Oon 17v ja mulla on kutsunnat loppuvuodesta ja on ahdistanut siitä asti kun kutsuntalaput tuli. Kärsin sosiaalisten tilanteiden pelosta jonka vuoksi ei ole ikinä ollu kavereita ja olen myös kiusattu ja masentunut. Myös paniikki kohtauksia mulla on.
Kahden viikon päästä on lääkärin tarkastun ja aion kertoa näistä asioista lääkärille. Mitä hän asialle tekee? ohjaako johonki psykologille? vai miten? En ole koskaan ongelmistani kenellekkään puhunut.
Voisinko saada c-paperit vai joudunko sivariin joka sekin pelottaa mutta ei läheskään niin paljon kuin armeija.
Kahden viikon päästä on lääkärin tarkastun ja aion kertoa näistä asioista lääkärille. Mitä hän asialle tekee? ohjaako johonki psykologille? vai miten? En ole koskaan ongelmistani kenellekkään puhunut.
Voisinko saada c-paperit vai joudunko sivariin joka sekin pelottaa mutta ei läheskään niin paljon kuin armeija.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Dont worry...
Meet lekurille puhumaan mahollisimman nopeasti, niin hommat alkaa lutviintumaa. Ei kannata nyt sitä armeijaa/sivaria sen pelkotilan vuoksi jättää käymättä, se pelko on kuitenkin vain oman ajattelun tulosta.
Sen armeijan/sivarin voi käydä sitten kun siihen pystyy.
Ja jos vaan pystyt niin kerro vanhemmmillesi noista jutuista.
Mulla on ollu ihan samoja ongelmia kuin sullakin, tiedän että noi pelkotilat on tosi perseestä, ja järjettömiä, mutta asioista puhuminen on paras lääke niihin.
En ole itekkään vielä päässyt niistä kokonaan, vaikka oon yrittäny ettiä apua. Tosin saattaa vaikuttaa, että pidin niitä sisälläni varmaan 15 vuotta.
Eli mitä nopeammin alat puhumaan asioista, niin sitä paremmin asiat hoituu
Tsemppiä!
-F
Jos kyseessä on vakava mielenterveyden häiriö, sairaus niin se pelko ei ole oman ajattelun tulosta. Jos lääkärille puhuuu niistä niin ei varmasti kirjoita A-papereita! Masennus (depressio) ja paniikkihäiriöt ovat jo sen verran vakavia oireita että niillä kyllä vapautuksen saa. Eikä todellakaan pidä pakottaa itseään sinne armeijaan kun siellä voi pahimmillaan asiat mennä huonompaan suuntaan ja sairaus pahentua. Se taas ei hyödytä ketään. Salailun sijaan on parempi puhua asioista ja ottaa vastaan apua. Siksi on hyvä nyt puhua lääkärille niistä oireista ja sitä kautta hakeutua ammattiauttajan (psykologin,psykiatrin) puheille. Jos meinaa koko ikänsä pitää tuollaista tuskaa sisällään niin huonosti käy ja voi olla että lähellä olevat ihmisetkin saattavat kärsiä.
"Oon 17v ja mulla on kutsunnat loppuvuodesta ja on ahdistanut siitä asti kun kutsuntalaput tuli. Kärsin sosiaalisten tilanteiden pelosta jonka vuoksi ei ole ikinä ollu kavereita ja olen myös kiusattu ja masentunut. Myös paniikki kohtauksia mulla on."
Suosittelisin sinua puhumaan lääkärille tästä asiasta ja jopa välttämään tuota armeijaan menoa, koska siellä kyseiset oireet voivat helposti muuttua pahempaan suuntaan. Sosiaalisten tilanteiden pelko ja masennus ovat sen verran vakavia ongelmia, että niihin kannattaa ilman muuta hakea apua, eikä sinne armeijaan kannata mennä pelkästään yleisen painostuksen ja toisten ihmisten miellyttämisen takia.
"Kahden viikon päästä on lääkärin tarkastun ja aion kertoa näistä asioista lääkärille. Mitä hän asialle tekee? ohjaako johonki psykologille? vai miten? En ole koskaan ongelmistani kenellekkään puhunut."
Suosittelen sinua ainakin ensisijaisesti puhumaan lääkärille näistä ongelmista. Jos lääkäri ei tajua ohjata sinua psykiatrille näiden ongelmien takia, niin siinä tapauksessa suosittelen sinua varaamaan itse ajan psykiatrille tai vastaavalle henkilölle, jolle voit puhua avoimesti näistä ongelmistasi ja voit saada niihin apua.
"Voisinko saada c-paperit vai joudunko sivariin joka sekin pelottaa mutta ei läheskään niin paljon kuin armeija."
Tietenkin voit saada c-paperit, jos ne erityisesti itse haluat. Vielä jos liioittelet ongelmiasi ja alat puhumaan vuosikausia kestäneestä masennuksesta ja muista henkisistä ongelmista, niin siinä tapauksessa saat varmasti vapautuksen jos niin haluat. Vinkkinä voin sanoa sen, että vetoamalla itsemurha-aikeisiin, univaikeuksiin, alkoholiongelmiin tai huumeiden käyttöön saat hyvin varmasti vapautuksen asevelvollisuudesta jos sitä haluat. Ei siis kuitenkaan tarvitse oikeasti kärsiä näistä ongelmista, mutta näillä sen vapautuksen pitäisi irrota aivan varmasti.
