Muistin, muistuuko

minä taas olen sen hukannut maailman turuille =(

"Tirlittan kirjoitti:

minä taas olen sen hukannut maailman turuille =(

osasit sen ulkoa, ja luultavasti nuorena.
Joten siellä se se on, osana sieluasi, osana sitä millä tänään näet elämän edessäsi.
Minä "näen" sen hennon tytön joka huolestui "luuvalosta" (Kihti), edelleenkin, en enää hahmona vaan valona, valona joka on minusta tehnyt aikuisen, myönteisen, iloisen ihmisen.
Jossain tyttärieni kätköissä on se kirja ja okariino, jonka äiti joskus osti. Minä osasin sillä "Ukko-Noan", tai jotain, en enää muista.
Muista sinä vielä, vaikka ilman kirjaakin. Sielussasi on kyllä se valo.

HTZA kirjoitti:

osasit sen ulkoa, ja luultavasti nuorena.
Joten siellä se se on, osana sieluasi, osana sitä millä tänään näet elämän edessäsi.
Minä "näen" sen hennon tytön joka huolestui "luuvalosta" (Kihti), edelleenkin, en enää hahmona vaan valona, valona joka on minusta tehnyt aikuisen, myönteisen, iloisen ihmisen.
Jossain tyttärieni kätköissä on se kirja ja okariino, jonka äiti joskus osti. Minä osasin sillä "Ukko-Noan", tai jotain, en enää muista.
Muista sinä vielä, vaikka ilman kirjaakin. Sielussasi on kyllä se valo.

ja liian jännittäviä juttuja saisi pojille antaa luettavaksi, onneksi sentään tyttäresi kätkivät kirjan.

tunnepitoisia kirjoitti:

ja liian jännittäviä juttuja saisi pojille antaa luettavaksi, onneksi sentään tyttäresi kätkivät kirjan.

neitoset ovat aina itkeä lirauttaneet, oli sitten kivaa tai kamalaa.
Oppineet isältään joka luki turhia kirjoja.
Eipä enää monesti, mutta jokusen kerran ovat joutuneet sanomaan että: "Iskä hei, tää on meidän juttu!"
Ikään kuin kihlajaiset olisivat iskältä jotenkin suljettu.
Vaan eipä haittaa, iskä menee lähi-Pubiin, kaverit kyllä kuuntelevat, kyllästyneen näköisenä. "Meneeks se jo kolmannen kerran", kumpaaks sä nyt vollotat?

HTZA kirjoitti:

osasit sen ulkoa, ja luultavasti nuorena.
Joten siellä se se on, osana sieluasi, osana sitä millä tänään näet elämän edessäsi.
Minä "näen" sen hennon tytön joka huolestui "luuvalosta" (Kihti), edelleenkin, en enää hahmona vaan valona, valona joka on minusta tehnyt aikuisen, myönteisen, iloisen ihmisen.
Jossain tyttärieni kätköissä on se kirja ja okariino, jonka äiti joskus osti. Minä osasin sillä "Ukko-Noan", tai jotain, en enää muista.
Muista sinä vielä, vaikka ilman kirjaakin. Sielussasi on kyllä se valo.

Lampussakin jotain sähköhäiriöitä, kun välillä pätkii ja hämärtää.

"Tirlittan kirjoitti:

Lampussakin jotain sähköhäiriöitä, kun välillä pätkii ja hämärtää.

nilkkasi ja varpaasi.
Sielun täyttävä kokemus saa luuvalon isovarpaaseen.
Kun sitten kesällä laitat varpaat veteen, laiturin päässä, tulee sinne paljon kauniita ahvenia.
Sellaisia läpikuultavia, valoisia.