Monet bi:t vuodattavat tuskaa siitä että haluavat elää heteroelämää, mutta luonne vetää muualle. Minä erosin, koska tuntui siltä että kaipaan jotain muuta.
Monet homot ja lesbot ovat puolestaan heittäneet palstoille todella fiksua kerrontaa ja kommenttia omasta elämästään ja siitä selviytymisestä. Itse en osaa välttämättä hoitaa arkeani, ja en varmaan koskaan ymmärrä itseäni.
Ihmettelen norsunluutornissani muutamaa asiaa: Olen bi, rakastun ihmiseen ensisijaisesti, tunnen ihastuneena/rakastuneena erittäin syvästi ja kokonaisvaltaisesti. Toisaalta olen suhdekammoinen, ja tyrkin pois sekä minusta kiinnostuneita miehiä että naisia. Ihastumiseni ovat usein niin kaukana minusta, että voin turvallisesti rakastua ilman että elämääni tultaisiin sorkkimaan. Mikäli joku onnistuu läpäisemään kaikki esteet ja saamaan minut avoimesti omaksi itsekseni, suhde on antoisa ja pitkä, kunnioitan toista.
Toisaalta olen seksuaalisesti erittäin aktiivinen ja voimakas, mikä aiheuttaa korventavaa tyhjyyttä, koska olen yksin. Kaipaan erittäin sosiaalisena ihmistä jakamaan arki kanssani. Olen joviaali ja en nipota pienistä, suurista linjoista kyllä, jos eivät stemmaa oman katsomukseni kanssa.
Pelkään etten riitä, ja pelkään että olen liikaa. paheena mainittakoon suhteettoman suuri looginen päättelykyky, joka tekee minusta liian nopean monessa asiassa.
Olen turhauttava kumppani: ensin intoilen ja teen päättäväisesti x kertaa punnerruksia, koska päätin tehdä sen. Toisaalta voin rynnätä rakkaiden kirjojeni pariin ja uppoutua niihin 10 romaanin viikkovauhdilla ja ohittaa toisen elävän ihmisen tarpeet. Jos saan siivouspuuskan, sen osion täytyy kiiltää, koska olen pedantti, mikäli minulla on jotain muuta kiinnostavaa, koko siivouksen voi unohtaa viikoiksi. Joskus kaipaan keskustelua avaruudesta , atomien liikkeistä, fysiikan laeista,viimeisimmästä sovelluksesta tietokoneissa tai roskien viemisestä. Kaikesta saan väittelyn ja ihailen ihmistä joka sen osaa paremmin. Väittelenhän ihan mukavuudesta ja kumppanuudesta.
Silti tunnen itseni lähinnä tyhmäsi ja osaamattomaksi lihamarkkinoiden pelikentällä. Osaan sanoa ei, koska en uskalla sanoa kyllä. Tunnen tyhjyyttä jota ei tunnu täyttävän mies eikä nainen. Onko kyseessä vain luonteen aiheuttama siivilöinti, tai pelkuruus samaa sukupuolta olevan kumppanin sukujuhlilla esiintymistä kohtaan.
Kunnioitan monia naisia, jotka ovat tärkeä osa elämääni, mutta eivät ikinä voisi olla kumppaneitani. Kunnioitan monia miehiä, jotka myös ovat tärkeä osa elämääni mutta....
Olenko A: nirso, B: liian erilainen, C: liian jotain....
Onko kukaan muu bisse näillä linjoilla?
Monet homot ja lesbot ovat puolestaan heittäneet palstoille todella fiksua kerrontaa ja kommenttia omasta elämästään ja siitä selviytymisestä. Itse en osaa välttämättä hoitaa arkeani, ja en varmaan koskaan ymmärrä itseäni.
