli just melkee neljä viikkoa sairaalassa, kun section jälkeen mahasta tulehtui jotain ja haavaa pidettiin auki.Yöks.
Sen lisäksi haaveissa olisi melko pian saada vaaville seuraa sisaruksesta. Kun alkaa ikää olla sen verran, että tahtois nyt sitten lapset samantien kun on hyvä tilanne. Mutta olen kuullut, että section jälkeen voi saada kahdenkin vuoden karenssin, ennen kuin saa edes yrittää. Synnytys olis n. kuukauden päästä ja ahdistaa tosi pahasti.
Onko kellään muulla näin päin, että hinku olis synnyttää alakautta?
Tuttu oli just melkee neljä viikkoa sairaalassa, kun section jälkeen mahasta tulehtui jotain ja haavaa pidettiin auki.Yöks.
Sen lisäksi haaveissa olisi melko pian saada vaaville seuraa sisaruksesta. Kun alkaa ikää olla sen verran, että tahtois nyt sitten lapset samantien kun on hyvä tilanne. Mutta olen kuullut, että section jälkeen voi saada kahdenkin vuoden karenssin, ennen kuin saa edes yrittää. Synnytys olis n. kuukauden päästä ja ahdistaa tosi pahasti.
Onko kellään muulla näin päin, että hinku olis synnyttää alakautta?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Olet realisti, sillä tosi on että sektioista toipuminen kestää reilusti kauemmin. Myös vauvanhoito on aluksi mahdotonta, koska sektion jälkeen tulisi ainakin 8 tuntia olla sängyssä. Noustessa haava on todella kipeä! Lisäksi jokainen leikkaus on aina riski.
Et varmasti ole ainoa joka ajattelee noin!
3h leikkausesta,tosin en ole yli 30 vuotias joten paranin nopemmin sanoi lääkäri.
Vauvaa hoidin itse heti heräämöstä päästyäni ja maito nousi heti,2 viikkoa leikkauksesta olin entisilläni.
Mitään kipulääkkeitä en tarvinnut ja vessassakin kävin itse.
Haava oli hyvin pieni n.6cm ja viisi tikkiä oli.
Tosi haava on alhaalla bigini rajassa,hiuksen hento viiva enään jäljellä :)
Ei kannata pelätä,tosin hyvä minä olen sanomaan kun viikon päästä toinen sektio edessä ja pelkään että kuolen leikkaukseen...
Minä en ainakaan halua vapaaehtoisesti sektiota. Yksi sektio on mulla takana. Se tehtiin kaksosten perätilan takia eikä ollut muita vaihtoehtoja. No, synnytys käynnistyikin sitten reilusti ennen sektiopäivää ja menin sairaalaan odottelemaan leikkaussalin vapautumista. Supistuksia tuli tiheästi voimakkaana, olin jo 5cm auki kun pääsin muutaman tunnin odottelun jälkeen leikkaussaliin. Leikkaus meni hyvin mutta kun kipulääkkeen vaikutus alkoi kadota, olin todella kipeä. Sain kyllä kipulääkkeitä mutta ne eivät tehonneet kovin hyvin. Yksi hoitaja tokaisikin että "et sä noin kipee voi olla". Vahvempia särkylääkkeitä sai anella mutta niitä ei kuitankaan aina saanut, riippui hoitajasta jaksoiko tuoda.
Kotiin päästyäni minulle nousi korkea kuume ja menin takaisin sairaalaan. Tulehdusarvot oli niin korkealla että jouduin takaisin osastolle tiputukseen. Seuraavana päivänä haava repesi auki ja valui reilusti mätää... Haavaa pidettiin pitkään auki ja joka päivä se puhdistettiin ja sisälle tungettiin uusi sorbact-nauha.
Vasta pari päivää haavan aukeamisen jälkeen tuntui että kipulääkkeet alkaa tehoamaan (vähän yli viikko sektiosta). Olo oli todella heikko sektion jälkeen noin pari kuukautta: pyörrytti, heikotti ja kunto oli romahtanut.
En erityisesti hingu uudelleen synnyttämään mutta jos joskus se on edessä niin todellakin alakautta yritän.
En halua kuitenkaan pelotella sektiosta. Jos sektio joudutaan tekemään niin se on harkittu ja vauvan parhaaksi. Tässä en tarkoita "pelkosektiota", vaikka onhan sekin harkittua...
Tsemppiä synnytykseen, hyvin se menee!
Kaksi olin aiemmin alakautta synnyttänyt, ja siihen tähtäsin tälläkin kerralla. Toisin kävi. Vedet menivät yllättäen jo viikolla 31 ? ja lapsi syntyi kiireellisellä sektiolla, ei kysytty haluanko vai en.
No, hyvinhän se loppupeleissä meni, tosi kipeä tosin pitkään olin, paljon pitempään kun alatiesynnytyksissä. Kotiinkin onneksi pääsi jo viiden vuorokauden päästä.
Valita jos saisi, niin alatiesynnytys olisi ihan ykkönen, sen nopeamman toipumisen tähden. Ero toipumisessa oli ihan kuukausissa laskettavissa.
Ekaa odotan viimemetreillä ja koko raskausaja olen pelännyt mahdollista sectiota. Mua vain oksettaa pelkkä ajatus leikkaamisesta ja toipumisesta, vaikka muutamassa muussa leikkauksessa olen jo ollutkin ja ihan hyvin on leikkausarvet parantuneet jne.
Vaikka vauva on hyvin kiinnittunyt ja mahtuu hyvin syntymään arvion mukaan, niin silti section pelko on kokoajan mielessä!!
Yritän nyt vain saada levättyä tän loppuajan ja tehdä mielikuvaharjoittelua onnistuneesta synnytyksestä. Ei kait tässä oikein muuta ole enää tehtävissä! Tsemppiä kaikille muillekin sectiopelkoisille!