Lestadiolainen on myynyt sielunsa jumalattomille ihmisille, pedoille jotka paloittelevat tavallisen lessun kappaleiksi ja laittavat hänet roikkumaan lihakoukkuun jottei Jeesuksessa vapauttansa löytänyt pääsisi hämmentämään eikä pääsisi Jumalan lahjojen voimalla arvostelemaan lestadiolaisten uskoa ja sitä oppia joka on kyseenalaistettu niiden kautta joilla on kyky arvostella henkiä ja eri oppeja.
Lessu istuu saatanan sylissä luullen olevansa Vapahtajan sylissä armon lapsena, mutta koska kuule ainoastaan outoja ääniä tutussa ympäristössään lessuparka ei erota hyvän paimenen ääntä vaan sen pahan perkeleen syliin on paha paimen lykännyt ihmisen joka on kaivannut pelastusta synneistänsä ja sitä ei olla hänelle sallittu vaan perkeleen syliin on lykätty Jumalalle rakas ihminen,jonka hyöty on minimaalista ja näin heikko lammas uhrataan riivaajien alttarille.
Oletko sinä yksi heistä?
Lessu istuu saatanan sylissä luullen olevansa Vapahtajan sylissä armon lapsena, mutta koska kuule ainoastaan outoja ääniä tutussa ympäristössään lessuparka ei erota hyvän paimenen ääntä vaan sen pahan perkeleen syliin on paha paimen lykännyt ihmisen joka on kaivannut pelastusta synneistänsä ja sitä ei olla hänelle sallittu vaan perkeleen syliin on lykätty Jumalalle rakas ihminen,jonka hyöty on minimaalista ja näin heikko lammas uhrataan riivaajien alttarille.
Oletko sinä yksi heistä?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kirjoituksesi on tökerön ala-arvoista ja poistuukin tuota pikaa.
Olet itse pelsepuuppi
saatanan sylissä piehtaroiden omavanhurskaudessa, halveksien muita uskovaisia ja opettaen Raamatun vastaisia sielunvihollisen oppeja.
On jätettävä uskosta luopuneet omaksi seuraksi jossa saavat sitten harjoittaa saatanan oppeja ja rienata Kristusta, kunnes tuomio syö heidät.
Sorto ja vääryys rehoittaa vl-liikkeessä.
Zoro.
Vaikka se on Beelesebubin näköinen, on se ahkera käymään kirkossa ja yrittää se julistaakkin jossakin tuota kristinuskoa. Äskettäin sillä näytti olevan virus, mutta toivottavasti Jeesus on sen jo parantanut. Olisiko se sellaista ryövärin armoa sellaisen pelastuminen. Ahkeroi se käydä uskovaisen papin seurakunnassa sanakuulossakin. Mikähän sellaisesta viimein tulee?
Teet saman virheen, kuin "lestat". Uskot sijaissovitukseeen tai ulkonaiseen vapahtajaan.
T. Ent.vl.
Nimien Jeesuksen ja Kristuksen erosta:
Harvat kristityt tietänevät vieläkään, mikä ero on tehtävä "Jeesus".. Ja kuitenkin voi sanoa, että näiden kahden nimen oikeasta ymmärtämisestä riippuu, tiedämmekö mitään kristinnskosta vai emmekö.
Evankeliumit itse tekevät tämän eron. Enkeli, joka ilmestyy Marialle, sanoo: "ja nimeksi pojalle, jonka synnytät, olet antava Jeesus, sillä hänestä tulee kansansa pelastaja." Jeesus merkitsee näet "vapauttaja, pelastaja". Vasta myöhemmin evankeliumissa mainitaan Jeesuksesta, että häntä mainittiin Kristukseksi eli Messiaaksi. Kristus ei siis ollut hänen nimensä, vaan syystä tai toisesta hänelle suotu kunnianimitys.
Tämä on samalla kielitieteellinen tosiseikka, sillä "Jeesus" yksin on substantiivi, joka varsinaisesti kelpaa henkilönimeksi. "Kristus" sitä vastoin on verbaalimuoto, adjektiivi, laatusana, joka ei sinänsä yksin ole sopiva henkilölle nimeksi. "Kristus" on samassa asemassa kuin esim. "suuri"; voimme puhua Aleksanteri suuresta, Pietari suuresta jne., mutta ei yksin "suuresta". Kristus (khristos) on kreikankielinen käännös hebrealaisesta sanasta mashiah (messias) ja merkitsee — samoinkuin messias — "voideltu". Juutalaiset kuninkaat voideltiin öljyllä korkeaan arvoonsa, ja juutalaisten messiaskäsite oli sentähden "kuningas, jonka Jehova itse oli voidellut." Kun nyt Jeesusta nimitettiin messiaaksi eli Kristukseksi oli tämä selvä viittaus siihen, että uskottiin hänen olevan se juutalaisten kuningas, jonka Jumala itse oli kuninkaaksi asettanut. Ja monen juutalaisen katkera pettymys oli siinä, ettei Jeesuksen valtakunta ollutkaan "tästä maailmasta".
