Piitkästä aikaa, mutta tuli kirjoitusinspiraatio.
Miten ihmeessä joku tiesi, että juuri hän lukee tätä kirjaa? Kuka kirjeen oli kirjoittanut? Näitä asioita pohtien, Ewe nosti lattialle pudonneen kirjeen, ja avasi sen.
- Isä, hän kuiskasi hämmästyneenä. Ewe alkoi lukemaan kirjettä.
"Rakas Ewelly!
Kun nyt luet tätä kirjettä, olen jo poissa. Olen helpottunut ja iloinen, että olet ottanut itseäsi niskasta kiinni ja ryhdistäytynyt. Pokemonien kasvatus on näet kovaa puuhaa.
Ai, että mistä tiedän tämän kaiken? No, vuosien mittaa minulle on kehittynyt kyky nähdä tulevaisuuteen. Aluksi näin vain pieniä pätkiä unissani, mutta lopulta taito kehittyi niin paljon, että pystyin hallitsemaan sitä järjelläni. Aluksi se oli pelottavaa, mutta lopulta opin hyväksymään kykyni.
Kyllä. Tiesin kuolemastani ja syy miksi en estänyt sitä on se, että jokainen kuolee joskus, ja se on pakko hyväksyä. Ei sitä voi loputtomiin karkuun juosta. Tietenkin on niitä jotka eivät kuole koskaan, mutta niitä on vain saduissa, eikö?
Haluan sinun tietävän, että olen hyvin ylpeä sinusta nyt ja aina. Tulet tekemään vielä suuria asioita, joten pidä hyvä huoli itsestäsi ja ystävistäsi.
Kappas vaan, että osasinkin pistää kirjeen oikean kirjan väliin. Hassua, että valitsit juuri saman kirjan jonka minäkin vallitsin ensimmäistä Pokemonkirjaa etsiessäni. Kello alkaa olla jo niin paljon, että minun on aika käydä nukkumaan, jotta jaksaisin huomenna lähteä kaivoksille. Hyvää yötä ja hyvästi!
Rakkain terveisin:Isä
P.s. Kukaan ei muuten tiedä mitä minulle tapahtui sinä iltana kun kuolin. Sen sinä saat tietää vasta, kun olet tarpeeksi vanha."
Ewe luki kirjeen vielä uudestaan ja uudestaan, kunnes taitteli sen takaisin kuoreen. Hänen silmänsä olivat kosteat kyynelistä ja kaipaus isästä oli sietämätön.
- Oletkohan jo tarpeeksi kauan seisoskellut siinä, olisi nimittäin kiva päästä sulkemaan kirjasto!närkästynyt ääni sanoi hänen edessään.
Ewe säpsähti, ja näki kirjastotädin edessään tiukka ilme kasvoillaan.
- Anteeksi, Ewe sopersi ja keräsi kassin lattialta. Hänen oli päästävä poi mahdollisimman pian. Ewe ryntäsi tädin ohi, ulos sateeseen.
Sade oli yltynyt kunnon kaatosateeksi. Ewe hyppäsi pyöränsä selkään, eikä välittänyt, vaikka hänen takapuolensa kastui märän satulan päällä. Yhä kyyneleitä vuodatellen, hän suunnisti kotiin päin. Kirja kainalossaan.
ZZZ*nukkuu*ZZZ
Miten ihmeessä joku tiesi, että juuri hän lukee tätä kirjaa? Kuka kirjeen oli kirjoittanut? Näitä asioita pohtien, Ewe nosti lattialle pudonneen kirjeen, ja avasi sen.
- Isä, hän kuiskasi hämmästyneenä. Ewe alkoi lukemaan kirjettä.
"Rakas Ewelly!
Kun nyt luet tätä kirjettä, olen jo poissa. Olen helpottunut ja iloinen, että olet ottanut itseäsi niskasta kiinni ja ryhdistäytynyt. Pokemonien kasvatus on näet kovaa puuhaa.
Ai, että mistä tiedän tämän kaiken? No, vuosien mittaa minulle on kehittynyt kyky nähdä tulevaisuuteen. Aluksi näin vain pieniä pätkiä unissani, mutta lopulta taito kehittyi niin paljon, että pystyin hallitsemaan sitä järjelläni. Aluksi se oli pelottavaa, mutta lopulta opin hyväksymään kykyni.
Kyllä. Tiesin kuolemastani ja syy miksi en estänyt sitä on se, että jokainen kuolee joskus, ja se on pakko hyväksyä. Ei sitä voi loputtomiin karkuun juosta. Tietenkin on niitä jotka eivät kuole koskaan, mutta niitä on vain saduissa, eikö?
Haluan sinun tietävän, että olen hyvin ylpeä sinusta nyt ja aina. Tulet tekemään vielä suuria asioita, joten pidä hyvä huoli itsestäsi ja ystävistäsi.
Kappas vaan, että osasinkin pistää kirjeen oikean kirjan väliin. Hassua, että valitsit juuri saman kirjan jonka minäkin vallitsin ensimmäistä Pokemonkirjaa etsiessäni. Kello alkaa olla jo niin paljon, että minun on aika käydä nukkumaan, jotta jaksaisin huomenna lähteä kaivoksille. Hyvää yötä ja hyvästi!
Rakkain terveisin:Isä
P.s. Kukaan ei muuten tiedä mitä minulle tapahtui sinä iltana kun kuolin. Sen sinä saat tietää vasta, kun olet tarpeeksi vanha."
Ewe luki kirjeen vielä uudestaan ja uudestaan, kunnes taitteli sen takaisin kuoreen. Hänen silmänsä olivat kosteat kyynelistä ja kaipaus isästä oli sietämätön.
- Oletkohan jo tarpeeksi kauan seisoskellut siinä, olisi nimittäin kiva päästä sulkemaan kirjasto!närkästynyt ääni sanoi hänen edessään.
Ewe säpsähti, ja näki kirjastotädin edessään tiukka ilme kasvoillaan.
- Anteeksi, Ewe sopersi ja keräsi kassin lattialta. Hänen oli päästävä poi mahdollisimman pian. Ewe ryntäsi tädin ohi, ulos sateeseen.
Sade oli yltynyt kunnon kaatosateeksi. Ewe hyppäsi pyöränsä selkään, eikä välittänyt, vaikka hänen takapuolensa kastui märän satulan päällä. Yhä kyyneleitä vuodatellen, hän suunnisti kotiin päin. Kirja kainalossaan.
ZZZ*nukkuu*ZZZ
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.