Millaisia muutoksia olette kokeneet elämässänne, kun vertaa nykyikään sitä aikaa, kun olitte 60 vuotiaita? Miten koette sen fyysisesti ja henkisesti? Onko voimat paljon ehtyneet? Onko elämänlaatu muuttunut ja jos, niin mihin suuntaan?
Miten muuttuu 60 v => 70 vuotiaaksi?
60 vuotias
131006
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
On niin paljon tekemistä ettei muutosta huomaa. Ja tapahtuuhan se hitaasti - ei ole mitään suurempaa askelmaa: ensin 69 ja sitten 70.
Kysyt millasii muutoksii 60-70 - no vuosikymmen luku tietysti vaihtu, mitä sitä muuta sit - jaa verrata näitä vuoskymmenii toisiisa - ei maksa vaivaa - ei piä vertailla - mitä sitä menneistä.
Jaa mite koetaa kaik asiat - no iha hyvin - sie kysyt et - onks voimat vähenneet - kuule mitä vielä - ei semmosii kannata ajatellakaa - mihi ne nyt karkais.
Viel sie kysyt - onks elämän laatu muuttunt - no silviisii et - ko mään kaupaa ostoksil nii katson tarkemmi - et varmast laatu on hyvvää.
Ootsie kuullu ku sanotaa, leikki saakoo sijansa, mut mie vastailin siul iha totisel naammal.
kitukymmen alkaa.
Muutosta luonnollisesti tapahtuu, mutta ei kovin äkkinäisesti.
Kun täyttää 60v alkaa pikkuhiljaa ikääntyminen kolkutella. Sen nujertamiseksi pitää alkaa massivinen liikunta ja harrastustoiminta jotka taas kuluttavat energiavarastojamme. Eihän se auta päivät kuluvat ja kroppa ja pää vanhentuvat siinä mukana.
Kehoitetaan tekemään sudokuja, ristisanatehtäviä, selviytymään ostoksista ilman lunttilappua. Osta kk lippu kuntosalille, sauvakävele, käy uimahallissa vesijuoksussa ym, niin pysyt kunnossa kaiken ikää. Vältä stressiä. Kuinkas vältät kun noudatat kehoitettuja ohjeita, jo harrastusten aikatauluttamisesta tulee paineita.
Pitäisi hoitaa sitä ihmissuhdetta jos molemmat ovat vielä elossa. Jos on yksin siis etsintä käyntiin, löytyykö netistä, kylpylämatkoilta, kirkon penkissäkin voi sillä silmällä vilkuilla. Yksinäisille järjestetyistä sinkkutapaamisista, huoltoasemien kahviot ovat oivallinen silmäilypaikka.
Kaverin löytyminen on tärkeää, löytää samaan huusholliin toinen henkilö. Eläkkeet nääs ovat pieniä, yhden henkilön taloudessa maksat kaikki pakolliset menosi yksin, jos saat höynäytettyä toisen samaan huusholliin laskut jakautuvat kahdella ja jää muutama euro hurvitteluunkin.
Mikä parasta "herran tai rouvan" kanssa seurustelusta tulee ah niin pilviä hipova mieliala.
Tämä kaikki pitää toteuttaa sillä kun ajan ratas kääntyy 70 puolelle, koko elämä käy verkkaiseksi ei enää viitsi kuluttaa energiaa moiseen vouhotukseen. Silloin tulee aika kääriytyä sohvan nurkkaan katsomaan mielenkiintoista DVD-kuvaa, tai hyvää musiikkia, jos masentaa pieni tilkka viiniä mostaa ylös mielialaa.
Kaikille onnea elon matkaan, elämä jatkuu ja jalka nousee parketilla vielä kepeästi.
Ala vain ilmoittelemaan tiedotusvälineissä ja muista periä konsulttien tasoinen palkkio, a vot!
Aivan oikeasti olit kyllä kerännyt hyvän vihjeistön kaikkeen kivaan, hm.
Tuota huoltoasemaa en ollutkaan ajatellut. Kirkonpenkki,- etpä ole tainnut pistäytyä siellä, mummuja näyttivät keränneen, siis naisenpuolelle ei jää oikeasti muuta iskupaikkaa kuin tuo huoltsikka, huh, huh!
Ajattelin kyllä katsastella renkaiden vaihdossa kumiliikkeessä, mutta ei ottanut oikein onkeen. Hukkaan meni sekin katsastus.
Omalta kohdaltani kymmenvuosikausi 60v täytettyäni sujui mitä parhaiten. Terveyteni oli hyvä ja saatoin toteuttaa kaikessa rauhassa erään unelmani. Oikeastaan tuo vuosikymmen on ihanneaikaa siinä mielessä, että on (jos on) vielä voimissaan. Silloin pystyy sekä henkisesti että fyysisesti täysipainoiseen toimintaan.
Silloin kannattaa toteuttaa ripeästi se, mitä on aina aikonut. Päämäärä on tärkeä. Uskon jokaisella olevan mielessä SE JUTTU, jonka haluaa kerran toteuttaa.
Tietenkin on niin, kuten tuossa ikätoverit sanovat ettei asiaa välttämättä tarvitse sen enempää pohtia. Antaa mennä vaan.
