sanon jo näin alkuun,jos joku sattuu tätä tekstiä kurkkaamaan,että tästä tulee pitkä tylsä ja sekava tarina,jota en oo ees tarkottanu et joku lukis...ei tämmöst jaksa kukaa,pieni paska romaani täst tulee..koitan vaan helpottaa oloani edes vähän kirjoittamalla johonkin anonyymina.
saman kokeneita en edes jaksa hakea,koska en usko niitä olevan,eikä kukaan tunnu ymmärtävän,toisaalta kukaan ei jaksa kuunnellakaan kaikkea valitustani,ei ihme.
en edes tiedä mistä masennukseni todella alkoi,mutta selvä muutos tapahtui melkein 5 vuotta sitten,kun olin 14 ja ysillä.
ensimmäisen jakson alkaessa ajattelin että viimenen vuosi(tai niinhän silloin luulin) peruskoulua,pitää koittaa käydä kunnolla. joitakin viikkoja olin jopa aktiivinen koulussa,en tainnut edes lintsailla.
mutta jo reilusti ennen jakson loppua olin aivan ulkona kouluasioista,kävin silloin tällöin koulussa reilusti myöhässä..
oli aina paha olla valvoin öisin ja nukuin päivät,kun muut olivat koulussa,se masensi entisestään.iltaisin näin kavereitani ja aina kun kävelin yksin kotiin pimeässä olin täysin maassa..
neljännessä jaksossa mulla oli vielä kavereihin välit kunnossa,mutta jaksotodistuksen saadessani oli jokaikinen numero nelonen,mukaanlukien käytös ja huolellisuus..ihmekö tuo kun oli ollu kaksi jaksoa kokonaisuudessaan poissa..
viimeisessä jaksossa kävin joskus koulussa,tosin iltapäivällä ja vaihdoin jokusen sanan jonkun opettajani kanssa joka silmät yllättyneisyyttä loistaen toivotti mut tervetulleeksi kouluun ja totesi että tunnit tosin ovat ohi..
olin täysin maassa..uusiksi se ysi sitten meni,mutta koska kouluun en tuntenut voivani mennä muiden haukuttavaksi ja tuijoteltavaksi,mulle annettiin mahdollisuus käydä tekemässä pelkät kokeet,yksi joka aineesta ja olisin läpässyt ysin..
pari ekaa kuukautta lykkäsin kouluun menoa,sitten aloin käydä välillä tekemässä jonkun kokeen ja pääsin viitosilla,taisi muutama kutonenki jopa löytyä!,läpi...mutta olin ihan hajalla..luin suosikin palstoilta itsemurhaa hautovien kirjoituksia ja itsekin ajattelin itsemurhaa lähes kokoajan..
vieläkin mulla oli silti kavereita..sitten menin kymppi luokalle kavereineni,mutta se jäi kesken,kun katkaisin välini "kavereihini" kun he näyttivät todellisen luontonsa eli eivät uskoneet kun soitin yhdelle heistä itkien ja kerroin miten yksi keski-ikäinen mies oli yrittänyt raiskata minut.
se oli painajaismaista!
syy miksi ne väitti mun valehtelevan oli se,kun meillä oli samana iltana ollut riitaa..
lähes vuoden olin ilman koulu ja töitä ja välit kaikkiin kavereihin alkoi hiipua...olin yksin kotona aina ja karmivan lisän koko soppaan toi se että en voinut olla ikinä ilman meikkiä edes kotona!jo silloin itsetuntoni oli pahasti pakkasen puolella..en voinut poistua enää kotoa,öisin saatoin käydä lenkillä ja jos auto tuli menin ojaan piiloon,ettei ne voisi nähdä mua..
viiltelin ranteitani ja se jollain tavalla helpotti tuskaa hetkellisesti..
en muista edes miten kulutin päiväni..tai siis yöni,päivät nukuin..ja märehdin virheitäni ja toilailujani..häpesin itseäni..
ennen sitä kokonaan erakoitumista n. 15-16 vuotiaana dokasin joka viikonloppu ja kärsin kun kysymyksiä sateli mitä opiskelen tai missä oon töissä..hitto mä olin vaa kotona,paitsi viikonloppuna kännäämäs..
mä olin tosi kännissä aina ja mulla roikku yleensä lauma vieraita teinipoikia kimpussa ja pussailin kaikkia...
siitä sai kamalan huoran leiman..tää on pieni kaupunki ja jengi kusettaa ihan älyttömii juttui ja juorut levii kulovalkeen tavoin..synty käsitys että myös makaan kaikkien jätkien kanssa,vaikka en ikinä menny kenenkään kanssa sänkyyn..mä vaan nautin kun sain ekaa kertaa elämässäni huomioo!
