"Mun isäin oli sotamies"

Niin nuori kauniskin jo viisitoista vuotisna hän astui rivihin...Kerrotaan laulussa joka on soinut muutaman päivän ajan sisälläni.Varkauden seudultakin miehiä oli taistelemassa tämän maan puolesta.Kotiväki peloissaan odotteli uutisia asioista.Nälissäänkin ihmiset joutuivat olemaan sodassa ja kotona.Suomen puolesta.Tämän kaupungin puolesta,ennen meitä ja meidän puolesta,että olisi hyvä elää.Mutta,nyt me näämme jo osittain nälkää.Ruuan hinta korkealla,pellot paketissa ettei edes sieltä saa mitään.Karjatuotanto maitoineen voineen ym kaikki minimissä.Ei ole enää ruoka vuoria,ei varmaan vilja varantoja.Kaikki ylemmyyden tunnossa vietii pois,me pärjätään tyylillä.Valtavia lihalehmiä ja ylämaankarjaa joissakin paikoin laitumilla.Ei ees kunnon lehmää josta nälkäinen sais maitonsa.Eikä nykyaikana uskallakkaan naapureilta mitään pyytää.Kerjäläisiä ei auteta,pärjätköön kukin omillaan menetelmä on saanut sotiemme jälkeen jalansijan."mun isäin oli sotamies"...nyt jo vanhus.Nälkää näki puolestamme silloin ja nälän ajan näkee nyt.Elämänsä aikana monenlaista Varkaudessakin kohdannut sotapoika ja perilliset.Toivon kaikille ,uskallusta elää tässä yhteiskunnassa ja tässä kaupungissa mistakaa että aurinko paistaa risukasaan ja Jumala ei hylkää koskaan.M,S.