Olen aina halunnut mennä tanssikurssille, mutta en ole vielä keksinyt mihin. Tanssilajin valitseminen on hieman vaikeampaa, koska minulla tuntuu olevan kaksi vasenta jalkaa ja rytmitaju täysin hukassa :) Millaiselle kurssille minun kannattaisi mennä?
Amatööri ja tanssikurssit
fssfsfsff
333699
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 33
Vanhimmat
Mene mieluiten "ammattilaisen" lavatanssiopettajan vetämälle alkeiskurssille. Lajiksi foksi tai tango. Et tarvitse yleensä paria.
"Mene mieluiten "ammattilaisen" lavatanssiopettajan vetämälle alkeiskurssille"
Avanaq tässä yrittää kertoa, että unohda kaikki itseoppineet lavaohjaajat ja mene sellaisen opettajan kurssille, jolla on kilpatanssitaustaa.
Ollaanpas sitä humoristisella päällä heti maanantaina :-)
Koulutustausta ym. ei luonnollisestikaan sellaisenaan takaa laadukasta opetusta. Jos pitäisi valita summissa, yhdistelmä kilpatanssia ab-tasolle amk-tasoinen seuratanssinohjaajakoulutus käytännön tajua lavapuolelta olisi melkoisen ideaali. Vähemmilläkin muodollisilla saavutuksilla tosin voi olla pätevä opettaja.
Itseoppineissa lavaohjaajissakin on loistavia opettajia, mutta riski saada vähemmän loistava on myös olemassa. Pelkän kilpapuolen taustan omaava opettaja on myös arveluttava valinta: osa tajuaa seuratanssipuolesta paljonkin, mutta toiset eivät valitettavasti mitään (kokemusta on :( ).Kannattaa etukäteen kuulostella millaisia arvioita muut ovat opettajasta antaneet, jos se vain on mahdollista.
avanaq jo suosittelikin ammattailaisopettajan foksi tai tango alkeiskurssia.
Se voi olla erittäin hyvä vaihtoehto.
Mutta, toisille ihmisille on helpompi aloittaa sellaisella tanssilajilla jossa ei olla aivan niin kiinni partnerissa (silloin "kämmääminen" -- rytmin pieni ero suhteessa siihen miten pari sen kuulee -- ei aiheuta välittömiä ongelmia).
Eli, vaihtoehtona voisi olla myös helppo kädenalitanssi, kuten salsa, tai bugg.
Valitse sen mukaan, mistä musiikista pidät.
Miten käy tanssikursseilla.
Itse kävin parilla ja sen jälkeen kun en sieltä saanut tarvitsemaani menin yksityisopetukseen ja siltä sain tarvittavan taidon.
Lähdin aivan nollilta liikkeelle.
On ollut nimittäin kädenvääntöä pystyykö täysin nollilta lähtevä oppimaan ison ryhmän mukana.
Ps. pieni vinkki eivät hoksaa tarkistaa eivätkä opettaa aseleen ajoitusta musiikkiin, vaadi tätä opettajalta. Itselläni oli kaikki kiinni tästä, ajoituksen kun löysi niin tanssi ei tuntunut enään väkisin vääntämiseltä.
..kaksivasenjalkainen aluksi. Osasin kakarana ja koululaisena mennä jenkkaa tuulispäänä ja pyörittääkin kaksi kierrosta kerrallaan, valssikin meni sahaten nyt ainakin. Tangoa tai muita sellaisia ei lapset tanssineet juurikaan.
Sitten opiskeluaikana menin tanssikurssille isoon kaupunkiin, nimiopettajien kurssille, sekä alkeis- että alkeisjatkolle.
Silloin sain kaksi vasenta jalkaani, eivätkä ne tässä elämässä enää ennalleen kasva.
Vähäisinkin rytmin tajuaminen loppui harjoitellessamme kunkin tanssin askelkuvioita, hitaasti tehden ei se tanssirytmin monikertojen rakenne auennut, ja useista tansseista hävisi omakohtaisesti se tuntuma, missä olisi se musiikin isku ja miten jalka lyö lattiaan milläkin hetkellä.
Lapsesta saakka soittoa harrastaneena tämä tuntui vieläkin vaikeammalta kestää.
Onneksi jenkka edelleen menee milloin vaan, kunhan en mieti kuvioita. Kukaan ei vaan tahdo jenkkaa tanssia.
Sanoisin näin, jos et ole lapsena asiaa oppinut, ei ole kovin vaivatonta enää aikuisena oppia uusia motorisia taitoja; ja tässä ohessa haluaisinkin korostaa, harjoitelkaa kouluaikoina, sukujuhlissa , kotona, lapsikerhoissa, tanhuissa, silloin saatte luontaisen perustaidon, että ei tarvitse vanhana haikailla. Vanhana aloittava joutuu usein edelleenkin haikailemaan, loputtomista kursseista huolimatta, ja kurssitus tuo sen ahdistuksen, että ennen en tiennyt, mitä en osannut, tai mihin en pysty, nyt tiedän.
Tämä ei tietenkään päde kaikille, on olemassa pedanttisia oppijamestareita, jotka treenaavat kuin huippu-urheilijat, kyllä sillä oppii, mutta ei harrastuspohjalta voi asiaan niin lujasti sitoutua, että saisi viihdekäyttöön tarvittavan taidon.
Niin että tanssikurssi ei aina ole autuaaksitekevä ratkaisu. Enemmänkin tanssikurssit ovat pedagogisen laaduntarkkailun ulkopuolella kaupattavia palveluja, rahat pois ja uudelle kurssille jonoon.
-Kaks Vasenta Jalkaa-
Mulla oli kanssa tuskainen alku tanssimiseen, en tosin ollut koskaan tanssinut ja yksärilläkin opin kyllä askeleet ja opettaja kehui että hyvin menee mutta se tunne, väkisin vääntäminen eikä tuntunut ollenkaan hyvältä.
kotona harjoittelin sitten ahkerasti lisää mutta ei.