Tärkeämpi tätä kielitieteellistä on kuitenkin oleellinen ero Jeesuksen ja Kristuksen välillä, sillä jos emme sitä tunne, emme tunne kristinuskon olemusta. Oleellinen ero on näet henkinen tosiseikka, joka selviää kristitylle vasta kokemuksen kautta. Siitä voidaan kyllä puhua, mutta sanat jäävät sanoiksi, kunnes saavat henkeä ja elämää kunkin yksilön omassa kokemuksessa.
Jeesus sai nimen Kristus vasta kasteensa jälkeen. Minkätähden? Mitä merkillistä tapahtui kasteessa?
Sen evankeliumi meille tarkasti selittää, kuvatessaan Jeesuksen oman kokemuksen kasteen ohella ja kertoessaan, kuinka Johannes Kastaja selvänäköisesti oli todistajana siitä osallinen. Korkein henkimaailma avautui Jeesuksen sisäiselle näkemykselle ja (Isän Jumalan) ääni taivaista kuului: "sinä olet minun rakas poikani, jonka tänään olen synnyttänyt."
Kasteessa siis syntyi jotakin. Jeesusko? Ei suinkaan, koska Jeesus jo kolmekymmentä vuotta aikaisemmin oli syntynyt. Vaan mikä se syntyi? Niinkuin evankeliumi kertoo: Jumalan poika.
Jumalan poika siis syntyi, mutta missä ja millä tavalla? Henkisellä tavalla, fyysisille silmille näkymättömästi Jeesuksen omassa sielussa.
Tämä on kristinuskon kulmakivi: Jumalan poika, joka syntyi Jeesuksen, ihmisen, sielussa. Siitä se sai alkunsa, voimansa ja sisällyksensä. Vähän kristinuskoa vielä tunnetaan. Luullaan, että Jeesus Natsarealainen on historiassa ainoa, jota Jumala on pojakseen nimittänyt; otaksutaan kristinuskon olevan siinä, että Jeesusta palvotaan Jumalan poikana ja Jumalana, maailman ja ihmiskunnan vapahtajana. Ja kuitenkin asia on päinvastoin.
Kristinusko on uskoa ja luottamusta siihen, että Jeesus oli "esikoinen", edelläkävijä, että hän ikäänkuin näytti tien ja itse oli tie, toisin sanoen, että se, mitä Jeesus sai kokea, voi ja täytyy jokaisen todellisen kristityn kokea. Ei ole vielä "kristitty" eikä varsinaisesti Jeesuksen seuraaja se, jota ei Isä Jumala ole pojakseen kutsunut. Vasta se totuuden etsijä, joka on kasteen sisäisen kokemuksen läpikäynyt, vasta hän on sanan varsinaisessa merkityksessä kristitty.
Kirkko on tehnyt kasteesta ulkonaisen toimituksen, jolla kyllä on maaginen, mutta ei henkinen merkitys. Mutta ainoastaan henkinen kaste on pätevä. Ja henkinen kaste on siinä, että ihmisessä syntyy uusi ihminen, jonka Jumala tunnustaa pojakseen.
Kasteen jälkeen Jeesus oli Kristus eli "voideltu". Henkisen kasteensa jälkeen on niinikään jokainen totuudenetsijä, nimittäköön hän itsensä sitten kristityksi, rosenkreutsiläiseksi, teosofiksi tai mystikoksi, Kristus eli voideltu, vaikka hän asiallisessa vaatimattomuudessaan ei sitä nimitystä itselleen ota. Uusi ihminen eli Jumalan poika on näet hänessä paljon heikompi niin sanoaksemme, paljon avuttomampi kuin Jeesuksessa. Jeesus oli Mestari-sielu ja totuuden etsijä voi olla vihkimyksen tien alkupäässä. Ero on karmassa suuri. Mutta henkinen elämä on laadultaan sama.
Oi te vähäuskoiset, jotka epäilette ja epäröitte, nouskaa, rohkaiskaa mielenne, etsikää Jumalan valtakuntaa ja antakaa isän kutsua teidät pojikseen!
{Toimittajalta — Ruusu-Risti, helmikuu 1921}
Jeesuksen "Isä" ei todellisesti olekaan mikään ihmisenkaltainen isähahmo. Koko ilmennyt maailma on "Isästä" langennut. Myös ihminen on entinen Jumala.. Tule yhdeksi, siis lapsenkaltaiseksi(esim. ei nai) eli Taivaan Valtakuntaan.
Näin käy kerran kaikille. Täytyy vain ottaa huomioon jälleensyntyminen. Paavalikin puhuu "ei pidä panna toivoa vain tämän elämän varaan, Kristukseen"(1.kor.15.). Tai sinnepäin. He, jotka eivät saavuta tätä ennen kuolemaa, käyvät "tulijärvessä"olemassa aikansa.
Kaikki muut, olivat sitten mitä hyvänsä uskontoa pelastuvat, vai mitä?