Miten on

???

ja taviksilla on muutenkin tapana työntää omaa märkää nenäänsä joka kolkkaan...

mitään mutta kun jouduin maisemakonttoriin muutaman muun kanssa niin olen saanut jonkunlaisen ihme hepulin ja ruvennut (ainakin se on oma tuntumani asiaan) koko ajan pölpöttämään, sekä vetämään jotain pellen roolia, joka sisäisesti yököttää itseäni. Vaistoan jotenkin huonekavereideni vaivaantuneisuuden ja tuntuu melkein kuin he kärsisivät...

Miten tavis märän nenänsä kanssa voi sellaisen käsittää?

1) Kieltää autismi ja pyrkiä adoptoitumaan valtaväestöön ja piiloutua yhteiskunnassa muitten joukkoon.

2) Nähdä autismi kroonisena sairautena, yhteiskunnan rasitteena ja yrittää sopeutua tilanteeseen erilaisten terapioiden avulla.

3) Nähdä autismi voimavarana ja kokea erilaisuutensa yhteiskunnalle arvokkaana ja tärkeänä.

4) Nähdä autismi neroutena ja pyrkiä eristäytymään omaksi kulttuurikseen.

Kaikki on assille omalla tavallaan vaikeita vaihtoehtoja:

1) Ensimmäinen vaihtoehto on ollut monien vanhojen assien ainoa keino selviytyä.

2) Toinen vaihtoehto tarjotaan nykyisin kaikille diagnosoiduille asseille. Joskus se voi auttaa elämäntilanteessa, mutta se passivoi ja alistaa assin toisen luokan kansalaiseksi. Jos ja kun uskoo tähän vaihtoehtoon itsenäisyys ja omanarvontunto on menetetty. Se saa assin uskomaan omaan huonommuuteensa ja näin heikentää tutkitusti jopa omaa oppimiskykyä.

3) Kolmas vaihtoehto on se, johon kaikki vähemmistöt pyrkivät. Vähemmistöt tarvitsevat samat mahdollisuudet kuin valtaväestö - oli ne sitten vaikka romaneja. Tasa-arvoinen suhtautuminen antaa uskoa omaan arvoonsa ja edistää tutkitusti myös sopeutumista ja ehkäisee yhteiskunnan polarisoitumista.

4) Neljäs vaihtoehto nostaa assit valtaväestön yläpuolelle. Siitä esimerkkinä Suomessa on suomenruotsalaisten asema. Se on syntynyt ns. positiivisen diskriminaation avulla. Se merkitsee myös eristäytymistä valtakulttuurista omaksi kulttuurikseen. Voisiko se toimia assien kohdalla, vai onko se utopiaa?

triple-adhd kirjoitti:

Miten tavis märän nenänsä kanssa voi sellaisen käsittää?

märän nenänsä.

Mutta mikä autisminkirjolaisen käytöksessa tuottaa tuskaa ja miksi ?

Ainakin minua naisena rasitti todella miespuolinen aspergeri työpaikalla. Tuntui että oli ihastunut minuun. Kritisoi erityisen paljon juuri minun työtäni vaikka oli täysin eri ala eikä se hänelle kuulunut. Luuli ehkä olevansa avulias mutta hänen liikakiinnostus juuri minun työtä kohtaan oli stressaavaa. Loukkaantui jos olin eri mieltä mutta yritti (huonosti) peitellä sitä. Kauheasti puuttui pieniin yksityiskohtiin. Käyttäytyi toistuvasti sopimattomasti joissain tilanteissa minua kohtaan niin että minua hävetti. Esim. halusi syödä ruokiani, joita itse en aikonut syödä. Työpaikalla sopimatonta. Vähän sellaista käytöstä, jota voi olla parisuhteessa mutta ei muuten. Muutenkin raahasi toimistoomme läjäpäin roskaelektroniikkaa niin että siellä oli vaarallista kulkea. Yhtään ei kiinnostanut miltä muista tuntui. Itse oli siitä romun keräämisestä hyvin innoissaan.

rasittavia kirjoitti:

Ainakin minua naisena rasitti todella miespuolinen aspergeri työpaikalla. Tuntui että oli ihastunut minuun. Kritisoi erityisen paljon juuri minun työtäni vaikka oli täysin eri ala eikä se hänelle kuulunut. Luuli ehkä olevansa avulias mutta hänen liikakiinnostus juuri minun työtä kohtaan oli stressaavaa. Loukkaantui jos olin eri mieltä mutta yritti (huonosti) peitellä sitä. Kauheasti puuttui pieniin yksityiskohtiin. Käyttäytyi toistuvasti sopimattomasti joissain tilanteissa minua kohtaan niin että minua hävetti. Esim. halusi syödä ruokiani, joita itse en aikonut syödä. Työpaikalla sopimatonta. Vähän sellaista käytöstä, jota voi olla parisuhteessa mutta ei muuten. Muutenkin raahasi toimistoomme läjäpäin roskaelektroniikkaa niin että siellä oli vaarallista kulkea. Yhtään ei kiinnostanut miltä muista tuntui. Itse oli siitä romun keräämisestä hyvin innoissaan.