Muuttuu, niinkuin aina. Jotkut ystävistä jäävät taipaleelle. Huomaat, että ikätovereitasi on entistä vähemmän. Sanotaan, että "parhaat viedään ensin". Alat kysymyään itseltäsi, kuulunko minä nyt huonompien joukkoon, kun olen vielä täällä?
uskonut kuusissakymmenissä kuinka kivaa on vielä 75v
Pian on sekin jo mittarissa.
Töitä tein 65 vuotiaaksi ja sitten oli vakava sairaus, mikä on nyt kymmenen vuoden päästä lääkäri varmentanut parantuneen.
Kun huomaa ajoissa hakea apua niin ,kaikki on hyvin.
Se vielä ihmetyttää, kun oli itse sanottava diagonoosi ,ja vaadittava tarkastukset.
Muutenkin olen mielestäni paljon paremmassa kunnossa nyt ,kun olen kova kuntoilemaan.
Työssä ollessa ei jaksanut enään säännöllistä ulkoiluakaan harrastaa niin kuin nyt.
Tanssin kyllä kansantanssia vakituiseen aikaisemminkin,mutta se kerran viikossa ei riitä,jos aikoo pitää kunnostaan huolta.
Kymmenen vuotta sitten kävin talvikautena voimistelemassa 4 kertaa viikossa ja kesäkautena askaroin vimmatusti päivittäin perennapenkkien äärellä. Ahkerasti otin yhteyksiä puhelimella. Kirjoitin menneiden muistelmaa.
Nykyään laiskuus vallitsee. Voimistelupäiviä on vain yksi viikossa ja perennat ovat hieman huonommalla huollolla. Kännykkä kulkee mukana, mutta sen käyttö on vähäistä. Kirjoitusharrastus on tauolla. Sisätiloissa viivyn ja viivyttelen, vaikka raitis ilma elvyttäisi. Vieraita ei tule kutsuttua. Siivouksista ei innostu. Kaappeihin kerääntyy tarpeetonta kamaa.
Jotain tarttis tehdä, mutta mitä. Virkistäisiköhän asunnon vaihto torin reunalle. Siinä sitten olisi helppo lähteä ulos vaikka torikahvioon katselemaan, onko tuttuja liikkeellä.
Minusta muuttuminen on pientä vielä 60 -70 vuotiaissa. Toki yksilötasolla sairaudet voivat "nujertaa." Toisaalta on yhtä reippaita molemmissa vuosiryhmissä.
Ero tulee selväksi jo 80 vuotiaissa. Se näkyy jo palstojen kirjoittelussa; asiaa on niukasti, aiheet harvoja ja yksitotisia, vastaukset niukkoja. Tekee se ikä tehtävänsä. Toki myös taito tietokoneen käyttämisessä; mitä vanhempi, sen vaikeampaa. Noin yleensä, aina on poikkeuksia.
Täytyy muistaa, että vasta lapsenlapsemme ovat sitä sukupolvea, jolle tietokone on itsestäänselvyys viimeistään koulussa. Meidän lapsemmekin ovat joutuneet opettelemaan käytön vasta aikuisina.
Puhumattakaan meistä, jotka olimme jo keski-ikäisiä, kun PC:eet ilmestyivät ensimmäisiin koteihin. Hintansa takia ne eivät olleet joka kodin leluja. Muutamat ehtivät oppia taidon työpaikassaan, mutta suurin osa on sitkeästi opetellut omin päin.
Yritän kuulostella, mitä minussa tapahtuu, kun olen nyt noin puolenvälin krouvissa kohti seitsemääkymmentä. En kuule mitään, mutta minulla onkin aika huono kuulo. Monet rutinat jäävät huomaamatta.
En ole huomannut oleellista eroa minun ja 7-kymppisten ystävieni välillä. Paitsi että he ovat täyttäneet 70 ja minä en. Voihan olla, että minä olen vanhentunut ennen aikojani. Tai sitten he ovat vanhentuneet hitaammin kuin pitäisi.
murheita, tosin väsymystä olen alkanut tuntea,entistä enemmän.
Ennen tuota vuosikymmenen vaihtoa en päiväunia tarvinnut, mutta nyt puolenpäivän aikoihin vettää pitkälleen, tosin kymmenen minuuttia riittää.
Muita suurempia vaivoja ei ole ilmennyt jalka puutuu, mutta sitä se on tehnyt vuosia, niska uupuu, sitäkin vaivaa on ollut jo kymmenkunta vuotta, nivelrikot kolottavat joskus, sekin jo vanha vaiva.
Nyt olen ollut tutkimuksissa, sanotaanko jotakin kymmenvuotis juttua (en koskaan ennen ole ollut) sitähän ei vielä tiedä mitä vaivoja ilmaantuu, saatan olla ihminen joka sairastuu jo tutkimuksista;))
Korvien väliin saattaa tarttua jotakin.
Tuosta tietokone maailmasta sen verran minäkin, viisi vuotta olen tämän kanssa pelannut, oppinutkin jotakin, mutta vähäisiä on taitoni.
On tullut mieleeni oma äitini, miten pyörittelisi päätään kaikkien näiden tekniikan ihmeiden kanssa.
Avauksessa kysyttiin onko huomattu eroja 60- 70 vuotiaiden välillä, vastaus eipä muuta kuin väsähtäminen.