lääkettä ? Jos nyt jotenkin tuommoista osaa luonnehtia. Minä tässä mietin, että nostaisinko annokseni 20 millistä 40:een aamuisin ottaessani. Sinänsä en näissä kysymyksissä lääkärini 'lupaa' tarvitse, reseptissä on joko tai.
Jotenkin vain en meinaa jaksaa. Tosin syynä on ihan vain yleinen tylsyys, tyhjyys, sopivien ihmiskontaktien puute tarkoittaen ennenkaikkea puutetta siitä, että voisi puhella ja keskustella samalla aaltopituudella rakentavasti ja ihan kaikesta. - Nyt on tuntunut tosi ikävältä menneen viikon; ihan kauhea alakulo, masennus läsnä, monttu. Mistään ei tule mitään, mikään ei suju. On niinku itkuinen olo, mutta minä olen tyyppi, joka ei pysty (en ole oppinut) itkemään. - Tämmöinen kurja olo ja tilanne pitäisi saada korjattua käytäntöjen kautta, mutta en pysty siihen. On kuin umpikuja näissä käytännön puolissa ja sitten pukkaa paha masennus päälle, johon lääkettä. Kuvio ei mene järkevästi, minkäs teen. - Onko teillä muilla niin, että tavallaan tiedätte kaiken sen, siis teoriassa, missä olosuhteissa ja elämänkuviossa ette kärsisi yhtikäs mistään psyyken vaivasta, ette mistään haittaavasta masennuksesta, ahdistuksesta? Minä jotenkin tiedän, että sopivissa olosuhteissa, joissa ihmissuhteen tärkeintä, olisin täysin niin sanottu terve, mutta, minkäs teen!
Tuntuu ihan hassulta ja "väärältäkin", että meikä sitten nostamaan lääkeannosta, jotta pystyy elämään. - Joskus se on minua lohduttanut, että kun vain 20 mg:lla olen suhteellisesti ajateltuna pärjäillyt, niin se ollee kai aika vähän lääkettä suurikokoiseen ihmiskroppaan. Nyt kun sen nostan 40 milliin, niin eikös sekin ole vähän... että tarve on itseäni lohduttaa, jottas en kauheen huonossa kunnossa kuitenkaan olisi. En ole varma, onko lääkkeen vaikutus hyvä, mutta tarttee taas kai sekin kokeilla, että tuleeko viikkojen päästä parempi ja ennenkaikkea toimivampi olo!
Oih, kiitos kuuntelusta. Annax mulle yleisesti neuvoa, jos mitä tulee mieleesi. Kun huominenkin päivä tulee, huh, se on niin kovin tyhjä, mutta kuitenkin täynnä tekemättömiä asioitani. Raskasta. En pysty iloitsemaan kevät-kesästä. Huomisen päivän perheaiheet masentavat, vaikka toisaalta tiedän todellisuuden, että raskasta ja vähemmän romanttista on muillakin ihmisillä, usein.
Niin, että kiitos tään lukemisesta. Nyt rauhoittava nassuun ja uni on ihana pelastaja tästäkin päivästä taas, ohan tämäkin illassa - haavissa ei mittään!
Jotenkin vain en meinaa jaksaa. Tosin syynä on ihan vain yleinen tylsyys, tyhjyys, sopivien ihmiskontaktien puute tarkoittaen ennenkaikkea puutetta siitä, että voisi puhella ja keskustella samalla aaltopituudella rakentavasti ja ihan kaikesta. - Nyt on tuntunut tosi ikävältä menneen viikon; ihan kauhea alakulo, masennus läsnä, monttu. Mistään ei tule mitään, mikään ei suju. On niinku itkuinen olo, mutta minä olen tyyppi, joka ei pysty (en ole oppinut) itkemään. - Tämmöinen kurja olo ja tilanne pitäisi saada korjattua käytäntöjen kautta, mutta en pysty siihen. On kuin umpikuja näissä käytännön puolissa ja sitten pukkaa paha masennus päälle, johon lääkettä. Kuvio ei mene järkevästi, minkäs teen. - Onko teillä muilla niin, että tavallaan tiedätte kaiken sen, siis teoriassa, missä olosuhteissa ja elämänkuviossa ette kärsisi yhtikäs mistään psyyken vaivasta, ette mistään haittaavasta masennuksesta, ahdistuksesta? Minä jotenkin tiedän, että sopivissa olosuhteissa, joissa ihmissuhteen tärkeintä, olisin täysin niin sanottu terve, mutta, minkäs teen!
Tuntuu ihan hassulta ja "väärältäkin", että meikä sitten nostamaan lääkeannosta, jotta pystyy elämään. - Joskus se on minua lohduttanut, että kun vain 20 mg:lla olen suhteellisesti ajateltuna pärjäillyt, niin se ollee kai aika vähän lääkettä suurikokoiseen ihmiskroppaan. Nyt kun sen nostan 40 milliin, niin eikös sekin ole vähän... että tarve on itseäni lohduttaa, jottas en kauheen huonossa kunnossa kuitenkaan olisi. En ole varma, onko lääkkeen vaikutus hyvä, mutta tarttee taas kai sekin kokeilla, että tuleeko viikkojen päästä parempi ja ennenkaikkea toimivampi olo!