mut ne jätkät itekki luuli kai saavansa multa ja jälkeenpäin väitti että oli saanu,mä en sit enää jaksanu kiinnostuu korjailemaan miten asiat oli oikeesti mennyt..
ja sen lisäks joku keksi jossain vaiheessa että käytän huumeita ja siks en käyny kouluakaan..
kymppiluokalla jouduin huumetestiin joka oli luonnollisesti negatiivinen,koska en ole koskenut mihinkään laittomaan huumausaineeseen ikinä!
mutta koska olin koulussa aivan outo ja masentunut,niin opettajat soitti kotiin ja sano että mä varmaan käytän huumeita ja testi oli just ollu! mutsi sano että viekää se uusiin testeihin ni ne suuttuvat sille!
sen lisäks toinen niistä maikoista otti mut joka aamu luokseen ja sano millon mitäkin inhottavaa mm. että voisit ehtiä ajallas kouluun jos et pistäis kolmea kiloo meikkiä naamaan! ja mä tulin aina yhdessa mun kolmen kamun kanssa,mut mä jouduin aina puhutteluun,vaan mä.
enkä edes meikannut eniten meistä..
kerran se sano että mä härnään amiston poikia pukeutumisellani ja oon semmonen nuori ja nätti..mä pukeuduin farkkuihin ja pitkahihasiin,mutta ei mitää paljasta pintaa näkyny,ne oli täysin massa kuteet..miks mä olin kaikkeen syyllinen,en tajua..se masensi ja vei innon koulusta..mä kävin siellä vaan kavereiden takia..kunnes sitten mulla meni niiden kanssa välit poikki...lopetin sen just ku olin täyttäny 17..
sen jälkee erakoiduin aika lailla...
siitä lähes vuoden päästä,yks mun vanha kaveri sai mut menemään iltalukioon opiskelemaan kanssaan...olin ollut niin kauan yksin kotona(asuin kyllä perheeni luona)
että lähdin yrittämään sitä...se oli jopa kivaa aluksi,luin läksyjä ja sai nähä nuoria kivoja tyyppejä ma-to..sinä vuonna oli ennätys määrä ala-ikäsii aikuslukiossa..
mä tunsin oloni onnistuneeks ja tyytyväisenä elämääni otin koiranpennun,koska olin lähes 18 ja olin aina tahtonu koiraa,mutten ollu saanu.
kaikki luisti ekaa kertaa elämässä..(toki mulla oli paljo paineita oman perheen takia..mutsi on ollu ylikuormitettu niin kauan ku muistan.jo sillon ku olin pieni,muistan ku se aina välillä sano että mä lähen nyt junan alle..se oli kamalaa.se oli aina väsyny ja se stressas mua helvetisti)
mutta mä en tuntenu sillä hetkellä itseäni väsyneeks,tuntu ku mul ois ihan uusi alku ja kävin koulua! kerranki pystyin vastaamaan kysymyksiin opiskelevani ja sanomaa et meni hyvin..
vaikka oli mulla silti huono itsetunto ja koulumatkoil käänsin kasvot pois,ku autoi tuli vastaan..olin liian ruma,mut siltikin tunsin itseni pirteeks..
ekan lukio vuoden aikana tapasin siellä koulussa nuoren miehen ,jonka kanssa aloin seurustelemaan.kaikki meni putkeen,mul oli kavereita,koira ja mies..
me muutettiin kimppaan jo kolmen kuukauden seurustelun jälkee..halusin pois kotoo,pois mutsia rasittamasta..se on halunnu asuu yksin niin kauan ku muistan..
mulle tuli toinen koira ekan vuoden lopussa..olin aivan pakahtumaisillani rakkaudesta mun omiin karvapalloihin..!
sitte se taas alko:
mulla oli alkanu olla välillä masennusta jo loppuvuodesta taas ja mä inhosin mennä lenkille,jos ihmisiä tuli vastaan,kukaan ei saanu nähdä mua...se ahdisti ja sai mut jopa kompuroimaan,ku menin niin hermostuneeks
musta tuntu et kaikki puhu musta ja tiesi kaikki valheet mitä musta liikkuu ja uskoo ne todeks..
kesällä mun koirat onnistu karkaamaan ku nartulla oli juoksu ja pennut siitä tuli! 10 pentua! vihasin itteeni enemmän kun ikinä...
sitten alko koulu ja en jaksanut enää lukea,kun mulla oli 2 aikusta koiraa ja kymmenen pentua hoidettavana..jouduin korvaamaan emohauvelia tosi paljon..olin kokoajan kiinni jossain..ei energia riittäny edes ekaa jaksoa..