Ihmettelen norsunluutornissani muutamaa asiaa: Olen bi, rakastun ihmiseen ensisijaisesti, tunnen ihastuneena/rakastuneena erittäin syvästi ja kokonaisvaltaisesti. Toisaalta olen suhdekammoinen, ja tyrkin pois sekä minusta kiinnostuneita miehiä että naisia. Ihastumiseni ovat usein niin kaukana minusta, että voin turvallisesti rakastua ilman että elämääni tultaisiin sorkkimaan. Mikäli joku onnistuu läpäisemään kaikki esteet ja saamaan minut avoimesti omaksi itsekseni, suhde on antoisa ja pitkä, kunnioitan toista.
Toisaalta olen seksuaalisesti erittäin aktiivinen ja voimakas, mikä aiheuttaa korventavaa tyhjyyttä, koska olen yksin. Kaipaan erittäin sosiaalisena ihmistä jakamaan arki kanssani. Olen joviaali ja en nipota pienistä, suurista linjoista kyllä, jos eivät stemmaa oman katsomukseni kanssa.
Pelkään etten riitä, ja pelkään että olen liikaa. paheena mainittakoon suhteettoman suuri looginen päättelykyky, joka tekee minusta liian nopean monessa asiassa.
Olen turhauttava kumppani: ensin intoilen ja teen päättäväisesti x kertaa punnerruksia, koska päätin tehdä sen. Toisaalta voin rynnätä rakkaiden kirjojeni pariin ja uppoutua niihin 10 romaanin viikkovauhdilla ja ohittaa toisen elävän ihmisen tarpeet. Jos saan siivouspuuskan, sen osion täytyy kiiltää, koska olen pedantti, mikäli minulla on jotain muuta kiinnostavaa, koko siivouksen voi unohtaa viikoiksi. Joskus kaipaan keskustelua avaruudesta , atomien liikkeistä, fysiikan laeista,viimeisimmästä sovelluksesta tietokoneissa tai roskien viemisestä. Kaikesta saan väittelyn ja ihailen ihmistä joka sen osaa paremmin. Väittelenhän ihan mukavuudesta ja kumppanuudesta.
Silti tunnen itseni lähinnä tyhmäsi ja osaamattomaksi lihamarkkinoiden pelikentällä. Osaan sanoa ei, koska en uskalla sanoa kyllä. Tunnen tyhjyyttä jota ei tunnu täyttävän mies eikä nainen. Onko kyseessä vain luonteen aiheuttama siivilöinti, tai pelkuruus samaa sukupuolta olevan kumppanin sukujuhlilla esiintymistä kohtaan.
Kunnioitan monia naisia, jotka ovat tärkeä osa elämääni, mutta eivät ikinä voisi olla kumppaneitani. Kunnioitan monia miehiä, jotka myös ovat tärkeä osa elämääni mutta....
Olenko A: nirso, B: liian erilainen, C: liian jotain....
Onko kukaan muu bisse näillä linjoilla?
Vastaukset 18
Vanhimmat
Se ongelmasi siis olikaan? Erosit, nyt et rakasta ketään, mutta sinulla on pikkuisen tylsää yksin kotona?
Vaikutat kivalta ja hyvältä persoonalta, mutta et vain tunne tarpeeksi ketään tiettyä ihmistä kohtaan ja siksi olet nyt sinkku. Se on ok, ja sitten kun rakastut johonkuhun niin löydät varmasti itsestäsi voimaa kestää urheasti ne sukujuhlatkin.
;)
ei tarvitse olla. Riittää että jotenkin kestää.
minusta kannattais harkita itseensä tutustumista. Vaikutat älykkäältä,joten pystyt siihen varmasti. Miettiä sitä, että miksi et muka riitä. Eihän siinä ole mitään järkeä. Jokainen riittää omana itsenään. Vai etkö riitä itsellesi? Minulla oli kauan sama tunne.Luulin,etten riitä kenellekkään,vaikka todellisuudessa minä olin ainoa, jolle en riittänyt ja ollut ikinä tarpeeksi hyvä. Tyhmyydestä ja osaamattomuudesta.. tuskin kukaan on mestari. En minä ainakaan, eikä se edes haittaa.