Sitten jossakin vaiheessa päätin että ei kuin alusta uudelleen alkeita.
Otin humpan harjoitukseen.
Pudotin nopeat askeleet pois eli käytännössä kävelin ja yritin löytää sen rytmin että tuntui hyvältä.
Muutaman tunnin käveltyäni korva ja jalka alkoi käydä yhteen eli löytyi se ahaa elämys.
kun kävely alkoi natsata kohdalleen otin väliaskeleet käyttöön ja kappas vain humppa sujui käännöksineen päivineen.
Sitten varovasti foksiin soveltaen samaa ajoitusta ja kappas vain homma pelitti siinäkin.
Sen jälkeen on tuntunut tanssi hyvältä, olin löytänyt oikean jalan.
Pikku hiljaa alkoi lantiokin liikkua, tosin toisinaan vieläkin huomaan seuraavana päivänä jos lantio on liikkunut liikaa illan aikana (kipeät lihakset).
Nykyisin voin vaihtaa rytmiä melkein miten vain ja tehdä kaikenlaisia kikkailuja mutta edelleenkään en voi tanssia ns. väärään rytmiin koska minulla pitää jalka ja korva sattua samalle tahdille.
Ainoa tasatahtinen "tanssi" joka nuoruudessa sujui automaattisesti ja helposti, samoin myöhemmissä res. harjoituksissa, on marssiminen. Muistan nähneeni yhden kollegan marssivan "tuplabaunssilla", se oli varsin huvittavan näköistä jokon keskellä, ja varusteet senkuin helisivät hänen niskassaan...
Jos sitten vaan lavallakin marssisi kaikki 2-4 jakoiset tanssit, yks kaks yks kaks vaseen oikea vaseen oikea ? Nopeat juoksumarssia kipittäen....
Ei taitaisi niillä eväillä kukaan kuuhun mennä tanssinautinnossaan...Korostan edelleen sitä, että jokin on tanssikursseilla vinksallaan, kun ei sitä rytmiä, perushytkettä eri tanssilajeilla saada välitetyksi erilaisille oppijoille, vai onko se niin, että kurssitus saattaa yrittää opettaa erilaista rytmin ja musiikin tajuamista, jonka avulla ei musiikkia harrastanut edes pysty mieltämään, mistä oikein onkaan kysymys...
Tiedätkö kuitenkaan itseopiskeltuasi, meneekö askeleesi paino "kävelyhumpassasi" oikealla iskulla ?
-Kaks Vasenta Jalkaa-
Tuo käveminen oli yksi oppimisvaihe aivan niin kuin lapset käyytävät uimaanopetellessa kellukkeita.
Eihän aikuiset uimarit enään käytä kellukkeita kun ovat oppineet uimaan.
Sama juttu mulla kun sain rytmin ja askeleet sovitettua otin lisäksi muut mitkä tekevät tanssista tanssin ja siitä se lähti.
Voithan sinä vapaasti hypellä sillä vasemmalla jalalla kun et ilmeisesti osaa oikealla tehdä mitään tai et edes yritä sitä harjaannuttaa.
Ilmeisesti et osaa purkaa tanssia osiin, harjoitella osa kerrallaan ja kun nämä osaalueet toimivat ne voidaan yhdistää yhdeksi kokonaisuudeksi.
Ps. kävelyhumppa en ole opetellut enkä osaa tanssia.
Nimimerkki "Luke kunnolla" kirjoitti:
"...kun sain rytmin ja askeleet sovitettua ..:"
Siis tässä on se kohta, missä se oppimistapahtuma pitäisi napata kiinni, et itse kerro kuitenkaan, miten hankit ne kellukkeet ja miten niitä käytit ?
Ensinnäkin,
- missä musiikin vaiheessa otat ensimmäisen askeleen harjoitteissasi ?
- millä jalalla läksit
- mille iskulle 1. vai 2. aloitat
Esim. jätkänhumpan sanojen alku, se lauluhan menee näin, eikö ?
1...2...3... 4
Kor-ke- al- la
1...2...3... 4
kun-na- ha- lla
1...2...3... 4
hon-gat-hu -mi
1...2...3... 4
n -o -o - oi,
1...2...3... 4
kir-ves-pauk-kaa,
1...2...3... 4
puu-ta-hauk-kaa,
1...2...3... 4
po -ka -sa -ha
1...2...3... 4
soo -o -o -ooi.
jne
Niin että miten voisi harjoitella, sovittaa tuohon lauluun, osaan pomppia hytkyen vaihtoaskeleella, jotta se menee se hytke kyllä musiikin rytmiin, ylös-alas, mutta pitäisi määritellä tarkkaan , milloin lähdetään, jotta se alashyppäys tapahtuis samaan aikaan kuin muillakin. Näin esmes. Eli rytmi menee kyllä, vaikka lähtee aivan millä iskulla 1 2 3 tai 4 mutta vain se yksi askelikon alku johtaa samaan rytmiin koko tanssisalin kanssa.
Oheistan tähän askelikko-ohjeen, joka annettiin kurssilla, tämä ei pystynyt tuottamaan itselle ideaa siitä rennosti "loikkivasta" vaihtoaskelhumpasta, eli sekosin täysin ja liikehdintä muuttui nykiväski, eikä keho liikkunut luonnollisesti rytmiin. Mitä nelosella tehdään ?
*****Lainaus*****
1 Askel eteenpäin vasemmalla jalalla
2 Askel eteenpäin oikealla jalalla, vähän vasemman ohi
3 Vasen jalka oikean viereen
4
1 Askel eteenpäin oikealla jalalla
2 Askel eteenpäin vasemmalla jalalla, vähän oikean ohi
3 Oikea jalka vasemman viereen
4
******Lainaus*****
Kun tuolla ykkösellä ei videoista katsomalla niin kuin enää oteta askelta vaan askeleelle on jo harpattu ennen iskua ja "pudotaan" alas ykkösiskulla ja 2-3 iskuilla se sipsutuksenomainen hytke ylöspäin-alaspäin jotta voidaan taas nelosella harpata ylös ja pudota sinnne alas seuraavan tahdin ykköselle.