olin masentuneempi kun ikinä,ihan väsyny..en pystynyt hoitamaan kymmenen pennun pesuetta kaupungissa kaksiossa..emo lopetti niiden hoitamisen,se ei jaksanu niitä,mä makasin niiden keskellä ja ne tyyty muhun mielellään..emo kävi sitte välillä makoilemassa niiden kanssa,mut mä ne syötin ja nukutin...kyl niiden isiki niit välil hois..
mut koulu siis jäi ja tajusin että en pysty hoitamaan niitä pentuja kahdeksan viikkosiksi,olin kusipää,mutta en jaksanut! vierotin ne siis jo 7-viikkosina,että ne sais hoivaa ja ulkoilua ,kun mä en siihen kyennyt,olin kyllä valikoinu hyvät kodit..kolme ottajaa osti kaksi pentua yhdessä,joten ne ei joutunu yksikseen uuteen paikkaa ja se lohdutti..yksi meni aikusen koiran kaveriks ja kaks joutui yksin,mutta ne lähti lähimpänä luov.ikää..yks jäi meille..
tuntu helpolta,ku oli "enään" kolme koiraa..mutta pikkuhiljaa syyllisyys vahinko pennuista ja liiian aikasesta luovutuksesta masensi,mut...puolen vuoden päästä häpesin itteeni niin paljon että hermot ei kestäny..olin jättäny koulun kesken,ollut vastuuton koiranomistaja ja en kehdannut näyttäytyä
..toki mut näki joku välillä,kun jouduin lenkkeilemään ja se sai mut ihan hajalle..mä aloin käyttäytyä,kun hullu..lähin aamu neljä lenkille ja olin pari kolme tuntia..sitten lähdin päivällä ja kuljin jopa umpimettässä jotta kukaan ei näe mua ja viivyttelin jopa viisi tuntii kotiin menoo jossain pellolla,jotta ehtis tulee pimee eikä näy niin hyvin! no koirat tykkäsi juosta vapaana pihal..
lopulta koitin saada jätkäkaverini välillä pissattamaa koiria,jotta säästyisin edes muutamalta ulos menolta..sitten tajusin,että koiraa ei voi pitää,kun on niin masentunu ja poissa raiteiltaan!
voi luoja miten rakastin mun koiria,mutta tajusin että niiden ei voi olla hyvä mun kanssa,kun olin täysin masentunu,en pystyny lenkittämään niitä enään kunnolla ja koko jan oli vaikeempi mennä ulos..
etsin niille uudet óikein hyvät kodit,olisin halunnu ne samaan,mutta ei löytynyt ketään joka ottais kolme nuorta koiraa joilla koulutus ihan kesken..no ne pääs kaikki kyllä unelma koteihin,just semmosiin mitä niiden tarpeet vaati...
nyt oon siis 19 ja mun koirat lähti alkuvuodesta ja koulun lopetin n. vuosi sitten..
oon taas viillelly itteeni välillä,ei se edes auta enään..mulla on taas sama teiniaikojen masennus,mutta pahempana! ja kun siihen lisätää tajuton syyllisyys ja huono omatunto,kun tein omille koirilleni niin..ja se kun oon epäonnistunu kaikessa..mutsi on joskus sanonu että se stressaa mun takiani..en kestä sitä,mut en pysty tekemää mitää..en ota siltä rahaa tai mitään,kun tiiä että ei se jaksa auttaa,se on liian väsyny muutenki...mun isosisko on aina saanu eniten huomioo,ku ´mutsi joutuu hoitaa sen asioita ja nyt sil on kaks muksuu ja mutsi joutuu hoitaa niit jokapäivä,mikä on täysin perseestä! mä en tajuu miks se tekee lapsii vastuuttoman paskan kanssa vaik ei ne ees seurustele..kolmas muksu syntyy koht sille..sama paska faija kaikil..
sil mun siskol on muka yksinhuoltajuus vaik mun mutsi hoitaa niit skidei niin paljo,et se on ku niiitten toinen huoltaja!!!!!!! ja se on jotenki vitun sokee,ku se mun sisko väittää mutsille että kun häntä ei muka auteta..miks teki niitä lapsii,kun vielä sanottiin sille että se ei kannata!se vaan väittää että kyllä hän itse tietää ja ottaa vastuun..paskat!!!
mä vaan mietin noita juttuja ja stressaan lisää,vaik muutenki harva se päivä oon omasta epäonnistumisestani niin maassa et tosissani katson itsarin parhaaks vaihtoehdoks kaikille!!
mä oon huono ihminen,enkä pidä yhteyttä enää yhteenkää kaveriin..en voi kohdata ketään..kaikki kyselee kuulumisia,mitä sanon,että mä oon kotona kaikki päivät tekemättä mitää,ainoo tekeminen on tupakka ja viiltely!
