Meillä on lapsi otettu huostaan n. 2 kuukautta sitten.K.o lapselle olemme hakeneet apua epätyypilliseen autismiin jos kohta 7 vuotta. Mitään hoidollista eteenpäin menoa ei ole näiden vuosien aikana tapahtunut.
Jälleen kerran kun vaadin että lapseni on saatava sellaista apua jota hän tarvitsee niin hups,sosiaalitoimi päättikin ottaa lapsen huostaan.Perheemme on ns. tavallinen perhe jossa ei ole alkoholi tms. ongelmia.
No aikaa on kulunut jo näin kauan , paikka jossa lapsi on ei ole minkäänlaista alan asinatuntijaa(autismi)eikä kyllä tietoakaan paikasta missä olisi.Eikä siis hoidollista eteenpäin menoakaan ole tapahtunut.Perhekeskuksen työntekijät ovat nimenneet lapsemme mielenterveysongelmaiseksi ilman vaadittavaa koulutusta eikä lapsella ei ole ollut edes yhtään lääkäri tapaamista.
Vaatimuksiimme saada paikka vaihdettua on ilmoitettu että tämä ei ole mahdollista ja yhteistyön perhekeskuksen kanssa on todella hankalaa. Sanojamme vääristellään jatkuvasti , meidät on todettu todella epäluotettaviksi jne ... Mielivalta on siis todella valtavaa . Joka paikassa sanotaan että meillä on oikeus saada osallistua lastamme koskeviin asioihin.Käytäntö nyt vain on valitettavasti toinen.Oletko törmännyt vastaavaan ?
Onko täällä paljon muita kenen lapsi/lapset on huostaanotettu ? Jos lapsesi on jo päässyt kotiin kestikö huostaanotto kauan ?? Jne ???
Jälleen kerran kun vaadin että lapseni on saatava sellaista apua jota hän tarvitsee niin hups,sosiaalitoimi päättikin ottaa lapsen huostaan.Perheemme on ns. tavallinen perhe jossa ei ole alkoholi tms. ongelmia.
No aikaa on kulunut jo näin kauan , paikka jossa lapsi on ei ole minkäänlaista alan asinatuntijaa(autismi)eikä kyllä tietoakaan paikasta missä olisi.Eikä siis hoidollista eteenpäin menoakaan ole tapahtunut.Perhekeskuksen työntekijät ovat nimenneet lapsemme mielenterveysongelmaiseksi ilman vaadittavaa koulutusta eikä lapsella ei ole ollut edes yhtään lääkäri tapaamista.
Vaatimuksiimme saada paikka vaihdettua on ilmoitettu että tämä ei ole mahdollista ja yhteistyön perhekeskuksen kanssa on todella hankalaa. Sanojamme vääristellään jatkuvasti , meidät on todettu todella epäluotettaviksi jne ... Mielivalta on siis todella valtavaa . Joka paikassa sanotaan että meillä on oikeus saada osallistua lastamme koskeviin asioihin.Käytäntö nyt vain on valitettavasti toinen.Oletko törmännyt vastaavaan ?
Onko täällä paljon muita kenen lapsi/lapset on huostaanotettu ? Jos lapsesi on jo päässyt kotiin kestikö huostaanotto kauan ?? Jne ???
Vastaukset 5
Vanhimmat
kaltaisia uhreja. Sieltä voit lukea toisten kokemukset ja ns. huostaanotto puruista...
tutkimusjaksolle, koska perheneuvola suostui kirjoittamaan vain sinne lähetteen, ei siis suoraan neurologian osastolle, mihin pyysin. Vakuuttivat neuvolassa, että psykan puolelta kirjoitetaan tarvittavat jatkolähetteet. Mutta niin ei käynyt ja nimenomaan kyseinen ylilääkäri on tunnettu väärinkäytöksistään näissä asioissa. Nämä asiat olen tietysti saanut tietää vasta jälkeen päin jopa muiden lääkäreidenkin kertomana.
Olen tutustunut myös moniin perheisiin tukiryhmässä ja netin kautta, jotka ovat kokeneet saman kohtalon. Sillä erotuksella vain, että heidän lapsensa on ollut vähintään sen 2 vuotta tai useita vuosia huostaanotettuna. Eräs äiti, jonka lapsi oli pari vuotta samassa paikassa kuin omani, opiskeli lapsensa sijoitusaikana sosiaalityöntekijäksi. Jopa heidän koulutuksessaan tuomittiin hoidolliset sijoitukset, mutta silti tahti ei ole sairaanhoitopiirissämme muuttunut.
Lapseni hoidoksi suunniteltiin kaksivuotinen intensiivihoito aivan hirveään paikkaan. Sain lapsen sieltä pois fiksujen sossujen auttamana alle puolessa vuodessa. Oikeat tutkimukset ja kuntoutuksen lapsi sai myöhemmin yksityiseltä puolelta, josta on ollut apua tosi paljon jo nyt, vaikka se ei kovin kauan ole vielä kestänytkään.
menikö hän oikein lastensuojeluun huostaanottajaksi itsekin=?
Kiitos kaikille noista lisälinkeistä. Kiva kun tässä kamalassa viidakossa saa jotain tietoa valitettavaa vain kun tämä mielivaltaisuus vain jatkuu ja jatkuu...niin meillä kuin monessa muussakin perheessä. =(
Olen taas "tapellet" että saisimme lapsemme kotiin viikonlopuksi. Kovasti ollaan vain sitä mieltä että koti on se maailman kauhein paikka !!! Argggg .... sappi kiehuu.Lapselle kertoillaan vaikka mitä ja selkeästi tuntuu että halutaan vain saada toinen tuohon tilaan missä menettää kontrollinsa. Juuri sain kuulla että lapselle olisi aika lääkärille aikaisintaan heinäkuussa. Huh,huh ... Tampereen pitäisi olla huippuluokkaa sairaala osaamisessa mutta ei kyllä hoitotakuut eikä mitkään muut täyty ainakaan tässä kaupungissa.Että se siitä hoidosta jota sosiaalitoimen mukaan lapsi saa paremmin näissä ympyröissä.
Juuri puhuin lapsen kanssa joka jo kovasti suunnittelee karkaamista kun minkäänlaista normaalia elämää ei pysty elämään. Autistinen lapsi tarvitsee vieläkin enemmän niitä kodin turvallisia puitteita mutta sossut ovat vain sitä mieltä että suljettu laitos on paras paikka. Käsittämätöntä toimintaa. Saavat vain tällä toiminnalla pahennettua tilannetta.Kova työ on koko ajan yrittää vakuuttaa toiselle että parempaan suuntaa ollaan toivottavasti menossa kun ei enään luotto pelaa edes itsellä.
Ikävä kuvaamasi tilanne teillä.
Jos ihan saan vielä kysyä, niin itse terveydenhuollossa työsekntelevänä haluaisin vielä täsmenystä tuohon kuvaamaasi huostaanottoon.
Autismi ei käsittääkseni ole huostaanoton peruste.Se on hoitoa vaativa neurologinen poikkeavuus.
Mitä muuta erityistä mielestäsi perhetilanteesanne voisi olla, että huostaanottoon ollaan päädytty?