Miten voisin selittää kaverilleni, etten vaan halua nähdä niin usein. Mulla on kiirettä koulussa ja töissä, on tosi vähän vapaa-aikaa ja haluan sen kaiken vapaa-ajan viettää avomieheni kanssa. En halua ottaa pois parisuhteelta sitä aikaa, että voisin nähdä kaveria.
Viimeksi olen nähnyt kaverini kuukausi sitten ja joka viikko se pyytää kahville tai kaupungille tai kylään. Alkaa olla jo tekosyyt lopussa, miksi en voi mennä.
Sanoin pari kertaa ennemmin kaverilleni, etten kerkeä nähdä kun pitää löytää aikaa parisuhteellekin, että se on mulle tärkeetä, että näen avomiestä. Kaveri loukkaantui ja alkoi syytellä minua etten tykkää hänen seurastaan ja etten ole hyvä kaveri kun en ehdi nähdä niin usein kun hän haluaisi. Kaveri seurustelee ja asuu yhdessä poikaystävänsä kanssa, mutta he eivät vietä paljoakaan aikaa yhdessä. En tiedä miksi.
Itse en halua enkä malta lähteä kotoa pois kavereita katsomaan, jos saan olla avomiehen kanssa kotona. Ehkä korkeintaan kerran kuukaudessa voisin kuvitella, että jonain iltana kävisin kaverin kanssa kahvilla mutta en useemmin, en halua olla poissa miehen luota.
Kaverille ei riitä kerran kuukaudessa, haluis väh. 2-3 kertaa kuussa nähdä. Soitellakin pitäis, mutta en millään jaksais iltoja roikkua puhelimessa, kun olis muutakin tekemistä. Tullaan kaverin kanssa hyvin toimeen, pidän sen seurasta ja tykkään hänestä, mutta en vain jaksa semmosta että koko ajan nähdään. Ei mun kaverit voi olla tärkeämpiä kuin mies.
En halua
16
6837
Vastaukset
- kyllä..
tilanteesi, mutta täytyy myöntää, että kyllä se minustakin tuntuu oudolta, jos et malta lähteä kuin maksimissaan kerran kuukaudessa edes kahville?! Ei ihmekään, jos ystäväsi on hieman loukkaantunut.
Sen kyllä ymmrrän, että haluat viettää aikaa miehesi kanssa, ja niin pitääkin. Ei kai auta muu, kuin sanoa ystävällesi, ettet halua/ehdi nähdä useammin kuin kerran kuussa. Saatat tietysti menettää ystävän, mieti kannattaako se. Etkö tosiaan voisi esim. kerran kahdessa viikossa kahveja juoda ystäväsi kanssa?- aivan!
Oletko piikkaset liian kiinni miehessä....
Sekin kyllästyy kun joutuu vain sun kanssa olemaan, eikä uskalla sanoa haluavansa tavata omia ystäviään! - Anonyymi
aivan! kirjoitti:
Oletko piikkaset liian kiinni miehessä....
Sekin kyllästyy kun joutuu vain sun kanssa olemaan, eikä uskalla sanoa haluavansa tavata omia ystäviään!Juurikin näin. Ei pidä liikaa ripustautua mieheen. Se ei ole hyväksi kummallekaan, vaikka olisi kuinka rakastunut. Tulee toisenlaisiakin aikoja, jolloin ystävää saattaa tarvita. Ehkä hän ei sitten ole enää kiinnostunut.
- kaverit-
ovat tärkeitä, ihan niin kuin mieskin. Mutta yksi asia on varma. Kaverit ovat niitä, jotka auttavat jos sydän särkyy jne. Siinä vaiheessa kun on niin palavan rakastunut omaan mieheensä niin ei ehkä ymmärrä, että jossakin vaiheessa alkaa taas kaipaamaan niitä kavereitakin. Ja välttämättä niitä ei sitten enää olekaan.