Jos kuitenkaan et halua vapautusta, niin siinä tapauksessa suosittelen sinulle siviilipalvelusta, koska se on erittäin hyvä vaihtoehto jos armeijaan meno vähänkin pelottaa tai epäilyttää. Siviilipalveluksessa kun on paljon rennompi, avoimempi, ystävällisempi ja suvaitsevaisempi ilmapiiri kun tuolla armeijassa, jossa tykätään erityisesti näistä kiroilevista ja karkeista "tosimiehistä" jotka eivät turhaan näytä tunteitaan ja suhtautuvat tietenkin vihamielisesti kaikkea erilaisuutta kohtaan. Armeijassa kun on aina erittäin suuri riski joutua kiusatuksi, jos sattuu olemaan vähänkin erilainen ja poikkeavampi yksilö kun mitä armeijassa pitäisi olla.
kun olen vielä alaikäinen niin onko lääkäri/psykiatri silti täysin vaitiolovelvollinen? Vai voiko ne ottaa yhteyttä vanhempiini kun menen kertomaan ongelmistani?
Armeija ei ole mulla edes vaihtoehto että täytyy sitten miettiä sitä sivaria jos en saa vapautusta. Eniten pelottaa että saan lykkäystä ja joudun miettimään ja murehtimaan tätä asiaa vielä monta vuotta.
"kun olen vielä alaikäinen niin onko lääkäri/psykiatri silti täysin vaitiolovelvollinen? Vai voiko ne ottaa yhteyttä vanhempiini kun menen kertomaan ongelmistani? "
Tuosta en osaa kyllä sanoa mitään, että onko lääkäreillä täysi vaitiolovelvollisuus tässä tapauksessa, kun et ole täyttänyt vielä 18-vuotta. Mutta ymmärtääkseni täytät kuitenkin sen 18 jo tänä vuonna, jos kerta olet saanut postista armeijan kutsuntakirjeen ja muita propagandalehtiä, sillä puolustusvoimat lähettää nämä kaikille niille miehille, jotka täyttävät sinä vuonna sen 18 eli tulevat täysi-ikäisiksi. Jos/kun täytät tänä vuonna sen 18, niin suosittelisin sinua menemään heti sen jälkeen johonkin lääkärille/psykiatrille, jossa voisit puhua avoimesti näistä omista ongelmistasi. Ainakin sitten lääkärit ja psykiatrit eivät ottaisi yhteyttä vanhempiisi, kun olisit jo virallisesti täysi-ikäinen.
"Armeija ei ole mulla edes vaihtoehto että täytyy sitten miettiä sitä sivaria jos en saa vapautusta. Eniten pelottaa että saan lykkäystä ja joudun miettimään ja murehtimaan tätä asiaa vielä monta vuotta."
Silloin ei todellakaan kannata mennä armeijaan, jos vähänkin epäilee itseään ja vielä jos on vähänkin jonkinlaisia henkisiä ongelmia, jotka varmasti vaan pahenevat armeijan vihamielisessä ympäristössä, kun kannustusta ei tule mistään suunnalta, mutta vittuilua, huutamista ja haukkumista sen sijaan sitäkin enemmän. Armeija kun onkin ollut aina sellainen paikka, että siellä miehillä ei ole käytännössä mitään mahdollisuutta purkaa tunteitaan ja kertoa avoimesti omista henkisistä ongelmistaan.
Suosittelen sinua kuitenkin miettimään tuota siviilipalvelusta, koska uskon sen, että siellä viihtyisit aivan varmasti, varsinkin jos saisit vielä oikein mieluisan ja hyvän sivaripaikan. Ainakin Lapinjärvellä tuo sivariaika on todella mukavaa, eikä siellä esiinny ikinä minkäänlaista kiusausta, syrjintää, haukkumista ja vittuilua erilaisuuden takia kuten armeijassa on aina ollut tapana.
Kysyisin vielä sitä asiaa, että etkö halua puhua vanhemmillsi tästä asevelvollisuusasiasta ja näistä ongelmistasi? Ajattelin vaan sitä, että heiltä luulisi saavan apua tähän asiaan kun he kuitenkin ovat sinun vanhempiasi. Toivottavasti vanhempasi eivät vaan yritä painostaa sinua menemään armeijaan.
Kyllä ne vanhemmat haluais että menisin armeijaan ainakin isä eikä oikeen huvita niille kertoa ongelmistani ja kun ongelma on se että täytän 18v vasta kutsuntojen jälkeen. ni en tiedä mitä tässä tekis.
Mitä sinä eniten pelkäät elämässäsi, onko se vain armeija? Miksi vanhempasi eivät saa tietää? mikset voi kertoa edes heille? En voi edes kuvitella elämää ilman yhteyttä isääni, ja miksei myös äitiinkin.