Olenko tässä ihan hakoteillä, eli minusta pitäisi esim, kropan ylösalasliike saada johonkin ohjekaavioon mukaan, näyttäisi siltä, että painopiste heilahtelee ylös-alas aaltoliikkeenä, alin kohta ykkösellä ja kolmosella, ylin kohta 2-4 iskulla.
Vai onko humpan oikea tyyli sittenkin täysin vaakasuoraa liukumista, ilman ylös-alas-hytkettä ?
Tämä nyt vaikka aluksi. Mutta tätä taitoa en siis enää tässä iässä tarvitse, olen vain kiinnostunut näistä tanssin määritelmistä, jotka toimivat vartalon läskien hitausvoimien ja värähtelyjen mukaan, tahdissasoittamista olen mielestäni riittävän kauan harjoittanut.
Yleisimmät tanssikappaleet voisi vaikka nuotittaa sopivilla aloituskohdilla, missä keinutaan perustahtia, ja milloin loikataan liikkeeseen, jos siis tanssi pysähtyy, todella vaikeaa on päästä takaksin rytmiin, voisihan ne kappaleet nuotittaa vaikka suosituimpien tanssibändien levyiltä valmiiksi. No, sitten onkin nykyorkestereilla rytminvaihdoksia ja muita bossanovakikkailuja, nekin olisi hyvä tietää etukäteen, jotta voi jättää väliin ja keskittyä ikivihreisiin konstailemattomiin 50-100 vuotta vanhoihin kappaleisiin. Sekin olisi jo alku.
Ja vaikka joku tästä voikin ottaa herneen nenäänsä, niin totean, että mitään niin laajaa opetustoimintaa niin vähäisellä pedagogisella osaamisella en edes voi keksiä kuin nämä suuren yleisön tanssikurssit ovat. Der Uber-Fuhrer-Meister-dance-lehrereitä kaikki ovat silti joo.
Olen yleensä ihan kaiken muun oppinut mitä elämän varrella on täytynyt opetella, tämä aihe siis oikeasti kiinnostaa, olihan siinä kevätlukukauden aikana parikymmentä pitkää iltaa ja kolme-neljä turhaa ja turhauttavaa tanssisaliyritystä silloin nuorena, ja olemassaoleva vähäinenkin taito poisopittiin tehokkaasti.
Tanssikoulu Nieminen oli muuten kyllä miellyttävä paikka, parit löytyivät hyvin ja osasin kyllä askelkuviot mutta en rytmiä muuten kuin opettajan sparraamana, silloin liitelin valssiakin niin että muut kurssilaiset ihmettelivät kateellisena. Sen jälkeen en ole valssia enempää kuin ehkä sahannut edestakaisin kömpelösti joissakin häissä, mutta se etenevä ja pyörivä valssikerta, sen kyllä muistan ikäni. Ehkä tämä opettaja sitten vei minua, ihan sama, ei sotkeentuneet jalat ei. Siltä kurssilta ei kyllä tanssijoita tullut muitakaan, ei naisiakaan, tanssimme kuin hirvet. Tai lehmät. Tai partneri menee luomuvalssia humpan "baunssilla", senkin olen kokenut joissakin syntymäpäiväjuhlilla. Se oli kaameaa. Menin siis aivan puihin siinä.
Tässä oikein mukava humppa. Vaihtavat rytmin nopeuttakin hetkeksi siinä loppupuolella.
http://youtube.com/watch?v=AJmyvN1OlOo&feature=related
En enää tästä aiheesta täällä kirjoita, jos teillä on hyviä vinkkejä, kertokaa ilman muuta niitä tässä, mutta omakohtaisen oppimiseni kannalta ne juuri ovat niitä pahimpia, sillä toinen ei välttämättä koe maailmaa eikä kuule musiikkia samalla tavalla, siksi diletanttien omat vinkit sekoittavat toista, erilaista diletanttia yhä enemmän.
-Kaks Vasenta Jalkaa-
"Olenko tässä ihan hakoteillä, eli minusta pitäisi esim, kropan ylösalasliike saada johonkin ohjekaavioon mukaan, näyttäisi siltä, että painopiste heilahtelee ylös-alas aaltoliikkeenä, alin kohta ykkösellä ja kolmosella, ylin kohta 2-4 iskulla."
Et ole hakoteillä, vaan ihan oikeassa: ykkösellä ja kolmosella alhaalla, kakkosella ja nelosella ylhäällä.
"Mitä nelosella tehdään ?"
Valmistaudutaan seuraavaan askeleeseen ja noustaan tukijalan varassa ylöspäin (=lähdetään astumaan "kannon yli").
Jos olet saanut humppamaisen jouston päälle, nousu tapahtuu automaattisesti.
"1 Askel eteenpäin vasemmalla jalalla
2 Askel eteenpäin oikealla jalalla, vähän vasemman ohi
3 Vasen jalka oikean viereen
4
1 Askel eteenpäin oikealla jalalla
2 Askel eteenpäin vasemmalla jalalla, vähän oikean ohi
3 Oikea jalka vasemman viereen
4"
Huomioithan, että tässä kirjattu tapahtuma on VALMIS kyseisellä iskulla. Eli eteenpäin astuttava askel osuu maahan iskulla yksi. Valmistelu, eli jalan liikuttaminen eteenpäin, tapahtuu kolmosen ja ykkösen välissä, eli silloin kun tapahtuu se nousukin.
Moninmutkaisen näköistä pelkästään kirjoitettuna. Näyttämällä musiikkiin (ehkä sanallisten ohjeiden/hokemien säestämänä) ja matkimalla onnistuu paljon paremmin.
Itse aloitin tanssimisen vasta aikuisiän puolella. Tanssillisia, tai edes liikunnallisia harrastuksia minulla ei sitä ennen ollut.
