etten kerro sulle, mitä oikeasti tunnen sua kohtaan. en vaan uskalla, järki sanoo niin lujaa vastaan. mutten kiellä jos joskus kysyt. olen ihastunut, siitä ei pääse yli eikä ympäri.
ja n>m menee, ainakin ajatuksissa.
ja n>m menee, ainakin ajatuksissa.
Vastaukset 13
Vanhimmat
samassa työpaikassa? Mä oon myös ihastunut suhun.....meilaa mulle joskus:)
ei kiinnosta! Unohda
niin helppoa, että menee vaan ja ottaa sen mitä haluaa.
eikö kukaan ole koskaan särkenyt sun sydäntä? polkenut sua niin alas, että välillä tuntui, että tulee tuskasta hulluksi? etkö ole koskaan ajatellut olosuhteita? pelännyt hylkäystä?
ymmärtämättömyyttä. ihan sama. jos hän ajattelisi noin minusta, parempi olisikin unohtaa.
pelokkuus ole heikkous vaan yksi voimavara. Hieno juttu, että meitä ihmisiä on monenlaisia. Arkojakin ihmisiä tarvitaan näiden rohkeiden ja ilkeiden keskellä.
ikävä totuus taitaa vaan olla, että tässä elämässä ei saa mitään, jos ei uskalla. kaipaan aikaa, kun olin vielä niin tietämätön ja sitä kautta vahva, että toimin joskus päättömästi ja tunteita seuraten.
nyt olen tullut liian araksi, heikoksi, pelokkaaksi,... suorastaan v*tuttaa kuinka helppoa on vetäytyä kuoreensa, teeskennellä ja vältellä.
samaan aikaan sisällä on suru, kaipaus, väsymys, ikävä. turhautuminen tilanteeseen. inhottava noidankehä. tiedän jo mihin tämä tie johtaa. kiellän itseltäni ihastumisen, kiellän tunteet. tukahdutan kaipuun ja käännän väkisin katseeni eteenpäin.
pelko on samaan aikaan suojani... ja pahin viholliseni. ei tätä enää kauan pää kestä. pakko jatkaa matkaa.
Olen tuo sama joka kirjoitti tuossa alla. Mietin mitä ajattelit siitä mitä kirjoitin. Ajattelitko että kaipaan tuota entistäni, josta kirjoitin. Ajattelit tai et, niin en kaipaa. En järjellä halua häntä, koska hän ei ole hyvä minulle ja nyt en halua häntä edes tunteella, koska on toinen jonka haluan ja jonka valitsisin tällä hetkellä kaikkein mieluiten, jos kaikista maailman ihmisistä saisin valita. Niin ne tunteet vaikuttaa ainakin minulla. Tulee jotenkin putkinäköiseksi ja muut ihmiset jäävät sivustalle.
Kun luin tämän viestisi sisintäsi kylmäsi kuin näkymätön jääpuikko olisi lävistänyt rintani. Ajattelen että ei, ei, älä tee noin, älä jatkaa matkaa ilman minua. Säikähdin ja mietin nopeasti mitä minun olisi tehtävä. Olisin halunnut heti soittaa sinulle tai ainakin kirjoittaa tähän vastauksen. Mutta sitten, eihän hän minulle suoraan ole tällaisia puhunut, joten en tiedä ajatteleeko hän oikeasti noin ja ajatteleeko juuri minua. Kyllä minä uskon että minulla oli hänelle suuri merkitys ja minä jopa uskon että hän oli rakastunut minuun (niinkuin minäkin häneen). Mutta sitten, jos hän haluaa unohtaa tunteensa ja minut, niin miten voin estää. Voi olla että jos takertuisin häneen niin hän entistä enemmän räpiköisi pakoon. En itsekään pidä liian hyökkäävistä tai takertuvista ihmisistä. Siksi ajattelinkin että me kaksi sopisimme toisillemme. Olemme tavallamme kumpikin itsenäisyydenhaluisia ihmisiä, jotka voivat kulkea vierekkäin tarraamatta toisiinsa liikaa.
Miten olisit halunnut tähän viestiisi vastattavan?
Siis jos vastaaja olisi se sinun Hän? Tällaiset "jatkan matkaa"-viestit voivat olla pelon aiheuttamia ja silloin niiden viesti voi olla sekin että sanoja haluaisi toisen enemmän osoittavan että haluaa juuri hänet. Mutta en minä voi ketään pakottaa tai edes suostutella mihinkään. Tämä ihminen saattaa ajatella minua, mutta yhtä hyvin hän saattaa ajatella jotain toista enemmän. Kyllä minä voin ottaa askelia hänen suuntaansa, mutta hänen on tultava myös vähän vastaan, tai edes vihjattava että hän toivoo minun lähestyvän. Edelleen ajattelen että aika näyttää miten käy ja vastaukset tulen saamaan ennemmin tai myöhemmin suuntaan tai toiseen. Olen valintani tehnyt ja se on se että odotan häntä nyt. Se, että se on nimenomaan minun valintani tarkoittaa sitä, ettei tämä toinen ihminen ole vastuussa siitä. Jos hän ei minua halua tai haluaa jonkun muun, ei minun valintani ole hänen huolensa.
