Miks aian ku joku pääsee vähänkin lähelle.. rupee ahdistamaan.. Ihastuu ja sen jälkeen tulee pelko.. ja se pelko ja ahdistus on sellasta, että sen syytä ei voi selitää.. mulla on ollu tätä samaa joskus aikaisemminki.. Mä en ymmärrä itteeni ollenkaa..:( Kiitos niille jotka lukevat tämän ja suurempi kiitos jotka kommentoivat jotenkin..:) Hyvät syksyt kaikille!
Ahdistaa..
Saara
81261
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Mulla oli aivan sama homma ja ihmettelin mistä se johtuu,mutta sitten kun nykyinen rakas avopuolisoni astui kuvaan niin loppu pelot ja ahdistukset. Kaikki vaan loksahti paikalleen ja olo on hyvä.
moi! mulla on ihan sama ongelma ku sulla.. Välillä ku meen kaupungil pitää hauskaa ja nään siellä jonkun kivan pojan ja meillä on jotai meininkii... No sitte ku joskus jotkut kysyy numeroo ja haluis et jutust vähän pitempääki, mua alkaa ahdistaa!!! Mä oon yrittäny päästä täst jutust, mut tuloksetta.. No ehkä jos mä kokeilen jonkun kans, ni ehkä nää mun pelot häipyy..
...ehkä se on vain alitajunnan puhetta, merkki siitä, ettet ole valmis vielä suhteeseen tai suhteeseen nimenomaisen henkilön kanssa. Kuuntele sydäntäsi, se on viisaampi kuin arvaatkaan.
Itsellänikin on aina samanlaisia tuntemuksia uuden suhteen alkuvaiheessa. Sehän on mielestäni aivan normaalia. Etkö kenties halua ihastua ja kiintyä liiaksi, joilloin hän voi satuttaa tai loukata tunteitasi? Pelkäätkö ettei hän tunnekkaan samoin kuin sinä?
Ihastuminenhan on hieno asia... yritä siis ajatella positiivisesti!! Ellei mitään uskalla ei mitään voitakkaan. Elämässähän pitää välillä uskaltaa ottaa riskejä! Yritä myös puhua ihastuksellesi tunteistasi, hänhän voi tuntea aivan samoin!! Tunteiden ilmaiseminen auttaa ahdistukseesi... ja ihania ihastumisia!!
Miehenäkin koen ihastuessani samanlaisia tunteita kun ei tiedä eikä voi olla varma että vastapuoli tuntee samoin, eikä vielä tunne toisen sisintä.
Olen samaa mieltä että riskin otto kannattaa , mikäli ei uskalla ottaa elämäänsä hallintaansa ei voi voittaakaan.
Tuo viestisi olisi aivan hyvin voinut olla minun kirjoittamani muutama kuukausi sitten... Kun tapasin nykyisen seurustelukumppanini, mikään ei yllättäen ahdistanut. Kyllä se siitä kun se oikea kävelee vastaan. Niillä on muuten taipumus kävellä - ennemmin tai myöhemmin!
..mulla on ihan samanlaisia tuntemuksia.Erosin just n.1kk sitten miehestä,jonka kans olin (vaan) 1 1/2 kk..se oli täys paska..arvosteli mua ja vertaili entisiinsä..yks vitun lapsellinen ääliö..kohteli mua tosi huonosti..ja mä tyhmänä vaan siedin sitä aivan liian pitkään,ja satutin kai siinä itseni aika pahasti;(No,nyt mulla on alkanu olemaan juttua yhden miehen kanssa..ollaan käyty kahvilla ja baarissa yhessä..ja homma tuntui ihan kivalta..ja se mies tuntuu olevan hyvin tosissaan mun kans ja jo täysin kusessa muhun..ja se AHDISTAA,enkä tiedä miksi;(
Aina kun se sanoo mulle puhelimessa ja tekstailee tykkäävänsä musta paljon ja ikävöivänsä mua...ym..blaa,blaaa..niin mulle tulee jotenkin paha olla..ahdistaa ja pelottaa ja ällöttääkin,vaikka niiden sanojen kuuleminen pitäis tuntua kivalta!Ja mä pidän tästä ihmisestä oikeasti ja haluan olla sen kanssa,mutta kuitenkin epäröin ja jarruttelen..kai musta on van sit tullu jotenkin kylmä ja tunteeton ja suojelen itseäni liikaa?Tai sit mun sydän ei vaan tunnista sitä ihmistä oikeaksi?Mulla on aikaisemmat mieskokemukset olleet "huonoja",on vaan käytetty hyväksi ja näin..ja nyt kun olen löytäny ihmisen joka näyttää oikeasti välittävän musta, niin miksi helvetissä en vaan uskalla antautua?.. jarrut vaan kirskuu!!!
Sama juttu täälä ihastuminen...ahistaa hyvins paljon! varsinkin kun on kyse söpöstä pojasta tai tytöstä 8)