kaikki ihmiset näyttää pahoilta ja piittaamattomilta
ja oon katkera mun lapsuudesta ja siitä ku ei ikinä ollu kotona mitää rajoja ja sai huidella miten huvitti,ei saanu huomioo vaik mitä teki!
ja mä valvoin pikkusiskon menoja ja tuloja ja koitin laittaa kotiintulo aikoja ja vahdin että se pysy erossa ikävyyksistä...ja samaan aikaan ite tohelsin viikonloput kännis ja saatoin olla vuorokaudenki pois eikä kukaa kotona huomannu että olin poissa..päivisin nukuin ja iltapäiväl heräsin ja siivosin ja pistin ruuan perheelle,ku tiesin et ne tulee koht kotii nälkäsinä ja vihasina..välillä tsemppasin ja valvoin aamupalan aikaan asti ja menin tekee muulle perheelle syötävää...sit nukkumaa koulupäiväks..
mä oon kohta kaks vuotta seurustellu mun "iltalukio-jätkän" kanssa ja se on ihana,mut se on ainoo hyvä asia mun elämässä..ilman sitä en varmaan ois elossa enää,mutta musta tuntuu että se vaan hidastaa ei ehkäse itsarii...paitsi jos tapahtuis ihme..mut mä en tiedä mitään perusasioita edes!
en osaa edes kaikkia ala-asteen kouluasioita,oon pudonnu niin kärryiltä..en osaa maksaa laskuja,en tajua mitään mistään tuista,en osaa täyttää mitään kaavakkeita,en voi soittaa mihinkään hoitaakseni asioitani,puhumattakaan että menisin ulos!!!
mun avomies tuo mulle ruokaa,mutta nyt en voi syödä edes sitäkään oikein kun tunnen itteni tosi läskiks!!! tiiän että en varsinaisesti oo lääkäreiden mukaa ylipainonen(163/52) mutta oon todella rasvakerroksen peitossa..näytän tosi pulleelta! oon laihtunu onneks vähän ja se piristää hetkellisesti,mutta sitte taas meen peilin eteen ja masennun..mä nään vaan vikaa vikaa vikaa..en jaksa kohta enää...laihtuminenki on nii hidasta! syön joskus vihanneksii tai hedelmii ja saatan mä ruisleipääki syödä pelkältää ja juon rasvatonta maitoo ainaki lasin päiväs..
tiiän että ei oo terveellistä,mut se on vaa väliaikanen dieetti,kunhan painan 46,ni se riittää ihan hyvin..mut sit ois hiukset ,naama ja rinnat..kaikki todella rumia!!!
joskus kasilla mä oksentelin jopa viis kertaa päivä ja tiedän että se olis viel epäterveellisempi vaihtoehto-dieetti..
mä en ees muista enää mitä oon kirjotellut tähän,mut on jotenki helpompi olo..mä kun en voi ikinä purkaa itteeni kellekkä ku mun avomies on kiireinen,eikä se tämmöst paskaa jaksa..
ja muihin en oo yhteydes..mä en voi mennä ulos..joku näkee mut,en pysty edes yöllä enään menemään pihalle...ja mua ahdistaa sisälläki,ku kuulen ääniä pihalta...jos oisin kaunis ja fiksu ja menestyvä,mä menisin mielelläni ihmisten ilmoille..nyt en voi..mä tunnen niin hemmetin suurta ahdistusta kun ajattelenkin ulos menoo...
haluisin mennä psykiatrille,mutta en voi lähteä kotoo!! en voi edes soittaa..mun puhe alkaa takeltelemaan ja mulla menee sanat solmuun ku hermostun niin pahasti..mä en ikinä pääse tästä vankilasta!!! mua masentaa ja se mikä piristäis eli ulos lähtö ja ystävät(niitä ei enää oo) ni on mahdottomii koska mua ahdistaa tosi pahasti ajatuski ulos lähdöstä...kävin mutsilla yks päivä sillee et lähetti autol aamuyöstä,ni silti vedin lätsä peittämää päätä ja kasvoja sekä arskat ja kaulahuivi alakasvoille..ja autoon päästyani huomasin että olin puristanu kynsillä kämmeniin kipeet jäljet...
ei musta oo elämään tässä elämässä,mutta en jaksa ees tappaa itteeni...mä vaa valun elämän mukana puolikuolleena...
täytyy joskus lukee oma teksti täst..ehkä se auttaa...en kyl tiiä mihin..
en vaan saa selvää ees omist tuntemuksist enää..ja mul on tosi ristiriitasii tunteita ja mielipiteet vaihtelee tosi lyhyen ajan sisäl laidast laitaa..
tää teksti on ihan älytön ja älyttömän pitkä,mutta mun olo on helpompi! jotenki kevyempi...toisaalta pelottavaa..aina jos mun olo on tämmönen vähä parempi,ni tiiän,että kohta taas palataan rymisten pohjamutiin rypemään iha hajalla... ja ku tuntuu että jokasen pienen hyvän hetken jälkee mä vajoon aina pikkasen alemmas ku ikinä ennen..mä oon iha tuhoon tuomittu..
mahdoton tilanne..