Aika paljon kokemusta on mulla siitä, että kaverit miehen löydettyään eivät halua enää nähdä kuin silloin kuin heille sopii eli kun on joku kriisi tai vastaava omassa parisuhteessa ja saavat sitten purkaa huoliaan. Olettavat ilmeisesti, että se kaverisuhde säilyy hoitamattakin. Kaverisuhde ei saisi perustua vain toisen ehdoilla menemiseen: silloin kun mulle sopii jne.- ystävyys perustuu
vapaaehtoisuuteen. Ystävien kanssa ollaan silloin, kun molemmille sopii. Ei niin, että väkisin täytyy raahautua paikkoihin, jos ei halua, ei ehdi tai ei tunnu hyvältä.
- ei pidä unohtaa
vaikka seurusteleekin. Myös heille pitää riittää aikaa. Suhteessa pitää myös olla omaa elämää kuten kaverit ja harrastukset. Ei ole tervettä jatkuvasti vaan nyhjöttää kumppaninsa kanssa. Ihan naurettavaa jos haluaa nähdä kavereitaan vaan kerran kuussa kahvikupillisen verran. Itse suhteessa ollessani olen kavereitani nähnyt paljon useammin, useampana päivänä viikossa. Se ei ole suhteesta pois. Normaalissa suhteessa molemmat tapaa omia kavereitaan useinkin niin, että myös yhteistä aikaa jää. Jotenkin tuntuu kirjotuksen perusteella, että teillä ei ole ihan normaali suhde, vai oletko vaan niin kiinni kumppanissasi. Sulle ei taida kaverit merkitä yhtään mitään. Useimmiten ystävyys on kuitenkin ikuista, mutta ikinä ei voi tietää koska suhde päättyy. Älä sitten jälkikäteen itke kun jäät yksin.
- mun mielestä
ketjun aloittaja sanoi, että hänellä on kiirettä töissä ja koulussa, ja jos joku näin paljon tekee, niin musta on ihan ymmärrettävää, ettei kavereille jää paljon aikaa. Ja tosi ymmärrettävää on myös se, että sen vähän ajan, mitä jää, haluaa viettää miehensä kanssa. Parisuhde kun kai on se tärkein ja läheisin suhde, no ei kaikilla, mutta monille. Mutta menettekö te kavereiden kanssa naimisiin ja lupaatte rakastaa, huolehtia, välittää ja pysyä vierellä niin myötä- kuin vastoinkäymisissäkin? No ette kai.
Kyllä ne kaverit voi merkitä paljon, niitä saattaa ajatella ja muistella ja saada paljon voimaa ja energiaa, vaikkei koko ajan tapaisikaan. Jokainen tyylillään. Sellaiselle kaverille, joka koko ajan haluaa tavata, sellaisia ystäviä sitten, jotka haluavat samaa. Eikä kaikki kaveruus tai ystävyys ole ikuista. Mitä enemmän ihmisiä tunnet, sen paremmin huomaat, ettei syvää ja tiivistä ystävyyttä vaan ehdi/jaksa/pysty kaikkien välille luomaan. Elämän polut menee, miten menee, ristiin tai eri suuntiin, menköön.
Ja saa sitä itkeäkin, vaikka ja kun tai jos jää yksin. Ihmiset on erilaisia, jotkut panostaa toisiin, jotkut taas kolmansiin asioihin. Mulle ainakin saa tulla itkemään sellainen ystävä, joka on jäänyt yksin, vaikkei paljon ole pitänyt yhteyttä. Jos en ole ihan kettuuntunut ja suuttunut tai ihan masis ja sairas jo. Jos nimittäin oon, niin sit on vaikee ymmärtää, lohduttaa tai tukea toisen ongelmissa. No sen näkee sitten... :) - minullakaan
mun mielestä kirjoitti:
ketjun aloittaja sanoi, että hänellä on kiirettä töissä ja koulussa, ja jos joku näin paljon tekee, niin musta on ihan ymmärrettävää, ettei kavereille jää paljon aikaa. Ja tosi ymmärrettävää on myös se, että sen vähän ajan, mitä jää, haluaa viettää miehensä kanssa. Parisuhde kun kai on se tärkein ja läheisin suhde, no ei kaikilla, mutta monille. Mutta menettekö te kavereiden kanssa naimisiin ja lupaatte rakastaa, huolehtia, välittää ja pysyä vierellä niin myötä- kuin vastoinkäymisissäkin? No ette kai.