kenenkään mieltä, en todellakaan.
sinua voin huojentaa tiedolla, ettet ole se ns. minun ihastukseni, hänellä ei (ainakaan tietääkseni) ole puhelinnumeroa.
tunnen kyllä sympatiaa sinua kohtaan, toivon että asiat selviävät parhain päin ja aurinko paistaa sinunkin elämääsi vielä.
itse päätin eilisen kädenväännön jälkeen ottaa sen vastaan mitä aika tuo. en lähde pakoon, mutten juokse kohtikaan. päivä kerrallaan.
minun elämääni tälläkin hetkellä. Ei tämä tilanteen avoimuus minua vaivaa suuremmin. Minulla on paljon hyviä asioita elämässäni ja mieleni on suurimman osan ajasta tyyni ja levollinen. Niin nytkin. Luen näitä palstojen viestejä välillä niinkuin hän kirjoittaisi, mutta tiedostan hyvin, ettei suinkaan kaikki viestit mitkä saavat häntä ajattelemaan ole hänen. Minä kunnioitan häntä ihmisenä ja irrallisena minusta.
eikä sinun sitä anteeksi edes pitäisi pyytää. En silti varmaankaan ole oikea, koska hän on sanonut ettei ole minuun ihastunut. Taisin tosin itsekin sanoa silloin kaikenlaista, joten en tiedä kuinka paljon siihen keskusteluun voi uskoa. Se oli jotenkin kaoottista ja kumpikin ehkä panikoi. Olen minäkin arka ja pelokas pohjimmiltani, joten sikäli on helppo ymmärtää, mutta on harmi jos mitään ei voi tulla meistä. En tällä hetkellä oikein tiedä mitä uskoa. Hän saattaa olla arka ja pelokas, mutta saattaa myös olla ettei hän tunne minua kohtaan mitään. Miksi sinun järki muuten sanoo vastaan? Mitä se sanoo?
se muistuttaa, kuinka käy liian sinisilmäisille ihmisille, kun menevät ja ihastuvat päättömästi. kuiskuttelee siitä, kuinka lujaa voi syöksyä alas jos antaa jalkojen irrota maan päältä. muistuttaa siitä, ettei ole mitään varmuutta sen toisen tunteista, ei mitään selkeää minkä avulla uskaltaisin laskea puolustusmuurini alas.
miksi? kaipa se yrittää suojella sitä, mikä minussa on kaikkein haavoittuvin osa.
pitäis tehdä että uskaltaisit? Vähän vaikea tilanne, kun ei tiedä miten sit pitäs toimia.
Ei se ihastuminen niin vaarallista ole. Itsekin sitä joskus pelkäsin ja sitten kuitenkin ihastuin ja toinen jätti minut. Tietenkin se oli vaikeaa, mutta siitä selvittyäni olen oppinut rohkeutta. Enää en niin paljon pelkää. Päinvastoin, olen oppinut että TÄYTYY kuunnella tunteitaan. Silloin joskus pelkäsin liikaa ja tämä toinen jätti minut kun ei saanut varmuutta ja luuli etten välitä kun pelon takia olin torjuva. Sikäli minun onkin helppo samastua toiseen, joka niin kokee, mutten silti tiedä, onko se vain arkuutta vai sitä ettei toisella ole tunteita minua kohtaan.
en voi kuitenkaan vaatia siltä toiselta sitä, mihin en ole itse valmis. eli paljastamaan suoraan tunteitaan. tietysti se olisi kaikista helpoin keino, päästä eteenpäin (tietäen), joko tai.
en tiedä. ehkä pyytäisin häntä tutustumaan minuun paremmin. ansaitsemaan minun luottamuksen. tietysti tämän pitäs toimia molempiin suuntiin.
taidan olla nyt liian väsynyt miettimään. pitää vaan uskoa siihen, että aika tulee antamaan ne vastaukset mitä kaipaan. toivottavasti myös sinulle.
hyvää yötä.
Sitä minäkin olisin silloin toivonut, että toinen olisi ollut kärsivällinen, ja sitten kun ei ollut vaan lähti, niin ajattelin ettei hän sitten rakastanut minua. Myöhemmin olen tajunnut, ettei se välttämättä ollut niin, vaan se minun epäröimiseni ja etäisyyteni sai toisen lähtemään kun hänen tunteet oli niin vahvat ja pelkäsi tulevansa jätetyksi aivan niin kuin minäkin. Ymmärrän häntäkin.
Parempaa onnea kuitenkin sinulle ja minullekin. Ja hyvää yötä, olen väsynyt myös.