Olen jahkaillut vuoden päivät tämän asian kanssa, enkä osaa sanoa mikä ratkaisu oliski järkevä.
Kissani on pian 3-vuotias leikattu uros ja ollut hoidossani nyt kaksi vuotta. Tämä on myös ensimmäinen kissa jonka kanssa olen ollut lähemmin tekemisissä. Aiemmissa kodeissa se ei ole saanut muilta kissoilta hyväksyntää, se ei ole päässyt esim. ruokakupille, hiekkalaatikolle ym. tämänkaltaista toimintaa. Pihalla ulkoillessamme se suhtautuu hyvin varautuneesti ja itseään pörhistellen muihin kissoihin. Tästä päästäänkin kysymykseen, että hankkisitteko te tälle kissalle lajitoverin seuraa, jos sen aiemmat kokemukset muista kissoista ovat pääasiassa huonoja? Se vaikuttaa kuitenkin tyytyväiseltä elämäänsä kotimme yksinvaltiaana, mutta välillä mietin kaipaako se sittenkin kaveria, sillä sen on lähes koko ajan oltava lähettyvilläni, nukkua yöt vieressä, "kommunikoida", välillä pesee hiuksenikin oman turkkinsa pesun ohella :D Toisaalta välillä hyökkäillään jalkojen kimppuun tai näykitään minkä ehtii, tosin tämä käytös ei ole jokapäiväistä ja liian häiritsevää.
En kertakaikkiaan tiedä mikä tässä tapauksessa olisi paras ratkaisu. Ottaisin mielelläni toisenkin kissan, mutta jos siitä on nykyiselle kissalle enemmän haittaa kuin hyötyä niin minulle riittää vallan mainiosti tämä yksikin luontokappale.
Mielipiteitä? Kokemuksia? Neuvoja?
Kissani on pian 3-vuotias leikattu uros ja ollut hoidossani nyt kaksi vuotta. Tämä on myös ensimmäinen kissa jonka kanssa olen ollut lähemmin tekemisissä. Aiemmissa kodeissa se ei ole saanut muilta kissoilta hyväksyntää, se ei ole päässyt esim. ruokakupille, hiekkalaatikolle ym. tämänkaltaista toimintaa. Pihalla ulkoillessamme se suhtautuu hyvin varautuneesti ja itseään pörhistellen muihin kissoihin. Tästä päästäänkin kysymykseen, että hankkisitteko te tälle kissalle lajitoverin seuraa, jos sen aiemmat kokemukset muista kissoista ovat pääasiassa huonoja? Se vaikuttaa kuitenkin tyytyväiseltä elämäänsä kotimme yksinvaltiaana, mutta välillä mietin kaipaako se sittenkin kaveria, sillä sen on lähes koko ajan oltava lähettyvilläni, nukkua yöt vieressä, "kommunikoida", välillä pesee hiuksenikin oman turkkinsa pesun ohella :D Toisaalta välillä hyökkäillään jalkojen kimppuun tai näykitään minkä ehtii, tosin tämä käytös ei ole jokapäiväistä ja liian häiritsevää.
En kertakaikkiaan tiedä mikä tässä tapauksessa olisi paras ratkaisu. Ottaisin mielelläni toisenkin kissan, mutta jos siitä on nykyiselle kissalle enemmän haittaa kuin hyötyä niin minulle riittää vallan mainiosti tämä yksikin luontokappale.
Mielipiteitä? Kokemuksia? Neuvoja?
Vastaukset 4
Vanhimmat
itsellä ei ole kokemusta useammista kissoista, mutta kissakirjassa ainakin sanotaan, "etteivät kissat ole laumaeläimiä eikä niillä ole varsinaista tarvetta elää yhdessä lajitovereiden kanssa". samassa kirjassa kerrotaan esimerkkinä kirjoittajan omat kissat, jotka kyllä nukkuivat yhdessä, puhdistivat toisiaan ja tuntuivat olevan parhaat ystävykset, mutta näkyi kuitenkin selvästi kumpi oli pomo..
