Meillä on entuudestaan 7-vuotias rottweiler-narttu. Koira on kiltti ja melko rauhallinen ja ollut koko elämänsä perheemme keskipiste. Nyt perheeseemme on syntynyt pieni vauva, eikä koira ole lapsiin tottunut.
Mitä meidän tulisi tehdä tässä uudessa tilanteessa? Miten koiran voi totuttaa uuteen tulokkaaseen vai onko tämä edes mahdollista? Onko ainoa oikea vaihtoehto koiran myyminen?
Kaikki kertomukset, neuvot ja kokemukset ovat tervetulleita!!! KIIRE!
Mitä meidän tulisi tehdä tässä uudessa tilanteessa? Miten koiran voi totuttaa uuteen tulokkaaseen vai onko tämä edes mahdollista? Onko ainoa oikea vaihtoehto koiran myyminen?
Kaikki kertomukset, neuvot ja kokemukset ovat tervetulleita!!! KIIRE!
Vastaukset 7
Vanhimmat
Oletteko esitelleet vauvan koiralle? Yleisin virhe on piilotella vauvaa koiralta. Jos koiraa hätyyttelee pois vauvan luota koira pitää sitä tunkeilijana joka vie siltä sen paikan perheessä.
Terve järki auttaa. Koiraa pitäisi kohdella aivan samoin kuin ennen vauvan tuloa.
itse emme uskaltaneet pitää koiraa kun vauva tulee. koiramme oli meidän"vauva" mutta en uskaltanut ottaa sitä riskiä että jos koira sattuisi puremaan lasta! koira olikin mustasukkainen lapsista! joten koiramme sai uuden kodin! tiukkaa ero teki mutta näin paljon helpompi! koiria on monenluontoisia että ihan hyvin teidän rotikkanne saataa hyväksyä vauvanne.
Meillä sama "ongelma" edessä; kotona alle vuoden vanha amstaffin pentu ja vauva tulossa vuodenvaihteessa. Vähän mietityttää, mutta koirasta ei olla luopumassa. Terveellä järjellä ja tervepohjaisella varovaisuudella kai tuostakin selvitään. Eli koiraan suhtaudutaan samalla hellyydellä ja kurilla millä tähänkin asti, ei mitään erikoiskohteluita.
Samaa mieltä olen. Itse olen aina elänyt vauvasta asti koirien, cokkerspanjelin ja dobermannin kanssa. Mitään ongelmia ei ole ikinä ollut. Nyt itselläni on koira ja kaksi lastenlasta. Vieläkään ei ole ensimmäistäkään ongelmaa. Jujun ydin on todennäköisesti siinä, että niin lapset kuin koirakin saavat tarvittavan huomion ja rakkauden. Perussääntönä olemme pitäneet sitä, että lapset eivät leiki koiran leluilla, eikä koira lasten leluilla. Koira ei häiritse ruokailua eikä koiran ruokailua ja nukkumista häiritä. Oma rauhallinen nurkkaus missä kukaan ei häiritse koiran lepoa on syytä olla. Riittävästi ulkoilua ja sopivaa puuhailua kaikille. Koira ei saa ikinä tuntea itseään ulkopuoliseksi tai muuten riesksi. Koira otetaan mahdollisuuksien mukaan aina vauva-asioihinkin mukaan ja jutellaan paljon mukavia koiralle.
Vasta vähän aikaa sitten iltasanomissa tai iltalehdessä oli juttua koirasta, joka puri vauvaa päähän. Vauva joutui teholle ja koira jouduttiin tietenkin lopettamaan. Vauva onneksi selvisi.
Perheen koiraa oli myös pidetty kilttinä ja rauhallisena, mutta vauva oli jutun mukaan (muistaakseni) hiljaa ryöminyt koiran lähelle ja jotonkin päässyt yllättämään koiran. Koira oli tarttunut vauvaa päästä ja ravistanut pari kertaa, pahoin seurauksin.
Aikamoinen riski on koira kun perheessä on vauva, varsinkin kun teillä on noin suurikokoinen koira.
Otitko huomioon oliko koiralla oma rauhallinen lepopaikka, jossa kukaan ei voi häiritä koiran lepoa? Jos perheessä on kaikki kunnossa ei tollasia ikäviä asioita niin vain tapahdu. Koira ja vauva sopii hyvin yhteen jos vain vanhemmat kykenevät nämä koira-vauva-asiansa asiallisesti hoitamaan. Peiliin voi aina silloin tällöin vilkaista.
eka vauva. 3 ekaa kuukautta meni hyvin, koira ei ollut kiinnostunut vauvasta, siis hyvin välinpitämätön.
Sitten eräänä iltana, ihan yllättäen, koira hyökkäsi vauvan päälle muristen, kun tämä köllötteli lattialla ihan kaikessa rauhassa - KAUKANA koirasta.
Koira ei ollut koskaan ennen ollut aggressiivinen. Lopetettiin heti. Vauvalle ei luojan kiitos käynyt kuinkaan, säikähdyksellä selvisivät.
Jälkeenpäin katsoimme kuvia joissa koira makasi lähellä vauvaa ja katsoi tätä. Äiti ja isä olivat ihmeissään, kuinka eivät olleet huomanneet, miten vihainen ja halveksuva koiran katse tosiasiassa oli - ei todellakaan lempeä.
Meillä itsellämme on lk.collie uros (pian 4v) ja nyt jo 11kk ikäinen "vauva" ja kaikki on mennyt loistavasti. Hieman mietitytti, koska meilläkin koira ollut aina eka vauva ;) On kuitenkin ollut todella suojelevainen ja näyttänyt oikein kunnolla paimenkoiran luonteensa! Meillä ei lasta paljon komennella, heh =)
Itse kuitenkin asetan lapsen koiran edelle, toivottavasti näin tekee jokainen, ja vaikka koira olisi yhtä lapanen kuin tämä meidänkin, on sitä ja vauvaa vahdittava jatkuvasti, niin kauan kuin vauvakin kasvaa isoksi, ja ymmärtää mitä koiralle saa tehdä ja mitä ei.
Toivottavasti löydätte oikean ratkaisun tilanteeseenne. Kenties koira löytää kodin jostain lapsettomasta taloudesta läheltä, jossa voitte käydä sitä katsomassa?