Lue lisää

Työmotivaationi romahti tähän kyttääjään.

korviaanmyöden kirjoitti:

Mutta mikä autisminkirjolaisen käytöksessa tuottaa tuskaa ja miksi ?

Ihmisiä vituttaa, että autisminkirjon henkilöt ovat yleisesti ottaen tavallista fiksumpia kuin neurotyypilliset massaihmiset. Eli äo on yleensä paljon korkeampi kuin taviksilla.

rasittavia kirjoitti:

Ainakin minua naisena rasitti todella miespuolinen aspergeri työpaikalla. Tuntui että oli ihastunut minuun. Kritisoi erityisen paljon juuri minun työtäni vaikka oli täysin eri ala eikä se hänelle kuulunut. Luuli ehkä olevansa avulias mutta hänen liikakiinnostus juuri minun työtä kohtaan oli stressaavaa. Loukkaantui jos olin eri mieltä mutta yritti (huonosti) peitellä sitä. Kauheasti puuttui pieniin yksityiskohtiin. Käyttäytyi toistuvasti sopimattomasti joissain tilanteissa minua kohtaan niin että minua hävetti. Esim. halusi syödä ruokiani, joita itse en aikonut syödä. Työpaikalla sopimatonta. Vähän sellaista käytöstä, jota voi olla parisuhteessa mutta ei muuten. Muutenkin raahasi toimistoomme läjäpäin roskaelektroniikkaa niin että siellä oli vaarallista kulkea. Yhtään ei kiinnostanut miltä muista tuntui. Itse oli siitä romun keräämisestä hyvin innoissaan.

Lue lisää

Tod näk hän ei oo kiusaaja. Ymmärrät häntä väärin.

korviaanmyöden kirjoitti:

Mutta mikä autisminkirjolaisen käytöksessa tuottaa tuskaa ja miksi ?

Enemmistön normiedustajaa ahdistaa autisminkirjolaisessa monenlainen erilaisuus: käyttäytymisen erilaisuus, aistikokemisen erilaisuus, sosiaalisen kommunikoinnin erilaisuus, poikkeuksellisen voimakkaat erityiskiinnostuksenkohteet, taipumus viihtyä paljon yksin, kykyprofiilin poikkeuksellisen jyrkkä epätasaisuus, kiinnostuminen enemmän tietopuolisista asioista kuin muista ihmisistä jne.

Jos esim. työpaikalla on joku selvästi erilainen ihminen, se aiheuttaa ns. normaaleissa eli enemmistössä enemmän tai vähemmän pelkoa. Erilainen leimataan helposti työpaikan ongelmaksi, vaikka hän olisi erilainen vain siinä, että näkisi työpaikan ongelmat muita herkemmin ja myös sanoisi ne muita suoremmin ääneen. Miten usein onkaan käynyt niin, että ongelmien ensimmäinen näkijä on leimattu ongelmien aiheuttajaksi!

Ns. normi-ihmiset joutuvat miettimään omaa asemaansa, jopa omaa identiteettiään, kun heidän lähelleen tulee selvästi erilainen ihminen. Jos se erilainen ihminen on aspergeri, jolta löytyy myös vahvuuksia, ns. normaalit eli tavikset saavat hänestä haastajan. Mitä epävarmempia tavikset ovat omista kyvyistään, sitä enemmän erityisvahvuuksia omaava aspergeri saa heidät takajaloilleen, siis pelkäämään oman asemansa puolesta. Tilanteesta voi tulla itsestään epävarmalle tavikselle tosi tuskallinen. Tavis joutuu henkisesti kasvamaan ja tiedostamaan oman epävarmuutensa. Tai sitten hänen epävarmuutensa ja pelkonsa ottavat ylivallan ja hän alkaa kateellisena ja itselleen sokeana syyttää omasta ongelmastaan sitä "ärsyttävän erilaista" aspergeria. Silloin tavis on synnyttänyt kaiken kokemansa tuskan itse. Ja sen takana on hänen suuri tietämättömyytensä, huono itsetuntemuksensa ja kyvyttömyytensä henkisesti kasvaa.