Kyllä ne kaverit voi merkitä paljon, niitä saattaa ajatella ja muistella ja saada paljon voimaa ja energiaa, vaikkei koko ajan tapaisikaan. Jokainen tyylillään. Sellaiselle kaverille, joka koko ajan haluaa tavata, sellaisia ystäviä sitten, jotka haluavat samaa. Eikä kaikki kaveruus tai ystävyys ole ikuista. Mitä enemmän ihmisiä tunnet, sen paremmin huomaat, ettei syvää ja tiivistä ystävyyttä vaan ehdi/jaksa/pysty kaikkien välille luomaan. Elämän polut menee, miten menee, ristiin tai eri suuntiin, menköön.
Ja saa sitä itkeäkin, vaikka ja kun tai jos jää yksin. Ihmiset on erilaisia, jotkut panostaa toisiin, jotkut taas kolmansiin asioihin. Mulle ainakin saa tulla itkemään sellainen ystävä, joka on jäänyt yksin, vaikkei paljon ole pitänyt yhteyttä. Jos en ole ihan kettuuntunut ja suuttunut tai ihan masis ja sairas jo. Jos nimittäin oon, niin sit on vaikee ymmärtää, lohduttaa tai tukea toisen ongelmissa. No sen näkee sitten... :)Ymmärrän aika hyvin ketjun aloittajaa, sillä itselläni on lähes samanlainen tilanne.
Teen opinnäytetyötä, joka vaatii paljon aikaa, samalla käyn kuitenkin lähes täysipainoisesti koulussa ja vielä illat töissä. Viikonloput kuluvat sitten vanhaa isoäitiä hoitaessa, kun tätini haluaa myös vapaa-aikaa isoäidin hoidolta.
Harmittaa välillä vietävästi, kun miehelle ei tunnu olevan aikaa kuin sillon, kun olen menossa nukkumaan todella väsyneenä tai aamulla kiireisenä. Mies onkin jo valittanut asiasta, kun ei riitä aika. Joten ymmärrän aloittajaa hyvin siinä, että joskus ne kaikki kalliit vapaa-ajan rippeet voi olla hyvä panostaa siihen suhteeseen - ei aina niihin kavereihin. Toki pitää olla omaakin elämää, nähdä kavereita jne. mutta eihän aloittaja sanonut, ettei haluaisi nähdä ollenkaan kavereitaan, ei vain riitä aika niin usein nyt elämäntilanteesta riippuen.
On se jännä juttu. Yleensä, jos saa lapsen, kukaan ei tule syyllistämään, että "et oo ehtinyt nähdä tarpeeksi kavereita" vaan se lapsi vie aikaa -syy ymmärretään hyvin. Mutta jos vetoaa kaikkiin muihin kiireellisiin syihin, niitä ei pidetä tarpeeksi pätevinä. Aletaan heti syyllistää, että "kyllä niitä kavereita pitää nähdä, älä oo niin kiinni miehessäsi ym.ym."
Itselläni on se tilanne, että näen kavereita noin kerran kuussa, koska ei oo aikaa. Tai kun itellä olisi, aikataulut ei kavereille sovi. Miehen kanssa voi viettää aikaa ehkä kerran viikossa, siis että kattoo tv:tä ja juttelee enempi. Ei vain ehdi useammin. Joten antakaa ihmisten valita, kenen kanssa vapaa-aikansa viettävät. Ei kavereita kannata aina laittaa miehen edelle - suhde voi kärsiä ja saattaa menettää paljon. Ei ne kaveritkaan aina elämän läpi pysy rinnalla ;) - ikuista?!
Tuskinpa se näin menee. Jos ihmisellä on parisuhde, on ihan ymmärrettävää, että se menee ystävien edelle. Harvan kohdalla ystävyys kestää ikuisesti, useat ystävyyssuhteet karitutvat, joko hyvään syyhyn tai ilman mitään syytä. Itsellä on muutama hyvä ystävä, joiden kanssa tapaan silloin kun vain ajat menevät yksiin. Ei sitä aikuisiällä ole niin aikaa panostaa moneen eri ystävyyssuhteeseen. Pari hyvää kaveria riittä mulle, ja heistä haluan pitää kyllä kiinni :).
- Näkijä.