Lavatanssitaitoni olen ammentanut miltei pelkästään lavoilta. Vasta viime vuosina olen opetellut lavatanssin saloja kursseilla.
Kummasti ovat taitoni kuitenkin kelvanneet ja riittäneet aika moneen menoon tältäkin pohjalta. Että ei niiden uusien motoristen taitojen oppiminen nyt niin mahdotonta ole aikuisiälläkään. Vaikka se oppimiskyky koko ajan heikkeneekin.
..mutta sen haluaisin tietää, kuinka moni osaamattomia aikuisia treenaava seuratanssikouluttaja on edes saanut liikuntatieteellistä tai pedagogista koulutusta ?
Vertauskohtana voidaan mainita uimataito, joka suomalaisilla on epätyydyttävä, esim. rintauinnin tekniikkaa useimmat eivät osaa oikein ollenkaan, vaan hyrskyttävät altaassa vettä pää korkealla ja kaulajänteet venyneenä edestakaisin, liikkumatta itse juurikaan eteenpäin. Itselläni on ollut pahoja ongelmia tuossakin: "liikkeet menevät ihan oikein mutta jokin tuossa vaan vastustaa eteenpäinliukumista".
Syyn uintimotoriikan ongelmiini havaitsin vasta aikuisena,kun ammattilainen niistä luennoi. Lukekaapa oheistamani artikkeli ja lukuisia muitakin alalta löytyy, tanssimotoriikan oppiminen saattaisi olla samanlainen prosessi kuin uintivalmennuksessa, uinnissa vaan suhtaudutaan asiaan paljon ammattimaisemmin. Onneksi, sillä kunnon käyttökelpoisen uimataidon omaksuminen säästäisi ihmishenkiä tuhansien järvien maassa.
Katsokaapa linkki,
http://users.jyu.fi/~ikeskine/artikkeli4.htm
Laitoin tämän linkin siksi, että pahatkin uintitekniikan ongelmat saadaan aikuisten uimakoulussa hallintaan, miksei pihkura vieköön tanssikouluissa sitten saada vastaavia ongelmia hoidetuksi ? Kirjoituksessa mainittiin lukuisia metodeja motoriikan oppimiseen.
Toisaalta, tieteellinen lähestymistapa uimiseen antaa lohduttoman viestin niille, jotka eivät tunnu mitenkään saavan sitä "tanssimisen fiilistä" itselleen: uinnissa on myös tuo tuntematon tekijä, joka siis joiltakin puuttuu täysin: "This natural swimming ability is primarily an inherent factor, beyond the influence of the coach or teacher." Todennäköisesti tanssitaidossa on samasta asiasta kysymys.
-Kaks Vasenta Jalkaa-
.., että ne ummikot, jotka ovat oppineet aikuisiällä tanssimaan, ja ne ummikot, jotka eivät opi aikuisiällä tanssimaan, jakavat erilaisen kokemusmaailman ja eri ongelmat, vrt. tuossa vieressä mainitsemani uintivalmennusesimerkki.
Kaksvasenjalkainen ei voi käsittää, miten olet tanssimaan oppinut, kun hän ei itse ole oppimisessa päässyt edes alkuun.
Käsitemaailmat ovat niin erilaiset. Uimaankin on aikanaan historiassa opittu ilman uintitekniikkavalmennusta, toiset eivät ole oppineet. Kyse on siitä "feel of water" -jutusta.
-Kaks Vasenta Jalkaa-
Kirjoitin tuossa aiemmin kommentin ja löit sen ihan leikiksi.
Todellakin kävin tanssikursseilla , kun en siellä oppinut menin yksityisopetuksee.
Useiden tuntien päästä opettaja kehui että hyvin menee, osasin askeleet ja joten kuten rytmiin tanssia mutta se "tanssimisen fiilistä" puuttui.
Yksityisopetuksessa opin humpan, valssin ja tangon mutta edelleen se "tanssimisen fiilistä" puuttui.
Minulla oli sama ongelma uinnin kanssa myöhemmin ja käytin tätä kikkaa uinnin opetteluun, opin uimaan aika tehokkaasti pienten vinkkien avulla.
Eli homma pitää pilkkoa palasiksi, ihan sama mikä tanssi on kyseessä (ei ehkä polkka).
Pitää löytää se hetki milloin tulee tuo "tanssimisen fiilistä" eli korva ja kantapää sopivat yhteen musiikin rytmin kanssa. Turhaa ottaa harjoitteluun mukaan edes ylimääräisiä askeleita ennenkuin on löytänyt sen fiiliksen, sitten voi lisätä mitä vain.
On vähän kuin rakentaisi talon ilman peustuksia, kai siitä jotakin tulee mutta ei hyvää millään.
Ennenkuin löysin tuon "tanssimisen fiilistä" tunsin itseni pelleksi parketilla ja siitä syystä en halunnut olla lähelläkään parkettia en nuoruudessani enkä sitten myöhemminkään, edes omaa häävalssia en ole tanssinut, en käynyt diskoissa, suoraan sanottuna välttelin paikkoja jossa joutuisi musiikin kanssa tekemisiin.
Ei löytynyt henkilöä joka olisi pystynyt kertomaan mulle missä on se oikea kohta, itse se oli etsittävä.
Näiden kolmen perustanssin jälkeen ei ollut ongelmia foksin kanssa, myös hidas foksi meni helposti, hidas valssi löytyi myös ilman ulkopuolisien opastusta, jenkka samaten. ensin kappaleiksi purkaen ja sitten hitaasti kooten.
Polkka on aiheuttanut eniten ongelmia kun niitä hyppyjä on vaikea purkaa osiksi ja tehdä hidastetusti, toisekseen niitä pääsee harvoin kokeilemaan.
41 vuotta meni ennenkuin löysin tuon "tanssimisen fiilistä".
