Hirviä ammuskelemaan päästäkseen on suoritettava hyväksytty ampumakoe, joka on kerrallaan kolme vuotta voimassa. Miksei esimerkiksi linnustamisessa ole sama juttu? Linnustajallekin koe olisi omiaan. En voi ymmärtää, että joku vastustaisi tällaista järjestelyä.
Koe voisi olla vaikkapa savikiekon ampumista muutamasta suunnasta lajien tunnistuskoe. Saataisiin karsittua nämä puolisokeat metsämiehet, jotka painavat jahtiin sadan vuoden kokemuksella samoin kuin ylimääräiset hätähousutkin.
Ei niin, että minulla olisi mitään ikämiesmetsästäjiä vastaan. Totuus on kuitenkin se, että jos ei enää pyssy pysy kadessä tai maaliin ei osu, on turha metsästää ja aiheuttaa mahdollisia vaaratilanteita muille.
Koe voisi olla vaikkapa savikiekon ampumista muutamasta suunnasta lajien tunnistuskoe. Saataisiin karsittua nämä puolisokeat metsämiehet, jotka painavat jahtiin sadan vuoden kokemuksella samoin kuin ylimääräiset hätähousutkin.
Ei niin, että minulla olisi mitään ikämiesmetsästäjiä vastaan. Totuus on kuitenkin se, että jos ei enää pyssy pysy kadessä tai maaliin ei osu, on turha metsästää ja aiheuttaa mahdollisia vaaratilanteita muille.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Nämä vanhukset ei metsästä enään pääasiassa muuta kuin hirveä ja siinähän on ampumakoe...
Hirvikoe on turhan helppo. Pelkästään hirvitaulun numeroille osuminen riittää hyväksyttyyn suoritukseen ja se ei kyllä ole mikään tae juuri minkäänlaisesta ampumataidosta. Minun mielestäni hyväksynnän vaatimustasoa pitäisi kiristää siten, että täytyisi saada numeroille osumisen lisäksi vähintään 30 pistettä sillä kuudella laukauksella. "Vitosen vauhti" ei vaadi rata-ampujan taitoja eikä kiikaritähtäintä, mutta edellyttää kuitenkin aseen käsittelyä muulloinkin kuin pelkästään kokeessa.
Ei ole ikämiehiä vastaan minullakaan mitään, mutta monelta haavakon etsimiseltä tai ohilaukauksen selvittelyltä välttyisi yksi jos toinenkin hirviseurue, jos nämä "papat" kävisivät radalla muulloinkin kuin kolmen vuoden välein.
Kannatan vastaavaa menettelyä haulikkopuolelle. Vaatimustaso voisi olla sama: 50% osumia oikeuttaisi jahtiin. Kokeen järjestäminen on tosin hiukan hankalaa, sillä läheskään kaikilla ampumaradoilla ei ole mahdollisuutta ampua trappia, joka olisi se oikea laji metsästysaseille. Skeettiradalla suppeilla metsästysaseilla on aika vaativaa (??!) päästä pysyväisluonteisesti yli 50% pudotukseen. Ei se mahdoton vaatimus toki ole, mutta vaatii parisataa kiekkoa harjoituksia vuosittain... ainakin meikäläiseltä täyssuppealla rihlalla. Vaivaiset kymmenen kierrosta vain. Ne poikkeaa näppärästi sillä aikaa, kun odottelee vuorojaan hirviradalle. Tunnetustihan tässä viimeisten merkkiammuntojen lähestyessä jonotusajat hirviradalla tuppaavat venymään.
Nämä mielipiteet ovat lähtöisin hepulta, joka harrastaa ammuntaa harrastelija/huvittelutasolla eli tuhatkunta laukausta vuosittain(haulikko+hirvikivääri ja pienoiskivääri) Ei luulisi olevan ylivoimainen tehtävä kenellekään metsästäjälle sen enempää rahallisesti kuin ajallisestikaan edes suunnilleen sen saman verran harjoitella. Sillä ei pääse kisoissa pokaaleita pokkaamaan (paitsi että tänä vuonna lipsahti seuran haulikkomestaruuskisan pronssi plakkariin), mutta hyvillä mielin voi lähteä jahtiin, kun tietää olevansa kutakuinkin sinut aseensa kanssa.
ps.