14
1110
Vastaukset
- Hei
Itselläni alkoi myös osittain yläasteella, oli vielä (paljon) kavereita mutta liikunnalliset harrastukset alkoivat jäämään ja huomasin jatkuvasti olevani väsynyt - kävin tosin koulua, mutta arvosanat olivat aika kehnot (7:n tasoa).
Lopulta sitten (päivä)lukio jäi kesken koska yksinkertaisesti olin _aina_ väsynyt, kofeiinin voimalla saattoi mahdollisesti jotenkin pysyä voimissa. Yläastekavereihinkin välit vähitellen katkesivat.
Nykyään on vain muutama kaveri - onneksi edes muutama.
Vaikea oikein sanoa, mutta luulen että nykyinen huono oloni - kuten sinullakin - johtuu masennuksesta. Kaikki vain vituttaa, mutta taas joskus on aivan "normaali" hyvä olo, ja asiat tuntuvat luistavan paremmin. Tästä olen päätellyt, että tuo vitutukseni, väsymykseni ym huono olo johtuu masennuksesta.
En tosin tiedä pitäisikö minun käydä hakemassa yksinkertaisesti lääkettä masennukseen, vai yrittää jotain kotikonsteja?
Yksi asia ainakin on, että haluaisin tämän p**kan olon pois, joka huomattavasti rajoittaa elämistäni. Nytkin on suht koht "normaali" olo ja voin tehdä asioita "normaalisti"; ei vituta, ei väsytä pahemmin jne. Mutta sitten tuo karmea olo taas iskee.
Samoin vahvasti näyttää, että kärsit syvästä masennuksesta ja siitä seuraavasti/seuranneista oireyhtymistä. - 17v "mies"
mä luin ton tekstin kokonaan koska halusin. en osaa auttaa vaikka haluisin mutta vastaile takas jos oot enää maisemissa..........
- yks
en oikein osaa neuvoa, mutta tilanteesi kuulostaa pahalta, olisi hyvä, jos voisit puhua ammattiauttajalle. Älä ole turhan kriittinen itseäsi kohtaan, olet vielä nuori ja sinulla on elämä edessä. kuulostaa kliseeltä, mutta se on totta. Vaikuttaa,että olet joutunut ottamaan turhan paljo vastuuta liian varhain. Ymmärrän tuntemuksesi siitä miltä tuntuu olla epäonnistunut ja itseänikin inhottaa kyselyt kesätöistä ja vastaavista, kun töitä ei ole ei rahaa.
Varmasti oli hyvää purkaa tuntojaan, mutta hyvä askel olisi juttelu psykologille tai vastaavalle. - Herra Huu
meinaan jutella "privaatisti" vaikka maililla?
Kokemuksesta tiedän, että jos on masentunut, niin toisten ihmisten "koita jaksaa" toivotukset ei paljon auta...mutta, tiedätkö? Jokainen ihminen on omalla tavalla kaunis...Itselläni on myös tarina, samanlainen ja erilainen. Itse koitan saada niskaotetta masennuksesta, ja se tuntuu onnistuvankin. Haluan auttaa sinua, en tiedä osaanko, en tiedä osaako ketään, mutta haluaisin yrittää. En säälistä, vaan vain koska voin. Ilmoittele jos jaksat/haluat, niin voin pistää osoitteeni tänne. - koirashoitaja
Masennus on vakava sairaus. Koita jaksaa käydä lääkärillä jonkin läheisesi avustuksella.
- luuseri
kiitos kamalasti kaikille jotka on jaksanu lukea tota tekstiä,uskomatonta! ja ootte laittanu ihania kommentteja..
en mä tiiä,mä oon jotenki hirveen herkäs mielentilas aina ja kun lueskelin noita vastauksia,ni rupes ihan itkettää..
mul on kai tunteet jotenki sekasin..
täällä sitä vielä kotona möllötän,eikä käy mielessäkään poistua,mut teidän ansiosta piristyin vähän,mut toisaalta se mua just pelottaa kun tuntuu vähän paremmalta! nimittäin sitte ihan yhtäkkiä iskee taas kamala olo ja pahempi epätoivo,koska ei oikein jaksa enää uskoa siihen että joku kerta se pahaolo lähtis pysyäkseeen poissa..jotenki joka kerta ku hyväolo muuttu taas pahaks,ni tuntuu että vajoo aina vaan syvemmälle ja normaali elämä on yhä vaan kaukasempi haave..