Toivottavasti huomasit että minulta oli tuo sama "tanssimisen fiilistä" hukassa ja yritin kertoa miten itse sen löysin.
Epäilen myös että on suuri joukko joilla on sama ongelma.
..tanssinopettajilla, he eivät pysty välittämään oppiskokemustaan muille. Ei se oikeastaan ole mahdollistakaan, kun on olemassa niin erilaisia oppijoita.
Voin taata useimpien uimaanopettelijoiden kohdalla, että jos palastelee esimerkiksi rintauintipotkun pedanttisesti osiin, ja harjoittelee niitä palasia tunnollisesti, tuloksena on kyllä muodollisesti pätevä rintauintipotku, josta vaan menee "vesi läpi" , työntämättä uimaria mihinkään.
Tieteellinen uinnin tutkimus toteaa, että lahjakkaimmat eivät ole koskaan tehneet "teoreettisesti oikeita" liikkeitä, vaan heillä on se virtausmekaaninen aisti olemassa ja osaavat tehdä oikeanlaisia jatkuvia kaaria käsillään ja jaloillaan ja kiemurtaa vartaloaan oikein, mikä siis vie tehokkaimmin ja helpoimmin eteenpäin. Eli se liike on kokonaisvaltainen vedessä kulkeva aalto, ei sarja oikein tehtyjä liikkeitä.
Omien tyylimuutosten treenaus vaatii kelloa ja muutakin tarkkaa mittausta sekä peilejä, ihmisen paineaisti valehtelee uintiliikkeissä, ja uimari voi luulla potkun tehokkaammaksi kuin se onkaan.
40% keski-ikäisistä ei osaa lainkaan uida. Minusta se on ongelmallisempi asia kuin se, että osa ihmisistä ei osaa eikä ikinä tule osaamaankaan tanssia.
Vedenpelkoa minulla ei ole koskaan ollut, tämä alentuva oletus vaivaa ns. pro-uimareita ja valmentajia. Ei todellakaan, olen aina ollut veden alla syvällä ihan elementissäni, enkä pelkää hyppäämistäkään, mutta liukuminen ja liikkuminen eteenpäin, sekä kelluminen on ollut erinomaisen ongelmallista, vaikka kuinka napaa kurkottaa kattoon ja antaa korvien painua veden alle, ja lopulta myös poskien, ja silmien, että vain sieraimet olisivat vedenpinnan yläpuolella, sinne lopulta painuu, uppeluksiin, kun vieressä kelluskelevalla kollegalla samaan aikaan on reidet, vatsakumpu puoliksi, jalkaterät ja kädet lähes kokonaan kuin vesikirpulla , siis vedenpinnan yläpuolella, liikuttelemalla itseänsä millään tavalla.
Tätä kellumisen taikaa edes ilmaa keuhkoissa pidättelemällä en ole saanut kovin pitkäksi aikaa aikaiseksi.
Summa summarum, nämä järkähtämättömällä jääräpäisyydellä taidottomuutensa voittaneet ovat toisille kannustus, mutta toisille kauhistus.
Sekin pitää osaajien ymmärtää.
-Kaks Vasenta Jalkaa-
En missään vaiheessa väittänyt että joku opetti minulle ne oikeat liikkeet ja ajoitukset.
Niin tanssin kuin uinnin osallakin tein itsenäisesti nämä ahaa elämykset.
Uinnin osalla sain opastusta vanhimmalta pojaltani, ne olivat tämän tyylisiä.
Kokeile liuttaa vähän pitempään ennen vetoa tai pidä sormet yhdessä vetojen aikana tai rentouta käsi eteen viedessä ikäänkuin heittäisit sen tai kokeile koukistaa käsiä vähän enemmän.
Nämä tiedot piti vain jäsentää ja ottaa käyttöön yksi kerralla. Ei kukaan antanut tarkkoja ohjeita kuinka nuo suoritukset tehdään, se piti itse hoksata.
Sama tanssimisessa, sulle annetaan vain vinkkejä miten homma toimii, joillaki alkaa heti pelittää minulla ei meni helkkarin kauan, meinasi usko loppua.
Kymmeniä eri asioita on vaikea saada kohdalleen mutta yksitellen onnistuu paremmin.
Oletko edes kokeillut kävellä musiikin tahtiin?
Kokeile yksin ilman häiriötekijöitä, yritä löytää se hetki milloin korva, jalka ja musiikki kohtaa, kyllä huomaat sitten sen.
Ps. en ole saanut koskaan uimaopetusta poikani vinkkejä lukuunottamatta. Silti kykenen uimaan tällähetkellä rintauintia kilonmetritolkulla oikein.
..mutta tässä on nyt tämä pedagoginen dilemma: Meillä on kommunikaatio-ongelma, sinä väität, että en tajunnut kirjoituksesi pointtia. Ehkä näin onkin. Minä taas uskon, että et seuraa minunkaan logiikkaani tässä. Ehkä olen väärässä.
Kuitenkaan et ole antanut muiden oppimiseen muuta informaatiota kuin sen, että itse se asia pitää löytää ja "yrittää löytää se hetki milloin korva, jalka ja musiikki kohtaa, kyllä huomaat sitten sen. ", toteat lisäksi: "tein itsenäisesti nämä ahaa elämykset. "
Tuonyt oli varsin omahyväisesti sanottu, ahaa-elämys yleensä saadaan, ei tehdä.
Sama asia tulee vastaan uskovaisuudessa, uskoon vaan "tullaan", sen kyllä tietää, sitä ei voi itse yrittää tai päättää tulevansa uskoon, sulle vastataan taivaasta, "saat uskoontulemisen armon", jos sulle halutaan vastata, jne jne. Juu ja sitten ei päässä kuulu mitään ääniä, vaikka kuinka kuulostelee. Ei synny sujuvaa tanssia, vaikka kuinka yrittää, ja viedäkin pitäisi.
