************************
siinä minä olin
keskellä ei mitään
katsoin minne vain
näkyvissä vain
pelkkää kylmää usvaa
ei pientä
ei suurta ääntä
oliko edes tuoksua
eipä tainnut olla
eihän niin voi ollakaan
ei niin
huijasin
sillä Sinä olet muuttanut
minuun
täytät minut
onnella
tuoksuilla
ja äänillä
vaan et ole minun
*
*
jos voisit
jäisitkö
********************
siinä minä olin
keskellä ei mitään
katsoin minne vain
näkyvissä vain
pelkkää kylmää usvaa
ei pientä
ei suurta ääntä
oliko edes tuoksua
eipä tainnut olla
eihän niin voi ollakaan
ei niin
huijasin
sillä Sinä olet muuttanut
minuun
täytät minut
onnella
tuoksuilla
ja äänillä
vaan et ole minun
*
*
jos voisit
jäisitkö
********************
Vastaukset 18
Vanhimmat
--
olet vieläkin
kaikkeudessa
katsomalla
niin
mitä vain
kieltoa
kiellon jälkeen
tunnetta lain
tiedät sen
on jotain
jossain
etkä
olemme vain jossain
minussa
sinussa
täydennyn
aisteilla
paineella
olet kenen haluat
"
"
voisin
viipyisin
--
kysymyksen. Näpsästi näpsäisty!
jos paineen alle muserrun
jää jäljelle
- ei mitään
lähetän pyynnöön tyhjään
katoan sumuun
- en ollut täällä koskaan
tämä aamu tämä hetki
pysäyttää ajan
- saan hengittää
vielä
onneksi
Tämä ei ollut minulle.
Mutta...
kysymys
vastaus
ne ovat yhtäpitkiä!
..toivomus ja uskaltaako
vastauksen kuunella.
kun on keskellä ei-mitään
niin se on aika yksinäinen
paikka mutta silloin ns.näkee
kaiken paremmin.
kovin koskettavalta vaikuttaa
mestarin runo
mutta hyvältä
ja jonkinlaista surumielisyyttä
usvasi joukossa.
hyvä mestari marin!!!
Osuit taas kerran oikeaan, sinulla on siihen
taito.
Surumielisyys,,,,teki hyökkäyksen
oikeasta laidasta ja puolutus murtui täysin!
Aamuhetkestä kiittää Marin
kyllä se taituri on tämän runon kirjoittaja, ja
asiasta ei enempiä keskustella.
Sinä vain olet, ja minä olen varjosi näiden alla.
Ystäväni.
Jostain syystä en tahdo vastata tähän ollenkaan.
Seis nyt heti tai saat muksautuksen lentopallomailastani:)))kunhan joskus tavataan!
Perkules, jos et lopeta, niin.........
Sisko, nokka aurinkoon, mars, mars:)
lensin arkkiisi lukemaan, mitäs nyt marinin sulkakynä,,ja pidin jäljestäs taas,
onko jtn epävarmuutta, vai? kymysyksiä,,
siipeni helläst halii ja kiittää** :))
Aina on kysymyksiä, ne lopu koskaan.
Marin kiittää *aamulintusta*
Ja rutistaakin vielä:)
Kuvittelin olleeni huolellinen
ja turvassa
muurattuani sydämeni ympärille
Olavinlinnan
Turunlinnan
Kastelholman
Vaasan
ja mitä niitä on
koko helkatin Suomen
linnan muureineen
Ja yksi onneton tiili
joka oli irti...
Ensin siitä tulit Sinä
sitten kesä
syksy
talvikin
Ja uuden kevään myötä
siitä marssi kokonainen armeija
auringonsäteitä
Ihme sun kanssas *linnojen neito*,
äiteen huulille nousi aamuvirne, eikä lähde kulumallakaan taas (kaan)
Jos joku täällä kumauttaa tiilellä kulmaan,
niin se on miss Mystic, ihan itse ja
minä pidän siitä.
Tää kiittää ja niiaa, ja kukan ojentaa tekstinikkariäidille:)
Eikun kaks:D
Jossittelu on turhaa.
Meillä on niin monta tietä valittavana.
Kannattaa valita tie,joka vie perille.Turha on kuluttaa voimiaan harhailemalla poluilla,jotka vievät-ei mihinkään.
Mielenkiintoista pohdintaa.Aivankuin surumielisyys aikoisi ottaa taistelussa vallan.
Ja sehän ei ole sinun tavaramerkkisi.
Siispä;ilo pintaan tänäkin aurinkoisena päivänä.
Kompassin lahjoitin kerran eräälle metsämiehelle,
sen jälkeen olen hieman harhaillut.
Vaan ei ole teitä, jotka eivät vie mihinkään,
siihen en usko.
Melankolia, rakas pikkuserkkuni, se kulkee rinnalla
ja tulee välillä, vaikkei kutsutakaan.
Mutta, se osaa myös mennä hätistelemättä pois.
Noudatan neuvoasi; hymyilen jo:)
kovin alakuloisen
surumielinen,mutta kaunis!
Noita pamautti rumpua sen kunniaksi!
Onneksi olin jättänyt korvalaput päiväsiestan ajaksi
korville (kuuntelen aina noitarokkia unimusaksi)
etten säikähtänyt kumautteluasi!
Kompuroitellen kiitän:)
Ei oo laastista ollut pulaa. Muuraan sinut pysyvästi sieluun, siksoothyvä sinä kuule...
Arvaatko, kuka on miun mielestä ihana ;)