Ootteko oppinu mitään?

Vai että elämänohjeita... jaahas...
En tiedä, voidaanko tätä elämänohjeeksi sanoa, mutta mielipiteeni on se, että turha täällä on ainakaan olla kyselemässä toisilta 'Pitääköhän se musta?' tai 'Miten saan sen huomion kiinnitettyä?'. Kokemuksen pohjalta (ja näitä palstoja aiempina vuosina liiankin aktiivisesti lukeneena) voin todeta, ettei vastausta yleensä löydy täältä. Tai jos löytyy, se on yleensä aivan itsestäänselvä.

Eli mitä tällä tarkoitan, on että menkää nyt hyvät ihmiset *tunnustamaan* niille rakkauden kohteillenne, vaikette olisikaan niin varmoja heidän tunteistaan. Kahdesti itse olen tunnustanut tunteeni suoraan, ensimmäisellä kerralla ei meinannut tulla puhumisesta mitään, lähes täristen puhuin. Vaikka kielteistä vastausta tulikin, tunsin voittaneeni pelkoni, ja tuo tunne peitti kaikki häviön ja epäonnistumisen tunteet alleen.

Toinen kerta olikin jo paljon helpompi, vaikkei sekään mikään läpihuutojuttu ollut. Taaskin tuli pakkia, mutta taas olin voittanut itseni. Myönnettäköön, sillöin tällöin vanhat kiinnostuksen/ihastuksen kohteet palaavat mieleen, ja hieman kaiholla heitä tulee muisteltua. Ja silloin aina palaa mieleen "Ehkä joskus tulevaisuudessa...". Todennäköisyydet ovat pienet, mutta vähät väliä, toivossa on hyvä elää :)

Koskaan en saanut jälkeenpäin kuulla keneltäkään näistä tapahtumista (tai no ehkä ensimmäisen kerran jälkeen, mutta sekin oli vain hyvin lyhyt ja hieman koominen tilanne, eikä aiheesta puhuttu koskaan sen jälkeen). Joten joko asia johtui siitä, että tytöt eivät yleensäkään niin kamalasti asioita levittele (toisin kuin luullaan??) tai sitten nämä tytöt sattuivat yksinkertaisesti olemaan niin hyväntahtoisia, etteivät levitelleet mitään.

Mutta kuten jo totesin, kielteistä vastausta tuli kummassakin tapauksessa. Mutta mitä aika olisi vaikuttanut? En usko, että mitään. Sen verran olin aikaa viettänyt heidän kanssaan, etten uskonut ajan mitään vaikkutavan. Mutta itsetunnon kohoamisen lisäksi näillä kahdella tunnustuksella oli eräs toinenkin hyvä puoli: en jäänyt enää epätietoisuuteen.

Ehkä tilanne on hieman erilainen niille, joiden ihastuksen kohteet ovat suoranaisesti jopa ystäviä, ihmisiä joiden kanssa he muutenkin käyttävät paljon aikaansa. Kaikeksi onneksi itseni kohdalla ei näin ole koskaan käynyt (kun ei kovin monia tyttöjä ystäväpiirissä ole ollut) joten niistä tapauksista en osaa sanoa. Mutta muuten, menkää ihmeessä itse puhumaan kysymään!

Kaikkea onnea toivottaen 'vanha' Templar

PS. Toivottavasti en vahingossakaan loukannut ketään, tuli nyt kirjoitettua normaalia avoimemmin ja vapaammin ;)

Vai että elämänohjeita... jaahas...
En tiedä, voidaanko tätä elämänohjeeksi sanoa, mutta mielipiteeni on se, että turha täällä on ainakaan olla kyselemässä toisilta 'Pitääköhän se musta?' tai 'Miten saan sen huomion kiinnitettyä?'. Kokemuksen pohjalta (ja näitä palstoja aiempina vuosina liiankin aktiivisesti lukeneena) voin todeta, ettei vastausta yleensä löydy täältä. Tai jos löytyy, se on yleensä aivan itsestäänselvä.

Eli mitä tällä tarkoitan, on että menkää nyt hyvät ihmiset *tunnustamaan* niille rakkauden kohteillenne, vaikette olisikaan niin varmoja heidän tunteistaan. Kahdesti itse olen tunnustanut tunteeni suoraan, ensimmäisellä kerralla ei meinannut tulla puhumisesta mitään, lähes täristen puhuin. Vaikka kielteistä vastausta tulikin, tunsin voittaneeni pelkoni, ja tuo tunne peitti kaikki häviön ja epäonnistumisen tunteet alleen.

Toinen kerta olikin jo paljon helpompi, vaikkei sekään mikään läpihuutojuttu ollut. Taaskin tuli pakkia, mutta taas olin voittanut itseni. Myönnettäköön, sillöin tällöin vanhat kiinnostuksen/ihastuksen kohteet palaavat mieleen, ja hieman kaiholla heitä tulee muisteltua. Ja silloin aina palaa mieleen "Ehkä joskus tulevaisuudessa...". Todennäköisyydet ovat pienet, mutta vähät väliä, toivossa on hyvä elää :)

Koskaan en saanut jälkeenpäin kuulla keneltäkään näistä tapahtumista (tai no ehkä ensimmäisen kerran jälkeen, mutta sekin oli vain hyvin lyhyt ja hieman koominen tilanne, eikä aiheesta puhuttu koskaan sen jälkeen). Joten joko asia johtui siitä, että tytöt eivät yleensäkään niin kamalasti asioita levittele (toisin kuin luullaan??) tai sitten nämä tytöt sattuivat yksinkertaisesti olemaan niin hyväntahtoisia, etteivät levitelleet mitään.

Mutta kuten jo totesin, kielteistä vastausta tuli kummassakin tapauksessa. Mutta mitä aika olisi vaikuttanut? En usko, että mitään. Sen verran olin aikaa viettänyt heidän kanssaan, etten uskonut ajan mitään vaikkutavan. Mutta itsetunnon kohoamisen lisäksi näillä kahdella tunnustuksella oli eräs toinenkin hyvä puoli: en jäänyt enää epätietoisuuteen.

Ehkä tilanne on hieman erilainen niille, joiden ihastuksen kohteet ovat suoranaisesti jopa ystäviä, ihmisiä joiden kanssa he muutenkin käyttävät paljon aikaansa. Kaikeksi onneksi itseni kohdalla ei näin ole koskaan käynyt (kun ei kovin monia tyttöjä ystäväpiirissä ole ollut) joten niistä tapauksista en osaa sanoa. Mutta muuten, menkää ihmeessä itse puhumaan kysymään!

Kaikkea onnea toivottaen 'vanha' Templar

PS. Toivottavasti en vahingossakaan loukannut ketään, tuli nyt kirjoitettua normaalia avoimemmin ja vapaammin ;)

n/t