Se matkakin on kuin tutkimusmatka. Se kannattaa aina.
Samoja ongelmia on minullakin ollut. Tekstisi tuntui siksi niin tutulta.
Olet erittäin kiinnostava.Tunnen moniakin samankaltaisia.Pidän ihmisen sisään matkaamisesta ja sen tuomista haasteista.Väitellä ja jaaritella osaan,mutta yliopistotaso,politiikka ja maailman tapahtumat eivät iske.Aihe voi olla vaikka mistä revitty vaikka perunasta.
Etäiset ja mystiset muurin takana olevat ei ongelma.Osaan kiertää ,etsiä yhä uusia keinoja,iskeä tarvittaessa lujaa,yllättää ja uida huomaamatta lähelle ja hieman taas perääntyä.Joskus raastavaa olla tämä osapuoli.
Tunnet hyvin itsesi.Joskus on pakko vain päättää muuttaa jokin osa tai ajatussuunta,joustaa ja ottaa itsekkin askeleita,vaikka hirvittää.Muuten toinen voi luovuttaa ihan yllättäen,kun ei enää jaksa keikuttaa tornin jalkaa,kun ne kädet on jo vereslihalla.Jos kiinnostut ihan oikeasti jostakin täytyy sinun tavallaan palkita toista jotenkin huomioimalla häntä,ei tavaroilla.Voit joutua olemaan hetken jotain mitä et yleensä ole,sanomaan jotain mikä ei tule helpolla suusta ulos.Mutta kaltaisesi tekemänä ja sanomana saattaa olla suuri asia toiselle ja vaikuttavaa.
Seksi ei ongelma.Sitä voi purkaa ulos musiikin kautta osan ja fantasioimalla itse.Toista ei sovi hukuttaa paineisiin,jos omat halut ylivertaisen kovat ja jatkuvat.Flirttiinkin saa purettua osan tai kirjoittamalla stooreja tai katsomalla mistävain aikuisviihdettä,josta nauttii.
Sekään ei paha,jos häippäsee kirjakasan kanssa ja katoaa joksikin aikaa.Sanoo vain,että nyt taitaa olla oma laatuaika jakso edessä.Toinen tajuaa,jos samankaltainen.Puhuminen tai jos ei pulinasuu niin kirje kertoo mielentilan.Kyllä kirjeitä voi vaihdella vaikka saman katon alla oltaisiin.Joskus ne sanat ei vain tule ulos.
Tyhjyyttä on täälläkin sisällä.Täytän sitä juuri musiikilla,tanssilla,luomalla käsin jakokeilen kaikkea uutta toimintaa avoimesti,luen jne.Ja fantasioilla tarpeen mukaan.
Minuakin pidetään sosiaallisena.Puhun paljon ja eri-ikäisille,vieraille,tutustun hetkessä ja nautin erilaisista persoonista ja mitä pinnan alle kätkeytyy lopulta.Kuitenkin pidän välimatkaa ja lasken harvat jakamaan sisimmäisiä ajatuksia kanssani.Olen todellinen haaste eikä kukaan ole viellä luikerrellut sisälleni selviämättä ansoista.Noeräs tosi lähellä,muttei itse tajua tai halua tajuta sitä.
Eli ajan kanssa mennään.Välistä ahdistaa eikö?
Kirjoita viellä,jos haluat.Osaan lyhyestikkin vastata tarvittaessa..Mutta mielenkiintoinen olet.
taa paljastua ja selvitä vasta ajankulumisen perusteella. Rakastuu ensin mieheen, avioituu ja hankkii lapsia ja sitten ihastuu ja rakastuu johonkin naiseen? Se vaatii henkistä kypsyyttä, eikä mikään koulutus ole liikaa. Kannattaa tutustua ihmisiin ja oppia kaikenlaista. Tämä on mun mielipiteeni.