Meidän hirviporukassa vaaditaan hirvimerkin suorittaminen tai siihen oikeuttavan tuloksen todistetusti ampuminen vuosittain. Merkkiähän ei ole laillista perustetta uusituttaa kesken voimassaolokauden, mutta eipä ole vielä toistaiseksi löytynyt niin kovahermoista heppua, että olisi kestänyt ne taukopaikkapuheet, jotka koituvat osaksi ilman tulosnäyttöä :)
On ihan laillista vaatia että jokainen hirvenmetsästykseen osallistuva pitää huolta ampumakunnostaan. Hirvikokeen suoritus vuosittain on yksi hyvä keino tähän.
Mutta ampuminen on muutenkin taitolaji, joten ei koe tekisi pahaa kenellekkään, sillä silloin joutuisi väkisinkin treenaamaan ampumista.
Mielestäni on aivan käsittämätöntä, että metsästyskortin saa suorittamalla ainoastaan metsästäjän tutkinnnon, johon ei kuulu minkäänlaista aseenkäsittelykoetta tai ammuntakoetta!
Hirvieläimiä ja karhua metsästettäessä edellytetään kuitenkin ampumakoe mutta sekin on naurettavan helppo!
Jos joku ei siitä pääse läpi, niin pitäisi ottaa aseet ja luvat pois välittömästi!!
Kiikarikiväärillä 75m paikallaan olevaan tauluun, halkaisIja 65 cm ja 75m liikkuvaan tauluun, 3 laukausta kuhunkin, ei todellakaan ole paljon vaadittu nykyisiltä kiikarikivääreiltä!
Ammuttiinhan sitä armeijassakin 150m:iin avotähtäimillä ja osumat olivat parhaimmillaan 5cm halkaisijalla!
Tämän nykyisen ampumakokeen suorittaa vaivatta puolisokea ampumataidoton ikäloppu tai untuvikko. Ei kyllä pätkääkään mittaa ampumataitoa!
Eipä se ampumakoe mikään läpihuutojuttu ole. Olen nähnyt todella hyvienkin ampujien saavuttavan merkin vasta useammalla yrityksellä. Mielestäni tuo koe on juuri sopivan vaikea karsiakseen tumpelot pois passipaikoilta.
Sekä liikkuvat että paikaltaan ammuttavat olivat ainakin minun koetta suorittaessani samankokoisia, eli 75 cm halkaisijaltaan...
"Olen nähnyt todella hyvienkin ampujien saavuttavan merkin vasta useammalla yrityksellä."
Hahhah aika hyvä vitsi... Vai mitä tarkoitat todella hyvällä ampujalla?
Jos olet nähnyt todella hyvien ampujien läpäisevän kokeen vasta useammalla yrityksellä, eivät nämä ampujat todellakaan ole "todella hyviä"!!
Itse en ollut aikaisemmin ampunut hirvikiväärillä laukaustakaan kun menin suorittamaan koetta ja läpi pääsin heti ensimmäisellä yrityksellä. EI ollut lainkaan vaikeuksia!
Tosin ammuin kokeen puoliautomaatilla, joka hieman helpottaa sitä mutta kyllä siinä pulttilukkoisellakin on ihan riittävästi aikaa.
Jos ampumakoe tuntuu jonkun mielestä vaikealta, ei kysessä todellakaan voi olla "todella hyvä" ampuja!!!
Siinä metsästysseurassa, minkä mukana olen päässyt ajohommia tekemään, on useita todella hyviä ampujia. Tällä tarkoitan harjoitustilanteessa seisovia järjestään 9-10 rinkiin ja liikkuvia 7-10 tahkovia kavereita (Ystäväni on kellistänyt noin 30 hirveä, eikä mukaan mahdu haavakkoja). Itse koetilannehan on ihan eri juttu valvojan istuessa siinä vieressä, kuin rentona harjoitella vaan radalla. Itseäni pidän keskivertoampujana ja sain merkin toisella yrityksellä. Kaverini, joka on minua huomattavasti parempi, sai sen vasta viimeisellä yrityksellään. Eli psykologia näyttelee tässä myös osaansa.
Eli siis väitän itse koetilanteen olevan henkisesti paljon kovempi paikka kuin sama tilanne ilman paineita.
Ehkä annoin hieman väärän käsityksen aikaisemmin, mutta tämä tarkennuksena..