joku oli valmis kirjottamaan mun kanssa s-postia ja otan tarjouksen vastaan,tosin sekin on vähä pelottavaa.nimittäin mulle säännöllinen yhteyden pito on mahdotonta..tai nyt must tuntuu että mielellään kirjotan,mut sit yhtäkkii ei jaksa millään kirjottaa edes lyhyttä postia ja tulee pitkä väli ennenku annan kuulua itestäni ja eihän kukaan semmosta jaksa...
en mä tajuu teenkö mä ite kaikki ongelmani vai mikä on ku tuntuu että mulla on ongelma joka asiassa,ihan joka asiassa...
oon tietty voinu tulla "mökkihöperoks" tai jotain...
mut oikeesti ihmiset tuntuu niin oudolta et joku on todella lukenu mun sepustuksia ja vielä jaksaa ottaa kantaa...kiitos- luuseri
se psykologille tai psykiatrille juttelu on pyöriny mun mielessä..mutta siellä se pysyy,
en pysty tekemään edes puhelin soittio johonkin,en tiedä edes mihin voisi soittaa..mutta vaikka tietäisin en voisi tehdä sitä..
koska sen jälkeen en pystyisi ajattelemaan mitään muuta kuin että mun on PAKKO poistua kotoo turvasta ja mennä psykologille.ja hermostuisin enkä voisi muuta kun ravata ympäri kämppää ja miettiä mitä teen,perunko vai jäänkö vaan pois..lopulta kuitenkin käpertyisin johki tuoliin tai sänkyyn ja jäisin pois ja potisin niin järkyttävän kamalaa oloa,että tuntuu että itsari vois pelastaa mut..
siis aina jos mulle tulis menoa,tulee se olo,että pois pääsy tästä vankilasta on itsari ja sillon saatan viillellä itteeni tai itkee niin kauan et naama on ihan turvoksissa ja päätä särkee ..ja sit koitan vaa nukkuu..se että mun pitäis lähteä kotoa laukasee niin kamalan tunteen että koitan olla ajattelematta kotoo poistuista ja tulevaisuutta...
en uskalla mennä ihmisten ilmoille..oonhan joskus onnistunu poistumaan mutta ulkona jäsenet on ihan tönkköjä,eikä tunnu toimivan ja tuntuu tosi alastomalta ja suojattomalta... ja siitä tulee pahat "traumat" ja mietin jälkeen päin vaa että miten saatoin mennä ulos ja kukakohan mut näki ja mitä ajatteli ja kelleköhän kertoo siitä..ja et näytin kamalan idiootilta ja nololta,mikä on kyllä tottaa koska oon niin paniikis ku oon poissa kotoo..
ja en ikinä lähe jos en oo laittanu paljo meikkii ja laittanu hiukset mahd tuuheiks ja peittämään mun kasvoja ja vaatteet pitää olla hyvännäköset..mut enää en voi pukeutua hienoihin vaatteisiin ku kaikki näkee sit kuinka kamalan läski oon ...en voi mennä ulos,enkä nähä psykiatrii...mä masennan jokaisen joka kuuntelee mun sekoilua...oon mahdottoman vaikea tapaus..
mutta oikeesti kiitos kaikille,ku mietitte mun ongelmia ja neuvoitte. teistä oli paljon apua,ku sain paremman mielen!ainaki nyt sit hetkeks.. - Minä
luuseri kirjoitti:
se psykologille tai psykiatrille juttelu on pyöriny mun mielessä..mutta siellä se pysyy,
en pysty tekemään edes puhelin soittio johonkin,en tiedä edes mihin voisi soittaa..mutta vaikka tietäisin en voisi tehdä sitä..
koska sen jälkeen en pystyisi ajattelemaan mitään muuta kuin että mun on PAKKO poistua kotoo turvasta ja mennä psykologille.ja hermostuisin enkä voisi muuta kun ravata ympäri kämppää ja miettiä mitä teen,perunko vai jäänkö vaan pois..lopulta kuitenkin käpertyisin johki tuoliin tai sänkyyn ja jäisin pois ja potisin niin järkyttävän kamalaa oloa,että tuntuu että itsari vois pelastaa mut..
siis aina jos mulle tulis menoa,tulee se olo,että pois pääsy tästä vankilasta on itsari ja sillon saatan viillellä itteeni tai itkee niin kauan et naama on ihan turvoksissa ja päätä särkee ..ja sit koitan vaa nukkuu..se että mun pitäis lähteä kotoa laukasee niin kamalan tunteen että koitan olla ajattelematta kotoo poistuista ja tulevaisuutta...