Oih, kiitos kuuntelusta. Annax mulle yleisesti neuvoa, jos mitä tulee mieleesi. Kun huominenkin päivä tulee, huh, se on niin kovin tyhjä, mutta kuitenkin täynnä tekemättömiä asioitani. Raskasta. En pysty iloitsemaan kevät-kesästä. Huomisen päivän perheaiheet masentavat, vaikka toisaalta tiedän todellisuuden, että raskasta ja vähemmän romanttista on muillakin ihmisillä, usein.
Niin, että kiitos tään lukemisesta. Nyt rauhoittava nassuun ja uni on ihana pelastaja tästäkin päivästä taas, ohan tämäkin illassa - haavissa ei mittään!
Vastaukset 4
Vanhimmat
depressioon.
Kirjoitit: "--huominenkin päivä tulee-- se on niin kovin tyhjä, mutta kuitenkin täynnä tekemättömiä asioitani.--En pysty iloitsemaan kevät-kesästä. -- Nyt rauhoittava nassuun ja uni on ihana pelastaja tästäkin päivästä taas, ohan tämäkin illassa..."
Kyllä oli ihan kuin omaa tekstiä olisi lukenut ! Mä en näitä keskustelusivuja ole lueskellut koskaan, mutta kyllä nyt tuntui mukavalta, kun on joku muukin joka ei jaksa tehdä kotona mitään(muista hommista puhumattakaan ;-)) ja haluaa elää tämän päivän "yli" siis "ohi" nukkumalla, kun on niin itkettävä ja kurja olo. Uni on Todella Ihana Pelastaja.
Luota lääkäriisi. Soita sinne hoitajalle, jos ei sulla ole ajanvarausta lääkärille. Sieltä saat ammattitaitoisen avun.
Muutama vuosi sitten olin lopussa ja todella lohduton. Viikkoja itkin,huusin kattoa kohti niin paljon kun kurkusta lähti "Jumala armahda!" ja "En jaksa kantaa tätä taakkaani!".En ollut uskossa.
Mutta asiat lutviutui niin,että monen "onnellisen" mutkan jälkeen sain pätkätyön,jossa oli uskovainen työkaveri. Taivaan Isä johdatti asiani niin, että lopulta ostin Raamatun ja sitten sain Pelastuksen! Löysin uusia uskovia ystäviä. Joiden kanssa kokoonnumme.
Hanki Sinäkin Raamattu, lue Psalmeja,löydät Lohdun ja Pelastuksen. Etsiydy seurakuntasi tilaisuuksiin. Saat valtavan Voiman Hengellisen Tuen - saat Pyhän Hengen ja Uskon Pelastajaasi Jeesus Kristukseen.
Toivotan Sinulle Onnea Matkallesi. Rukoilen puolestasi. Outi
Jännästi koit samaistumisen. Voih, kun voitais tehdä kimppasiivoukset ja asiainhoidot kodeissamme. Auttaisikohan se? Kaksi, jotka tajuaa, ettei mistään tuu mittään! Jos siitä kaksin tulisi, vuoroin kummankin kämpillä....
Tiätsä, vaistosit minut oikein syvemminkin ja kiitän rukouksistasi! Oon ittekin saanut tulla uskoon vuosikymmeniä sitten, ja Hänessä riipun. Se antaa kuitenkin pitkäjänteisyyttä ja estää itsetuhon. Jotenkin vain 'tietää' asioiden olevan toisin kuin miltä tuntuu. Kyllä Jumalan kämmenelle mahtuu tämmösten masismöykkyjenkin kanssa, eikö! Ei ne terveet tarvii parantajaa, pelastajaa, vaan sairaat ja puutteeliset. Siksi on turvallista.
Minä asun 09-lankapuhelinalueella. Sinä?
Lue aiempi vastaukseni tässä alla. Siis voin jo paremmin; heti sen jälkeen aloin kai toipua, kun mietiskelin tänne asiaani ja tuntemustani. Kiitos. - Heippa ja hyvää, pilvetöntä yötä!
Sinä eka vastasit selkeästi, että itselläsi menee 60 mg masennukseen! Se jollakin lailla auttoi muakin, laajensi, tuki. - Sitten teinkin niin, että aloin ottaa sitä 40 milliä plus illalla Xanorin. Xanor auttaa mulle jotenkin 'parantavan' unen ja koska siinä tuoteselosteen mukaankin on myös masennusta helpottavaa ainesosaa, niin koen sen just noin olevankin, että helpottaa masista. Kun olen illalla Xanorin nappaissut, aamuisen fluoksetiinin lisäksi, on aamu ja aamupäiväni jotenkin ryhtevämpi ja saan tartuttua johonkin; masis siis on jotenkin hälvennyt ja tulee sentään jotakin inspistä, mikä taas auttaa portaittain parempaan mieleen. Olen tästä avusta kiitollinen.
Kirjoittaminen tänne kannatti. Sain puhua. Te kuuntelitte. Tuon jälkeen olen ollut parempi! Nyt meinaan 'ajella' sillä 40 millillä, sillä koko ikäni ajalta muistankin kyllä, että tämä vuodenaika on mulle vaativampi. En tiedosta niitä syitä, sillä kyllä kaunnista luonnon heräämisestä ja valosta nautinkin, välillä.