Ei itsellänikään ole mitään vaikeuksia osua ampumakoetta harjoitellessa. Sinänsähän se on tosi helppo juttu, siis teknisesti. Koetilanne on taas asia erikseen. Siinä alkaa kummasti suorituspaineet vaikuttamaan, ase heiluu tai laukauksista tulee nykäiseviä. Tiedän monta hyvää ampujaa joille hirvenkaato ei koskaan tuota vaikeuksia mutta ampumakokeen suoritus kyllä.
Todella hyviä ampujia mutta hermot ei kestä!?
Hyvän ampujan ominaisuuksiin minun mielestäni kuuluu nimenomaan hermojen kasassa pitämisen taito tilanteessa kuin tilanteessa!
Kuka tahansa ampuu radalla, rauhassa kymppiin joka laukauksen mutta sitten, kun lisätään tilanteeseen jokin häiriötekijä, kuten paineen alla toimiminen, moni ei löydä edes liipaisinta aseesta!
Se ei kerro ampujasta juuri mitään, jos nakuttaa ysiä tai kymppiä radalla, kiikarikiväärillä.¨
Paitsi jos sataa vettä, tuulee 20 m/s, ammutaan risukosta ja laukaukseen on aikaa käytettävissä 3 s jne...
Jos edelleen nakuttaa keskustaan jokaisen laukauksen, niin silloin mielestäni on kyseessä hyvä ampuja!
Hyvän ampujan yksi kriteeri on nimenomaan hermojen kasassa pitämisen taito tilanteessa kuin tilanteessa!
Kuka tahansa nakuttaa ysiä ja kymppiä radalla, rauhassa ammuttaessa, kiikarikiväärillä mutta sitten, kun lisätään jokin/joitakin häiriötekijöitä, alkavat HYVÄT ampujat erottua huonommista.
Yksi tällainen häiriötekijä on suorituspaineet.
Myös tuuli, sade, pimeys, laukaukseen käytettävissä oleva aika jne. vaikuttavat olennaisesti tulokseen.
Jos sataa kaatamalla vettä, tuulee sivulta 20 m/s, on iltahämärä ja laukaukseen on käytettävissä 3s ja edelleen nakuttaa taulun keskustaan, niin silloin on mielestäni kysymys hyvästä ampujasta!
Kuinkakohan pitkälle keihäsmiesten keihäät mahtaisvat lentää harjoitustilanteessa tyhjiössä...
Hyvän ampujan yksi kriteeri on nimenomaan hermojen kasassa pitämisen taito tilanteessa kuin tilanteessa!
Kuka tahansa nakuttaa ysiä ja kymppiä radalla, rauhassa ammuttaessa, kiikarikiväärillä mutta sitten, kun lisätään jokin/joitakin häiriötekijöitä, alkavat HYVÄT ampujat erottua huonommista.
Yksi tällainen häiriötekijä on suorituspaineet.
Myös tuuli, sade, pimeys, laukaukseen käytettävissä oleva aika jne. vaikuttavat olennaisesti tulokseen.
Jos sataa kaatamalla vettä, tuulee sivulta 20 m/s, on iltahämärä ja laukaukseen on käytettävissä 3s ja edelleen nakuttaa taulun keskustaan, niin silloin on mielestäni kysymys hyvästä ampujasta!
Kuinkakohan pitkälle keihäsmiesten keihäät mahtaisvat lentää harjoitustilanteessa tyhjiössä...
Anteeksi, tuli teksti muutamaan otteeseen kun luulin ettei viestini mene läpi...
Ei linnustukseen mitään ampumakoetta! Osun itse kiekkoon vaikka mistä suunnasta tahansa, mutta kun tavi pomppaa jaloista lentoon ammun yleensä liian nopeasti huti. Ja kaveri ei osaa ampua kiekkoja, koska se on niin hidas, mutta linnut tulee alas kuin itsestään! Kysyn aina joskus että mihin tähtäsit tai paljonko otit ennakkoa, niin se vaan sanoo "en muista, nostin vaan ja painoin liipasinta". kummallista!
Hyvä kiekon ammunta taito ei kyllä aina näytä ampuma taitoa tosi tilanteessa.
Mikäpäs siinä, mutta yleensä ne vaaratilanteiden aiheuttajat ovat ollet juuri niitä kokemattomampia metsästäjiä.