Haluisin kysyä sulta tämmöstä. Onko susta kukaan huolissaan? Kiinnittääkö kukaan sun tekemisiin tai mielipiteisiin huomiota? En tiedä minkä ikäinen olet, mut tuli mieleen. Itse olen täysikänen ja aika paljon kanssasi samaa mieltä, varsinkin laihduttamisessa ja anoreksiassa. Mut saan kyllä osakseni kamalasti huolestuneita ihmisiä.
AngelWhite
kysyisin
6582
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
mä oon kans täysikänen, sanotaan et kirkkat viinat irtoo omil papereil alkost, mut ei oo kovin kauaa viel irronnu ;D
No, tää syömispelleily jää niin helposti huomaamatta monestakin syystä: ihan perus, eli ruokaaroskiin = ruokaa "syöty", tai jäljet lautasel, valheet, ym. Toinen juttu, vaik asun nyt toistaseks mutsil, niin se ei oo juurikaan himas, lähtee aikasin aamul ja tulee myöhään illal, ja viikonloput muual. Eli, eipä oo kattomas mun syömisii. On huomannu mun laihtumisen ja laihuuden, huomauttanu jo muutaman kerran et "YHTÄÄN et saa enää laihtua" (ja hah!), pitää vain pitää tarkemmin huolta ettei se huomaa. Kerran sitä vaaalki huijasin, vesipainol, todistin et ei oo mtn huolestuttavaa. Ja kun peittyy hyvin muiden ongelmien alle, eli masentuneisuuden ja sen, etten oikein tiedä mitä elämälläni tekisin. Ja kun en oikeesti niin kovin laiha ees (viel) oo.
Tyydyttix vastaukset? :)
pahaa, että on ihmisiä jotka välittää ja haluaa teidän parasta? Olkaa onnellisia että teistä VÄLITETÄÄN ja teidän hyvinvointi kiinnostaa! Mulla ei näin ole ja kyllä se surettaa.
mut kun ne huolestuneet ihmiset haluu eri asiaa ku ite haluu. Ei siin mtn pahaa oo, mut se vaikeuttaa vaan kovasti elämää. Siks pitää välttää sitä et ihmiset huolestuu. Parasta ku kukaan ei oo huolissaan, mä saan olla rauhas, ja ne "huolehtijat" saa olla rauhas, ilman huolii ja stressii.
Menetin tyttäreni (19v) syömishäiriölle,enkä koskaan kuullut häneltä tämän kaltaista keskustelua aiheesta,kuten täältä olen lukenut.Eikä myöskään hänen kirjoituksensa olleet tätä luokkaa,ei päiväkirjoissa,eikä keskustelupalstoilla.Ja mitä huolehtimiseen ja huolestumiseen tulee,se oli meillä joka hetki esillä.Siltä ei voinut välttyä,ei tyttäreni enkä minä.Rakkaani parasta ajattelin...silti huonosti päättyi.
ole kuten tyttäresi. Sh on aika yksilöllistä. Muuta en voi sanoa.
vaan annoin oman näkemykseni asiasta,että todella erilaisia voi sh olla.