Ottamatta kantaa nyt enempää tähän uskonnollisuuteen, pedagoginen ongelmahan se on, toisen saaminen oppimisumpikujastaan pois, se, joka on itse oppinut ja käsittänyt intuitiivisesti asioita, ei useinkaan pysty kertomaan, miten sen asian voisi oppia, noinhan se menee, sehän on selvä. En esimerkiksi ole koskaan ymmärtänyt kurssitusta ja koulutusta tietotekniikkaan tai ohjelmointiin, itse olen aina asiat järkeillyt itse, usein, kun näytän, miten joku vaihe menee, puuskahtaa toisenlainen oppija, "no miten sen voi tietää" , en todellakaan voi sanoa, muuta kuin, että no, vaan tiedän, se on yhdistelmä kokemusta ja uutta järkeilyä.
Niin kuin se hidas-hidas-nopea-nopea, eihän se siihen musiikkiin ole kirjoitettu.
-Kaks Vasenta Jalkaa-
"Kuitenkaan et ole antanut muiden oppimiseen muuta informaatiota kuin sen, että itse se asia pitää löytää ja "yrittää löytää se hetki milloin korva, jalka ja musiikki kohtaa, kyllä huomaat sitten sen. ", toteat lisäksi: "tein itsenäisesti nämä ahaa elämykset.""
Anteeksi että puutun toisten asioihin, mutta en ole huomannut, että tämä toinen kirjoittaja olisi missään vaiheessa luvannutkaan kenellekään mitään opettaa. Kunhan vain toteaa, kuinka itsellään tämä oppimisprosessi tapahtui.
Mene johonkin huoneeseen yksin ilman häiriötekijöitä, laita soimaan joku kiva kappale jossa on selvä rytmi, lähde kävelemään, vaihtele vähän ajoitusta. Jossakin vaiheessa huomaat kun asel, korva ja rytmi kohtaa. yritä löytää sama uudelleen ja opettele tunnistamaan kohta.
Ei ulkopuolista opettajaa vain sinä ja musiikki ne ovat työkalut.
Ei ulkopuolinen voi kertoa sulle milloin tulee se ahaa elämys.
Älä yritä löytää musiikista niitä hidas, hidas, nop, nop. Ei ne löydy ennenkuin löydät sen sopsoinnun askeleen, korvan ja musiikin kesken.
Tämä oli minulla myös ongelma, teknisesti osasin askeleet eli osasin tanssia mutta ei tuntunut hyvältä.
Heitin kaiken oppimani romukoppaan ja aloitin kävelystä (minulla se oli humppa musiikki), sen jälkeen kun löysin sen yhteyden otin jo opitut asiat uudelleen käyttöön ja homma oli siinä.
Minulla todellakin oli tuo sama ongelma josta tässä on puitu.
Opin tanssimaan teknisesti eli oli askeleet ja joustot yms. mutta se jokin puuttui, sitä ei valitettavasti kukaan pystynyt minulle opettamaan.
Edellä kuvaamallani tavalla löysin tuon ahaa elämyksen ja nyt löydän sen automaattisesti.
Tosin on tilanteita jossa ei voi tanssia tuohon rytmiin (änkyrä pari joka haluaa tanssia väkisin omaan rytmiin) silloin tanssi tuntuu todella vastenmieliseltä väkisin vääntämiseltä.
En tiedä pitäisikö tanssinopettajien huomioida enemmän tuota asiaa, kehoittaa kurssilaisia löytämään tuo ahaa elämys.
Ainakin näkee paljon tanssijoita jotka tanssivat ilmiselvästi jonkun ulkoa opitun kaavan mukaan, eivät musiikin rytmin mukaan.
..jotakin käsinkosketeltavaa oppimisen keinoa toisilta, ymmärrän ja uskon, että kirjoituksiini kommentoiva ei halunnut kertoa muuta kuin että "minä opin tuon asian itse, tee sinä samoin".
Kenelläkään ei tämän tiedon jälkeen pitäisi olla vaikeaa omaksua tanssin rytmiikkaa ja musiikin mukaan tanssimista, käännökset ja vienti mukaanluettuna: Pitää hankkia ahaa-elämykset itse, eikä odota kenenkään muun auttavan oppimisessa.
Pallo on siis minulla. Kiitos siitä.
-Kaks Vasenta Jalkaa-
Voithan sinä _pyytää_ opettamista sitä toiselta palstakirjoittajalta, mutta et _vaatia_ sitä! Etkä ainakaan moittia tai ilkkua häntä siitä, että et saakaan kirjoituksistaan jotain sellaista, mitä itse kaipaat, mutta jota hän ei ole edes luvannut antaa.
Kirjoittamani viestin.
Valitettavasti ei ole vielä keksitty opettajaa joka pääsisi sinun pääkopan sisälle ja näkisi missä sulla on se ahaa elämys.
Käsittääkseni se ahaa elämys on eri ihmisillä vähän eri kohdassa (musiikillesessa ajoituksessa).
Voi olla että kyseessä on kymmenesosa sekunneista tai ehkä sadasosa sekunneista kinni, ei sitä ulkopuolinen voi havaita sen havaitsee ainoastaan se joka sitä etsii.
Jos otat todellakin järjestelmällisesti käyttöön tuon aamulla kirjoittamani harjoittelun etkä pelkää tuntimääriä niin takuulla jossakin vaiheessa löydät sen.
Viekö se päiviä, kuukausia vai vuosia on sinusta itsestä kiinni.
Ps. olen kyllä kouluttaja mutta en suinkaan uinnin enkä tanssin kouluttaja.
'Tämä toinen' kirjoitti:
"Ainakin näkee paljon tanssijoita jotka tanssivat ilmiselvästi jonkun ulkoa opitun kaavan mukaan, eivät musiikin rytmin mukaan. "
Mitä tällä tarkoitetaan ? Eikö "kaava", esim, askelikko ole "ulkoaopeteltava" asia ? Jos musiikin rytmin mukaan meneminen tarkoittaa siis vain rytmiä, tottahan toki voimme vaikka paikallaan notkua rytmikkäästi jalkoja mihinkään siirtämättä, tai seistä paikallaan ja taputtaa kengänkärjellä tahtia naps naps, ilmoitamme maailmankaikkeudelle täten, että olemme "rytmissä" . Eikö ne "kaavat" eli liikesarjat ole osa kunkin tanssilajin määriteltyjä suoritustapoja ?