Ystävyys ei ole ikuista. Itse olen huomannut, että olen ystävillemme (niin meillä on oikeastaan vain yhteisiä ystäviä) pelkkä parisuhde. Kukaan edes minun naispuolisista ystävistäni ei välitä pitää yllä minuun henkilökohtaista suhdetta. Olemme puhuneet asiasta vajaa vuosi sitten. Nyt olen vakuuttunut, etten halua enää olla heidän kanssa missään tekemisissä. Siksi sanonkin nykyään kavereitamme mieheni kavereiksi. *Että kannattaako sitä sitten valita parisuhde vai ystävät? Jos on AIVAN PAKKO valita, niin parisuhde.
- eivät ystävätkään ole ikuisia
Näkijä. kirjoitti:
Ystävyys ei ole ikuista. Itse olen huomannut, että olen ystävillemme (niin meillä on oikeastaan vain yhteisiä ystäviä) pelkkä parisuhde. Kukaan edes minun naispuolisista ystävistäni ei välitä pitää yllä minuun henkilökohtaista suhdetta. Olemme puhuneet asiasta vajaa vuosi sitten. Nyt olen vakuuttunut, etten halua enää olla heidän kanssa missään tekemisissä. Siksi sanonkin nykyään kavereitamme mieheni kavereiksi. *Että kannattaako sitä sitten valita parisuhde vai ystävät? Jos on AIVAN PAKKO valita, niin parisuhde.
Niin, eipä ne ystävätkään ole ikuisia. Ei välttämättä parisuhdekaan, mutta joskus kannattaa panostaa parisuhteeseen, kun siltä tuntuu ja ystäviin niin paljon kuin itsestä tuntuu hyvältä. Yleensä ne ystävät löytävät seurustelukumppaneita, muuttavat vaikka ulkomaille, perustavat perheen, kirivät urallaan jne. jolloin ei heidän puoleltaan olekaan aikaa enää ystävyydelle ja sitten sitä jääkin yksin - kun on "sokeasti" luottanut ystäviinsä...
- Nimetön
ei millään pahalla, mutta tuolla tavalla siinä käy niin,että sun ei kohta edes tarvitse nähdä sun kavereita! kumppani on tärkeä, mutta kysy itseltäsi:Mikä sua siihen niin paljon sitoo,että kavereiden näkemisestä on tullut tuollainen rasite?kumppanin pitäisi ymmärtää se,että on myös tärkeää edes joskus nähdä kavereita. jos elämän perustaa vain yhteen ihmiseen,voi joku päivä huomata olevansa täysin yksin. mitä jos vaikka poikaystäväsi jättää sinut? ehkä hänkin kyllästyy sinun jatkuvaan yhdessäolon tarpeeseesi. koskaan ei voi tietää mitä tapahtuu. jos sinä olisit kaverini ja tietäisin mitä ajattelet, saisit jäädäkin.
- Anonyymi
Onko porukka nyt ihan oikeesti tosissaan kommenteissaan. Itse en seurustele, joten ymmärrän, että päivät täytyy kavereiden ja muiden random tuttavien tapaamisella. Mutta miettikään nyt päivän aikatalua!
6.30 heräämien
8.00 työt alkaa
12-13 ruokatunti
17 työtpäättyy
18-20.30 iltaopinnot
21.00 kotona
21-22 kotona seurustelukumppanin kanssa (ja yrität nukkua ne 8h yöunet, jotka oikeesti ovat aina 3-6 h)
MITEN voi jäädä aikaa kavereille? Okei noh, ehkä sitten viikonloppuna:
la klo 9-17 ylimääräinen työvuoro 17-20 näet lopulta kolmetuntia kumppania
Sunnuntai:
10-12 aamukirkko
12-15 brunssin kumppanien porukoiden kanssa
16-20 näet omie vanhempia, jotka asuvat 200 km päässä
Enkä edes laske tällaiseen matkojen välisiä aikoja, jos oikeesti haluaa viettää laatuaikaa. Lisäksi päälle tulee lapsien vaatima aika, naapurien vaatima, taloyhtiön puheenjohtajuus, pari harrastusta, kokkauskurssi sekä tanssikurssi. Ja näistäkin tulee poissaoloja, kun aina ei jaksa lähteä vaikka TIEDÄT ETTÄ PITÄISI OLLA AKTIIVISEMPI. Olen silti sitä mieltä, että jos noista harrastuksista maksan ja nautin, niin mulla on oikeus niihin. Lisäksi haluaisin vähän jopa omaa aikaa itselleni. Mutta sitä saan, kun joskus vain öisin herään parvekkeelle lukemaan kirjaa ja tiedän, ettei kukaan juuri silloin ole aamulla taas vaatimassa jotain.