en uskalla mennä ihmisten ilmoille..oonhan joskus onnistunu poistumaan mutta ulkona jäsenet on ihan tönkköjä,eikä tunnu toimivan ja tuntuu tosi alastomalta ja suojattomalta... ja siitä tulee pahat "traumat" ja mietin jälkeen päin vaa että miten saatoin mennä ulos ja kukakohan mut näki ja mitä ajatteli ja kelleköhän kertoo siitä..ja et näytin kamalan idiootilta ja nololta,mikä on kyllä tottaa koska oon niin paniikis ku oon poissa kotoo..
ja en ikinä lähe jos en oo laittanu paljo meikkii ja laittanu hiukset mahd tuuheiks ja peittämään mun kasvoja ja vaatteet pitää olla hyvännäköset..mut enää en voi pukeutua hienoihin vaatteisiin ku kaikki näkee sit kuinka kamalan läski oon ...en voi mennä ulos,enkä nähä psykiatrii...mä masennan jokaisen joka kuuntelee mun sekoilua...oon mahdottoman vaikea tapaus..
mutta oikeesti kiitos kaikille,ku mietitte mun ongelmia ja neuvoitte. teistä oli paljon apua,ku sain paremman mielen!ainaki nyt sit hetkeks..Mulle psykatri sanoi näin,että juu onhan se ulkomaailma ihan hirvee paikka ja sitä kannattaakin pelätä ihan hirveesti...Itselläni kuitenkin eri tilanne kuin sinulla mutta samantyyliset pelot. Tuo lausahdus sai minutn nauramaan ihan hirveesti ja olenkin ottanut itseäni niskasta kiinni ja lähtenyt maailman valloittajaksi. Helppoahan se ei ole ja siihen on hyvä olla terapia tukena,mutta kyllä se siitä kun saat tukea joltain ja kannustusta. Eli rohkeasti vaan soittamaan, ihmiset näissä ammateissa kohtaavat laisiasi kuitenkin niin usein että osaavat neuvoa sinua heti...
- Herra Huu
Niin, jos haluat postitella, niin osoitteeni on fullgore@luukku.com Eikä mitään paineita siitä lähettämisestä, teet parhaasi ja se on tarpeeksi. Kyllä minä ymmärrän, että on vaikeeta kirjoittaa...Jessus, hyvä kun pahimpina aikoina pääsin edes sängystä ylös. Mutta kirjoittele jos haluat ja jaksat. Olisi hienoa.
- luuseri
Herra Huu kirjoitti:
Niin, jos haluat postitella, niin osoitteeni on fullgore@luukku.com Eikä mitään paineita siitä lähettämisestä, teet parhaasi ja se on tarpeeksi. Kyllä minä ymmärrän, että on vaikeeta kirjoittaa...Jessus, hyvä kun pahimpina aikoina pääsin edes sängystä ylös. Mutta kirjoittele jos haluat ja jaksat. Olisi hienoa.
kun laitoit osoittees..kirjotan sulle tänään..en vaan tiiä yhtään muistatko enää tätä koko keskustelua tai että annoit mailis..
en oo saanu aikaseks kirjottaa..mä oon tämmönen tasapainoton..saa nähdä jaksatko vastailla vielä..
- huolestunut
On olemassa monia auttavia puhelinpalvunumeroita. Niihin voit soittaa täysin anonyymina ja puhelimeen vastaa joko ammatti-ihminen tai esim.masennuksen itse kokenut henkilö (ns.vertaistukipuhelin). Puhelinluottelosta löydät näitä numeroita palvelunumeroiden kohdalta. Itse olen saanut apua Mielenterveyden keskusliiton vertaistukipuhelimesta. Soita joskus, kun tulee aivan sietämätön olo. Auttavissa puhelinnumeroissa osataan kertoa myös mistä voit hakea muuta tukea. Kaikkea hyvää sinulle ja roppakaupalla voimia!!!!
- alf
Mä en osaa antaa neuvoja, vaikka haluaisin, mut mun on sanottava, et mä vavahdin lukiessani sun viestin. Mulla itselläni on ihan samat ongelmat, lukuunottamatta noita koirajuttuja. Mäkin olen eristänyt itseni lähestulkoon kokonaan kaiken sosiaalisen kanssakäymisen ulkopuolelle, ihmiset pelottavat mua. Lisäksi mäkin tunnen tarvetta kirjoittaa - mulla on vihkokaupalla tekstiä, jonka kautta mä olen yrittänyt purkaa masentuneisuuttani, lähinnä se on just sellaista itsesääli-paskaa, jota en koskaan voisi kenellekään näyttää. Toi "vuoristorata" on tuttu, kaikki voi tuntua olevan ihan Ok päivän tai kaks ja yhtäkkiä on taas syvemmällä kuin koskaan. Tuntee itsensä luuseriksi, kun ei pysty elämään eikä kuolemaan.