Monissa muissakin tulkinnallisissa lajeissa usein vastutetaan "kaavojenvangiksi" joutumista, väittämällä sääntöjen ja tekniikan rajoittavan "tulkintaa" tai "luomista", mutta kyllä se vaan taitaa olla niin, että ilman edes jonkinlaista lahjakkuutta, ilman pitkällistä harjoittelua ja ilman ammattilaisen opetusta ei taiteilijasta tule vihkopiirtelijää kummempaa, ei muusikosta kissanpolkan pimputtelijaa kummempaa eikä laulajasta kylpyhuonehoilottajaa kummempaa.
Kai se sama elämäntotuus tanssissakin olisi hyväksyttävä. Vai ?
-Kaks Vasenta Jalkaa-
..olet omaksunut konstruktiivisen oppimiskäsityksen, pitää vain muistaa, että itselläsi todennäköisesti ovat tarvittavat omakohtaisen oppimisprosessin ohjaamiseen liittyvät taidot omaksuttuina, liittyen kouluttajakokemukseesi, mutta toisilla ei tällaista kokemusta/osaamista välttämättä ole.
On siis kouluttajan taholta kohtuutonta väittää, että uuden asian oppimisprosessissa kuka tahansa voi alkaa perusasioista itsekseen ja ruveta hakemaan sitä sisäistä oppimisprosessiaan, kun eivät he välttämättä edes tunnista sitä itse. Eli vaikka lajinomaista valmennusta, malleja, didaktisia työkaluja ei käytettäisikään, pitää sen sijaan valmentaa oppijaa itseään esimerkiksi tunnistamaan motorisia ilmiöitä, ja opetella nimenomaan taitojen itsensäkehittämiseen, eli kerrata ja oppia uudelleen kaikki se, mikä silloin lapsena jäi tekemättä.
Epäilen, että opetuksellisessa mielessä puoskareita on eniten juuri seuratanssikoulutuksessa liikkeellä, koska se ei tunnu asettuvan oikein minkään lajiurheilukoulun tai toisaalta taiteen opetuslaitosten yhteyteen luonnollisesti.
Varmaan taas ottaa joku herneitä nenäänsä, mutta mitäpä siitä. Harrastuksissahan ollaan yleensä tosikompia kuin missään muussa asiassa maailmassa.
Katselepas muuten Ketosen ja Myllyrinteen sketsi "Matikanope", ja huomaa kohta "kunnes päästä kuuluu 'krii'" , sitten nähtävästi opiskelijat ovat saaneet sen ahaa-elämyksen:
http://www.youtube.com/watch?v=v4Zx4k077B8
Näitä toimistoon linnoittautuneita eläkettä odottelevia pedagogeja löytyy varsinkin ammatillisella puolella runsaastikin. Ja siitä seuraakin sitten, etteivät tuoreet puusepät osaa työmaalla edes listoja jiiriin sahata.
-Kaks Vasenta Jalkaa-
MIT on tehnyt nykyaikaista tutkimusta siitä, miten oppimista saadaan mitattavasti edistetyksi: Löytyi neljä päätekijää, jotka sovellettuina paransivat kyseisien opilaitosten opiskelijoiden oppimistuloksia merkittävästi, niin että onnistuneessa ryhmässä heikoimmin eväin varustetut olivat selvästi parempia kuin lahjakkaimmatkin yksinpuurtajat:
Tehokkaimmillaan oppiminen tapahtui pienryhmässä, jossa:
1. Aktiivinen vuoropuhelu ohjaajan kanssa, ohjaajan kysymykset ja niihin saadut vastaukset osoittivat, onko tajuttu opittavan asian idea, opiskelijan omien käsitysten muodostaminen toteutettiin opastamalla ryhmän muita oppijoita. Vertaistuki on samaisessa yliopistossa jo 15 vuotta sitten osoitettu tärkeimmäksi tekijäksi ns. "matemaattisen lahjakkuuden" syntymisessä. Matematiikkaa ymmärtämättömiä ei itse asiassa ole, vain niitä, joilta puuttuu jokin olennainen rakennuspalikka matemaattisessa käsitemaailmassa. Asioita voidaan oppia väärin mielikuvin, ja se estää jatkossa asioiden ymmärtämistä, tämä on lohduttavaa niille, jotka väittävät, etteivät koskaan tule oppimaan matematiikkaa.
2. Välitön palaute siitä, onko suoritus oikein vai väärin, väärät oppimismallit jossakin opiskelun vaiheessa johtivat umpikujaan taidoissa, jotka riippuivat aikaisemmin [mahd. väärin] opituista asioista.
3. Turvallinen oppimisympäristö: lupa töppäillä ja kysyä tyhmiä. Siellä löytyy aina joku osaava, joka pystyy auttamaan, kun oma käsityskyky ei riitä. Siksi kotona yksin harjoittelu voi johtaa todelliseen umpikujaan !
4. Asiaanliittyvät kunnolla suunnitellut harjoitteet, hyvinsuunnitellut didaktiset ympäristöt. Esimerkiksi tanssikurssilla ei ollut mielestäni rakentavaa todellakaan harjoitella askelikkoja ilman musiikkia kovaäänisen mestarin johdolla, joka huuteli hidas-hidas-nopea-nopea...eteen taakse sivulle yhteen jne...
Kerran Turun Yliopiston eräs luennoitsija totesi hyvin, että hyvä oppija menestyy ja oppii oikeastaan missä tahansa ympäristössä, kuin kuplakuoha oluen pinnalla. Heikko oppija putoaa pohjaan kuin kivi, jos opettaja on huono !