Olen sitä mieltä, että jos kaveri on noin vaativa, ehkä on parempi olla ilman kaveria. Jos jollakin on aikaa sellaiseen niin kiva, mutta kyllä se kaverin pitäminen on ihan hiton työlästä hommaa.. Ainakin jos yrittää hoitaa ihan perusvelvoitteet kunnollisesti ja vielä jotenkin sukulaissuhteetkin sivussa. - Anonyymi
En vain jaksa mennä kaverille melkein joka päivä aina saa kuulla sitä puhelimessa on kiire koulussa ja muissa haluan olla perheeni kanssa enemmän siskoni on niin surullinen kun lähden, en vaan kestä tekosyyt on jo lopussa pyytää kaikkeen mukaan mökille, Linnanmäelle, kylään, kerran sanoi että mennäänkö linnanmäelle ilman lippuja sanoin että se on aika tylsää sitten hän sanoin just ja lähti vähän alkaa ärsyttää kesälomallakin soittoa soiton perään ja haluaa isompana muuttaa samaan asuntoonkin! illalla soittaa 9:30 tuletko linkittämään koiraani AGH en kestä enää!!!! Haluasin vaan nähdä häntä kerran viikossa tai harvemmin!
- Anonyymi
Jos miehesi seura on sinun mielestösi parasta seuraa vapaa-aikana, niin pysy sen miehesi seurassa. Niin minäkin tein, kunnes mieheni yllättäen kuoli. Olimme olleet parhaat ystävykset ja viihdyimme kaiken vapaa-aikamme yhdessä. Koskaan ei tiedä, milloin noutaja noutaa, joten teet ihan oikein, jos olet nimenomaan sen kanssa, joka on sinulle rakkain.
- Anonyymi
Nd
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kiitos nainen
Kuitenkin. Olet sitten ajanmerkkinä. Tuskin enää sinua näen ja huomasitko, että olit siinä viimeisen kerran samassa paik113465MTV: Kirkossa saarnan pitänyt Jyrki 69 koki yllätyksen - Paljastaa: "Se mikä oli hyvin erikoista..."
Jyrki Linnankivi alias Jyrki 69 on rokkari ja kirkonmies. Teologiaa opiskeleva Linnankivi piti elämänsä ensimmäisen saar681868Hyväksytkö sinä sen että päättäjämme ei rakenna rauhaa Venäjän kanssa?
Vielä kun sota ehkäpä voitaisiin välttää rauhanponnisteluilla niin millä verukkeella voidaan sanoa että on hyvä asia kun5411566Kirjoita yhdellä sanalla
Joku meihin liittyvä asia, mitä muut ei tiedä. Sen jälkeen laitan sulle wappiviestin801178Olet hyvin erilainen
Herkempi, ajattelevaisempi. Toisaalta taas hyvin varma siitä mitä haluat. Et anna yhtään periksi. Osaat myös ilkeillä ja61992Yksi syy nainen miksi sinusta pidän
on se, että tykkään luomusta. Olet luonnollinen, ihana ja kaunis. Ja luonne, no, en ole tavannut vielä sellaista, joka s33958Hyödyt Suomelle???
Haluaisin asettaa teille palstalla kirjoittelevat Venäjää puolustelevat ja muut "asiantuntijat" yhden kysymyksen pohditt209872- 170823
Hyvää Joulua mies!
Toivottavasti kaikki on hyvin siellä. Anteeksi että olen hieman lisännyt taakkaasi ymmärtämättä kunnolla tilannettasi, o59816Paljastavat kuvat Selviytyjät Suomi kulisseista - 1 päivä vs 36 päivää viidakossa - Katso tästä!
Ohhoh! Yli kuukausi viidakossa voi muuttaa ulkonäköä perusarkeen aika rajusti. Kuka mielestäsi muuttui eniten: Mia Mill3768