- luuseri
en oo käyny vähään aikaan kurkkaamas tääl..en tiiä edes monesko päivä nyt on,joten en oo varma koska oot kirjottanu.
jokatapauksessa..mä en tiiä pitäiskö mun olon parantuu ja tuntee oloni vähän paremmaks,kun joku kokee tätä samaa p***** vaiko olla tosi surullinen kun joku joutuu elämään tätä samaa läpi,jos tätä elämiseks voi nyt kutsua..
kai mä tunnen pientä lohtua ..toisaalta myös tunnen myötätuntoa sua kohtaan ja oon Surullinen sun puolesta,voi kun voisin auttaa sua,mut en pysty auttamaan itteenikään ja vaikka musta tuntuu joskus että haluun auttaa muita joilla on paha olo,ni sitte yhtäkkiä tuntuu että ei pysty tekemään mitään KENENKÄÄN hyväks,ei jaksa..
mä oon tosi epävakaa ja ailahteleva,mut mä haluisin kuulla sun tarinaas ja sun ajatuksias enemmän...mut olit kyllä ite sitä mieltä että et haluu paljastaa muille sun kirjotuksias ja siihen on tyytyminen. mut jos satut näkemään tän ja jos vähänki tuntuu sitlä et voit kirjotella lisää,ni kirjota ihmeessä tänne tai jos et tänne,ni onhan sähköposti keksitty..vaikka mä en pysty edes mailailemaan kellekkään säännöllisesti..en multa mikään onnistu ku toisinaan..
vaikka et tätä ikinä näkisikään,ni toivon sydämestäni sulle parempaa:)
- luuseri
nyt mä sitten lähen vihdoinki osastolle hoitoon,vähän kyllä paniikki tuppaa iskemään! pari yötä vielä kotona,mitenköhän siel sit sujuu. pitääki alottaa uus keskustelu josko löytyis kokemuksia..
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Putin hoiti Suomen natoon ja myös Ruotsin
Iso kiitos Vladimir Putinille. Hänen ansiosta pääsemme nyt Natoon. Putin halusi Naton lähelle ja nyt sai. Voimme tästä kiittää vain Putinia.6578035Niinistö teki hetkessä Suomesta Venäjän ydinaseiden maalitaulun
Kaiken lisäksi mies vielä lällätteli Putinille eilisessä tiedotustilaisuudessa ja käski katsomaan itseään peiliin. Kyllä vähän asiallisempaa käytöstä4672310Voi Stefu ja sun kiivas luonteesi
Sielä lentelee ullakkohuoneiston ikkunasta daamin vaatteet ja matkalaukut pitkin pihaa. Toisaalta,en ihmettele yhtään että tämä suhde päättyi näin,kyl2332237- 1471809
Ohhoh! Martina Aitolehti ja seurapiirihurmuri-Jesper ekassa yhteiskuvassa - Sutinaa Mallorcalla!
Martina Aitolehti ja seurapiirijulkkis-Jesper nauttivat toisistaan varsin vauhdikkaissa merkeissä Mallorcalla. Aitolehti ei ole esitellyt rakastaan vi281315Veikkaus: Miten The Rasmus pärjää Euroviisuissa?
Euroviisuhuuma on ylimmillään, kun Suomi ja The Rasmus taistelee biisillään Jezebel. Bändi on tikissä, kunhan Lauri Ylösen ääni kantaa. Mitä veikka511245Stefanilta tuli taas karu totuus Sofiasta
Marokkolainen h*o*ra! Voi tsiisus kun mulla on hauskaa! Lumput lentää ikkunasta kun Stefu raivoaa h*uralleen🤣🤣🤣 Nyt ne popparit tulille, tästä tule1131195Ootko onnellinen kun ei tarvitse
nähdä tätä tyhmää naamaa enää koskaan? Multa se särkee sydämen, mutta minkäs teen. Vaikka olisi kuinka sinnikäs eikä hellittäisi, se ei aina auta.65856Steppuli veressä
Seiskan lööpissä Steppulilla naama ja nyrkit veressä. Ei tainnut ihan kamojen pihalle paiskominen riittää. Onkohan pistänyt kämpän tuusannuuskaks.60851Oletko nähnyt eroottiset kohuleffat? Fifty Shades Of Grey -trilogia tv:stä
Fifty Shades -trilogia starttaa, kun nuori opiskelijanainen Anastasia tapaa rikkaan liikemiehen. Seksisuhdehan siitä starttaa, höystettynä sadistisill7773