Samanlainen neurologis-kognitiivisen tieteen tulos on saatu lukemisesta, ja lukemisen ymmärtämisestä, heikolla silmänliikkeenhallinnalla varustettu lukija oppi heikoimmin nykymuodin mukaisilla kuvitetuilla ja sekavilla oppikirjoilla, paras olisi ollut suoraviivainen perinteisen kirjan muotoon järjestetty teksti. Eli heikko lukija putosi ajatuksesta, kun joutui pomppimaan kuvien ohi, eri tekstinpätkien joukkoon. Hyvällä lukijalla ei ollut mitään väliä, millainen kirja oli.
Toivottavasti ymmärrätte joskus minunkin pointtini: on tarvetta sellaiselle opetusryhmälle, jossa ei ole tumpelouteen kohdistuvaa ylenkatsetta, ei kiireaikatauluja tai etenemättömyyteen hermostuvia taitajia,
voin vakuuttaa, että kömpelö ja rytmitajuton ei välttämättä ole tyhmä, vaikka useasti näin voikin olla, ainakin elokuvissa tyhmä on aina kömpelö.
-Kaks Vasenta Jalkaa-
Tansseissa todellakin näkee niitä jotka tanssivat aina samalla rytmillä musiikista riippumatta.
He ovat mitä ilmeisimmin opetelleet tanssimaan saman kappaleen soidessa ja he ovat opetelleet askeleet ulkoa, tätä rytmiä ja tempoa he sitten käyttävät aina kun musiikki soi.
Päällepäin tuo näyttää tanssimiselta ja ehkä täyttää jotkut kriteeritkin mutta ei se kyllä ole tanssita musiikin mukaan.
Ihmettelet eikö askelikko ole ulkoa opeteltava asia, itse huomaan että joihinkin kappaleisiin sopii oikein hyvin esim. 4 hidasta ja sitten nop,nop, musiikki vain kertoo sen.
Jos ei ole löytänyt sitä ahaa oivallusta niin on vaikea ymmärtää miten huomaa musiikista nuo asiat.
Eli sen ahaa oivalluksen löytyminen on avainasia, jotkut oppivat sen jo pikkulapsina ja heidän on ehkä vaikea ymmärtää mistä tässä nyt puhutaan.
Toinen asia on itse tanssinopetus, itselläni oli harjoitussuhteet suurinpiirtein tällaiset 20 tuntia ohjattua opetusta ja 100 tuntia itsenäistä harjoittelua.
Valittelit tuossa toisessa tekstissä ettei tavallisella henkilöllä ole taitoja opetella itsekseen ja jäsennellä asioita.
Ohje jossa kerroin että hae kävellen musiikkiin sitä ahaa elämystä, kyllä sen jokainen oppii jos haluja löytyy.
Laita joku marssi soimaan jossa on selvä rumpurytmi.
tähtää askel siten että jalka osuu maahan justiinsa samaan aikaan kuin rumpu pamahtaa ja tärykävo korvassa heilahtaa, kaksi niistä ajoittu aikalailla samaan aikaan tarvitsee vain ajoittaa se askel kanssa samaan rytmiin.
Kun tämän olet saanut toimimaan ota joku toinen musiikki vaikka humppa siinä on selvä toistuva rytmi, toista tuo äskeinen.
Kokeile sitten jotakin foksi kappaletta, sieltäkin löytyy iskut jota seurata ja edelleen kävellen.
Kun olet oppinut kävelemään musiikin tahdissa ja samalla koet sen ahaa tunteen ota mukaan kuhunkin tanssiin ominaiset lisäaskeleet ja joustot (niissä ehkä tarvitset ammattiapua).
Jotkut ovat kertoneet että ovat opettaneet tanssimaan siten että otetaan ensin niitä nopeita askeleita rytmiin ja sitten pikku hiljaa otettu väliin hitaita, taitaa olla sama opetteletko ensin kävelemään tiuhaan rytmiin vai vähän harvempaan kunhan askeleet sattuu rytmiin.
Mikä askelikko on HHHHNN ? Sopiiko se vain joihinkin tansseihin ? Fuskun, foksin, tangon ero on epäselvä lavoillakin, aikanaan kun vaihtoaskehumppa oli muodissa, lähes kaikki muut kuin valssit tanssittiin humppaa pomppien. (Tarkasti sivusta seuranneena näin muistelen)
Tangossa jotkut hytkyvät askeltaessaan, onko se nyt sitten se "baunssi", jotkut vain viipyilevät hiipivin askelin, kun katsoo tangovideoita Youtubessa, en ole oikeastaan koskaan nähnyt kenenkään "taloustanssivan" tangoa sillä tavalla.
On näköjään vaikea toisen käsittää, että voi osata marssia moitteettomasti, yksin tai joukon mukana, niin että koko joukko menee "yhtenä jalkana", mutta ei tajua esim tuota hidas-hidas-nopea-nopea - rakennetta, joka ylittää tavallaan sen 1-2-3-4 - rajan.
Mikä tekee tanssista "huonomman", jos käyttää omaa rytmiään, onko sellainen arvotus yritys pakottaa erilaiset parit myös johonkin "muottiin" ?
-Kaks Vasenta Jalkaa-
Olet näemmän päättänyt ettet opi tanssimaan, eipä siinä voi silloin auttaa.
... kyllä mullekin tuttua. Juuri sentakia en ole ilennyt tanssikurssille enää uudestaan mennä. Kävin joskus vuonna -95 kurssin mutta niinä neljänä kertana mitä kurssi oli, en saanut sitä ahaa-elämystä, vaikka tanssi kiinnostaa ihan hirmuisesti. Ja yksityistunnit ovat melko arvokkaita tälläiselle köyhälle naiselle, kun ei tuosta omasta miehestäkään apua ole :)
http://www.suomenkuvalehti.fi/sk-netti/lehdet/2001/sk-222001-aiheet/kuusi-askelta-kesaan.aspx