NETTI-IHASTUKSET

... mutta kaverini on, ja ovat jo monta vuotta asuneet yhdessä! kyllä onnistuu!

Kuulostaa ehkä hassulta, mutta olen ihastunut pelkästään netin välityksellä erääseen naiseen. Emme ole siis ikinä tavanneet kasvokkain tai puhuneet puhelimessa. Tosin tapasinkin tämän naisen vasta muutama viikko sitten eikä olla hoppuiltu.
Aika kuluu kuin lennossa tämän naisen kanssa, enkä odota mitään niin paljoa kun seuraavaa kertaa milloin pääsen taas puhumaan hänen kanssaan.

Nyt vaan on ehkä käynyt niinkuin olen pelännyt, eli tämä netti-ihastus katkaisi yhteydenpidon, nyt ei ole kuulunut moneen päivään mitään. Tietty on mahdollista että on tullut joku este tms., mutta pelkään pahinta ja toivon parasta silti.

Joka kerta kun tulen koneelle niin sydän on toivoa täynnä, josko minulle olisi viesti häneltä, mutta joka kerta olen joutunut pettymään. Tähän saakka yhteyttä oli kuitenkin pidetty melkein päivittäin ja aina kun saatiin molemmille vapaata samaan aikaan.

Toisaalta ymmärrän vaikka hän lopettaisikin tapaamisemme, sen verran monimutkainen kuvio on taustalla. Mutta jos näin on käynyt niin olen aika pettynyt tavasta millä se on tehty, eli kertomatta mitään, aivan yllättäen ja yht'äkkiä.

Epätietoisuus on tällä hetkellä raastavaa.

Mutta kävi miten kävi, niin tämä on ollut minulle positiivinen kokemus. Niin monta hauskaa hetkeä ja hymyä olen häneltä saanut ja nyt tiedän miltä todellinen ihastuminen tuntuu. Tiedän miltä tuntuu kun kaksi sukulaissielua kohtaavat, enkä aio tulevaisuudessa tyytyä yhtään vaisumpaan tunteeseen kuin mitä tämä on ollut.

Kiitos sinulle W.

Ihastuin netin välityksellä erääseen mieheen, joka myös ihastui minuun. Soittelimme muutamia kertoja ja lopulta tapasimme. Pidimme toisistamme kaikin puolin ja vietimme kaksi mukavaa päivää yhdessä.

Lopulta kuitenkin jouduimme toteamaan, että "se jokin" puuttui kaikesta huolimatta. Ehkä asiaan vaikutti se, että olen muutama kuukausi sitten eronnut, enkä kai ollut vielä ihan 100% toipunut erosta...

Ehkä myös netti-ihastumiseen liittyy liian paljon omia haaveita ja kuvitelmia, jotka harvoin tosielämässä täyttyvät ihan täysin, vaikka toinen muuten miellyttäisikin.

Sydäntä särkee vähän tämä sopimus suhteen päättämisestä alkuunsa. En tiedä, oisiko viisasta kuukauden päästä vielä kutsua mies yhteiselle lenkille... Pitäminen oli joka tapauksessa molemminpuolista.

Se oli viime keväänä kun "törmäsin" yhteen ihmiseen netissa. Ihastuin tai no ihastuttiin. Sit nähtiin, alettiin yhteen, mut ei tuntunut samanlaiselta ku netissä tai tekstiviestillä.
Nyt meillä meni poikki.

Ihastuin netissä pari vuotta sitten. Tai oikeastaan löysin vaan tyypin jonka jutut oli mahtavia. Siitä alkoi ystävyys. Ja monen kuukauden pähkäilyn jälkeen alettiin tekstaamaan, sitten uskallettiin soittaa. Ekat treffit oli jännät, mutta juttua riitti. Ollaan nähty muutama kerta, ollaan nukuttu saman katon alla. Suudeltukin. Muttei sen pidemmälle menty, koska; mikä nyt mättää, on hetkellinen ihastus, joka minulla palautui ystävyystasolle. Mies on ihana ja juuri sellainen kun ajattelen kunnon miehen olevan, mutta kipinä puuttuu. Mitenkäs tässä tekisi, kun toinen on selvästi vielä ihastuneempi kuin aiemmin. Pienet ystävä-vihjaukset ei tunnu menevän perille, enkä hennoisi rakasta YSTÄVÄÄ loukata. Epäilijöile, tiedän kyllä mitä eroa on hetken ihastuksella ja rakastumisella. Täytyykö tässä uhrata itsensä ja elää ystävän kanssa, vai tuhota ystävyys sillä ollaan vaan ystäviä-heitolla, mikä ei koskaan onnistu. Sydän särkyy, inhoan toisen loukkaamista, inhoan toisen sydämen särkemistä, ja tiedän että menetän hyvän ja luotettavan ystävän. Mutta en silti kadu hetkeäkään siitä kun olemme tunteneet. Elättelen yhä toivoa, että mies löytäisi jonkun, kehen hänen tunteensa iskevät kuin salama. Ehkä silloin saisin mielenrauhan..?