Kaikki kissat ei varmastikaan kaipaa kaveria. Itse otin toisen kissan ja kaikki on sujunut hyvin. Aiemmin kokeilin aikuista kissaa, siitä ei tullut mitään. Pennun kanssa tottuivat kolmessa päivässä. Kissathan on tarkkoja reviiristään, mutta kannattaa miettiä nykyistä kissaasi, luonnetta ja sosiaalisuutta. Oma vanha kissani on rauhallinen ja esim. ulkona menee mieluummin karkuun toista kissaa kun tappelee, eli ei puolusta reviiriään hanakasti. Se myös merkitsee, onko aiemmin ollut toisten kissojen kanssa. Jos sinun kissasi ei ole ollut, niin kannattaa ottaa sellainen kissa joka on toisiin kissoihin tottunut. Pentukissa on varmasti helpompi totuttaa ja mukautuu teidän kodin "tapoihin". Sinun kissasikin on vielä nuori niin jaksaisi pennun kanssa riekkua! Itse otin pennun niin, että minulla oli palautusoikeus mikäli homma ei toimi. Olisi kurjaa ollut tietty pentu palauttaa, mutta on sekin kurjaa jos kissat ei tule toimeen. Mutta sanoisin, että asia ei selviä kuin kokeilemalla. Kannattaa valita sellainen hetki että olet jonkin aikaa kotona seuraamassa tilannetta, edes viikonlopun.
Ja niistä aiemmista kokemuksista; minun vanhemmalle kissalleni se aiempi aikuisen kissan totutusyritys oli varmasti "traumaattinen", ei uskaltanut liikkua kotona, käydä vessassa ja aina kun liikkui, toinen tuli niskaan. Tästä ei kuitenkaan jäänyt mitään ennakkoluuloa. Tietty aluksi pennun tullessa taloon kierteli ja pientä sähinää oli, mutta tosiaan muutaman päivän päästä jo leikkivät. Vanhempi kissani ei malttanut olla leikkimättä kun pentu touhotti kaikkea hassua.
Varmasti välttämätön se kissakaveri ei ole, mutta niistä on todellakin tuplasti iloa myös minulle! Kannattaa kokeilla ja malttia totuttamiseen, se ei aina tapahdu nopeasti. Jos toisen kissan päätät ottaa, niin tärkeää on, että annat niiden tutustua rauhassa ja toimit itse kuten ennenkin, jos sinä jännität ja hermoilet niin kissat sen vaistoaa myös.
Toisilta kissanomistajilta on näemmä vaikea saada neuvoa vastaajien määrästä päätellen, kiitos kuitenkin teille. Tämä on kuitenkin ensimmäinen kissa, jonka kanssa olen ollut lähemmin tekemissä, joten olisihan se hienoa kuulla kokeneempien mielipiteitä. Kirjoistakaan kun ei löydy vastausta ihan kaikkeen.
Eipä tässä kai muu auta kuin kokeilla. Sitä palautusoikeutta ei varmaan kovin monella kuitenkaan ole, joten se myös mietityttää. Pelottaa vain suuresti se tilanne, että kahden vuoden yksinelon jälkeen tänne tulisi joku pikkuinen häiritsemään vanhemman kissan rutinoitunutta arkea minun kanssani, ja mitähän kaikkia ongelmia siitä saattaa syntyä. Olisin mielelläni ottanut löytökodista sille sen kaverin, mutta se taitaa olla aika tyhmä idea sopeuttamisen kannalta, sillä ei siellä yleensä taida olla pentuja vailla kotia. Onhan se minulle hieno tunne, kun voin tarjota hyvän kodin jollekin hylätylle kesäkissalle. Luulenpa vain, ettei oma kissani ajattele samoin. :)
Minulla on kaksi leikattua kollikissa, veljekset, jotka tulevat ensi heinäkuussa 3 v. He ovat Hesassa sisäkissoja, mutta mökillä vapaana. Kaupungissa huomaa, että joskus toinen pomottaa, mutta yleensä nuolevat toisensa jne. Pomottaminen näkyy siten, että toinen on ottanut paikan nukkua kanssani poski poskea vasten ja ei päästä toista samaan huoneeseen.
Maalla he ovat taas tosi hyvät kaverit, koska tilaa riittää. välillä ne kulkevat itsekseen, välillä peräkanaa.
Jos otat nuoremman kissan, niin nykyistä ei ehkä alisteta, voi olla harmoonistakin.
Olen ehdottomasti sitä mieltä, että kaveri pitää olla, varsinkin, jos kissa on päivät yksin.