Hei!
Olen alkoholistiperheen aikuinen lapsi. Nyt oman lapsen saatuani ja vanhempieni avioeron kautta, olen alkanut pikkuhiljaa miettimään näitä asioita enemmän. Olen käynyt AAL:n kotisivuilla ja ongelmalistan selaistuani huomasin monen kohdan sopivan itseeni prikulleen.
Nyt kiinnostaisikin tietää, että olisiko näistä ryhmistä apua todella tähän kasvavaan ahdistukseen? Siis miten se auttaa ihmistä, että huomaa ympärillään olevan muita, jotka tuntevat samoin ja ovat kokeneet samaa? Tiedän jo nyt, että meitä on muitakin. Se vain ei mieltäni paranna.
Onko täällä ketään, joka on jakanut kokemuksiaan vertaistukiryhmissä ja saanut siitä helpotusta ongelmiensa kanssa painimiseen?
Olen alkoholistiperheen aikuinen lapsi. Nyt oman lapsen saatuani ja vanhempieni avioeron kautta, olen alkanut pikkuhiljaa miettimään näitä asioita enemmän. Olen käynyt AAL:n kotisivuilla ja ongelmalistan selaistuani huomasin monen kohdan sopivan itseeni prikulleen.
Nyt kiinnostaisikin tietää, että olisiko näistä ryhmistä apua todella tähän kasvavaan ahdistukseen? Siis miten se auttaa ihmistä, että huomaa ympärillään olevan muita, jotka tuntevat samoin ja ovat kokeneet samaa? Tiedän jo nyt, että meitä on muitakin. Se vain ei mieltäni paranna.
Onko täällä ketään, joka on jakanut kokemuksiaan vertaistukiryhmissä ja saanut siitä helpotusta ongelmiensa kanssa painimiseen?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Olen käynyt ryhmissä ja apua niistä on, se on selvää...mutta miksi ja millätavoin se vaikuttaa, sen näet itse parhaiten kun menet takas AAL-sivuille ja kirjaudut jäseneksi!
Pääset sitten näinollen "kurkkimaan" toisten kirjoituksia ja huomaat, että tälläkin hetkellä siellä pohtii joku kaltaisesi ihminen "mennäkö ryhmään vai ei" ja jotkut toiset taas puolestaan kertovat omista kokemuksistaan ryhmissä käynnistä.
..tässä se vastaus jo oikeastaan tulikin: homma perustuu suurelta osin siihen, että ryhmässä tunnistaa itsensä toisten puheista, alkaa käsittää omia reaktioitaan, alkaa tuntea itsensä vähemmän "erilaiseksi" ja oppii olemaan omana itsenään, itsensä hyväksyen....siitä on mielestäni paljon apua kun alkaa käsittämään itseään ja muita, kun oppii uusia tapoja selviytyä jne.......
Mene ihmeessä edes
nettisivuille...siellähän voit halutessasi ensialkuun vain lukea toisten kirjoituksia !
mm. osoitteesta:
http://www.juwanet.org/sosterv/alkoholi/alkoholistin_lapset.htm
osoitteesta:
http://www.juwanet.org/sosterv/alkoholi/alkoholistin_lapset.htm
osoitteesta:
http://www.juwanet.org/sosterv/alkoholi/alkoholistin_lapset.htm
muisti, eikä tahdo millään ottaa uutta tietoa vastaan.
Siis oikea palsta.
sano
voi löytää itsensä. Huomaa, ettei olekaan hullu vaan muillakin on samanlaisia kokemuksia. Itse ainakin olin alkoholiperheen lapsena sekaisin kuin käkikello: visertelin viideltä, kuseskelin kuudelta ja seitsemältä sammuin.
Äiti vielä yritti ns. uskovaisena raitistaa juovaa miestään kaatelemalla viinoja viemäriin. Minun juomisesta ei sanonut koskaan mitään
Voi hyvä tavaton sitä viinan tuhlausta ja väärinkäyttöä. Ukko kuitenkin käytti oikein ja kaatoi suusta sisään kunnes kuoli.
Oli perheellä leivästä nuukaa, kun lähes kaikki rahat kaadettiin viemäriin. Kumma ettei se oppinut 30:ssä vuodessa, ettei se mitään auta.
Sitten se kuolikin hjärtslaakiin kun voimat loppu, mutta ukko jatkoi juomista.
Mutta minusta kehittyi noissa olosuhteissa vanhempiaan rakastava ja kunnioittava ja rehellinen ja peeerrrrkeleen teeerrrrve suloposki lapsonen. Ja vasenkätinenkin vielä peerrrrRRRkele. Alusta alkaen maailma päin persettä.