---
“O Lord, make haste and illumine the night.
I long for You as the dying long for you.
Say to my soul that nothing happens without Your permitting it, and that nothing of what You permit is without comfort. O Jesus, Son of God, You who were silent
in the presence of Your accusers restrain my tongue until I find what I should say and how to say it.
Show me the way and make me ready to follow it.
It is dangerous to delay, yet perilous to go forward.
Answer my petition and show me the way.
I come to You as the wounded go to the doctor in search of aid.Give peace, O Lord to my heart! Amen.”
”O Herre, kom snart och lys upp natten.
Såsom döende längtar, så längtar jag efter dig.
Säg min själ att inget händer, utan att du tillåter det,
och att inget som du tillåter är tröstlöst. O Jesus, Guds Son, du som stod tyst inför dem som dömde dig,
håll tillbaka min tunga, till dess jag fått besinna vad och hur jag skall tala. Visa mig vägen och gör mig villig att vandra den. Vådligt är att dröja och farligt att gå vidare.
Så uppfyll då min längtan och visa mig vägen. Jag kommer till dig, såsom den sårade kommer till läkaren.”
suoraan mun suusta:)..ja samoja asioita on tullu mietittyä itelläki ja oon tullu siihen tulokseen et eiköhän se joku "oikea" sit joskus kävele vastaan..toivottavasti..
olo kuin olisin itse kirjoittanut. Tuntuu etten riitä kenellekkään. Kukaan ei voisi tuntea minkään laista vetoa minuun tai ihastua/rakastua. Toisaalta tuntuu etten myöskään uskalla antaa kenenkään tulla niin lähelle että siitä voisi mitään kummempaa tulla. Tämä ahdistaa paljon ja pelkään todella jääväni yksin.
itsesi jo tosi hyvin, et vain ole hyväksynyt itseäsi sellaisena, haluat olla parempi joissakin asioissa.
Tunnistan itseni tekstistäsi, mutten epäile ettenkö riitä jollekin tai ettei toinen riittäisi minulle. Itsellä on vaan se, että tiedän, etten juuri nyt pysty antamaan kenellekkään 100% itsestäni ja siksi olen sinkku, enkä hae mitään juttuja. En halua satuttaa tällä "matkallani" ketään. Kyllähän tää yksinoleminen ja ainiainen itsesuojeluvaisto käy voimille, toivotaan ettei sitä kauaa kestä. Pitää tehdä vaan urakalla töitä itsensä kasaan saamiseen! Sitten kun itse on kokonainen ihminen ja hyväksyy itsensä on helpompi luottaa, että voi antaa toiselle tarpeeksi ja olla täysillä mukana.
Tsemppiä "matkallesi" ! :)
Onko joku nähnyt jossain täysin 100% kokonaisen ihmisen, itseensä tyytyväisen ja elämästään nauttivan varmaan kylläkin, mutta tuo psykologien suosima näkemys, että aina löytyy tarvittaessa "vikaa" jota kuntoon rustailla on joskus ja useinkin pelkkää leimaamista vanhojen teorioiden turvin. "Tahraa" vielä ihmisen tarpeettomasti pohtimaan turhaan syntyjä syviä.
Monesti jos ja kun ei oikeasti ole varsinaisesti ongelmia (jollei niitä siis kehitä) parempi apu saattaisi tulla jostain elämäntapa ohjaajasta (joka pitäisi vähän ryhtiä ja suuntaviivoja elämään, ei kuitenkaan mitään uusavuttomien kurssista sinänsä olisi kyse), samaan tyyliin kuin liikunnassa omaohjaajasta.
Onhan nyt keksitty tuo filosofiaan perustuva jutustelu tai ajatustenvaihto sessio, ilman että täytyy omasta persoonasta sinänsä vikoja kaivella, sillä ei se aina riitä että itse seisoo selkä suorana ja ryhdikkäänä jos kenenkään kanssa ei vaan palaset loksahda yksiin kunnolla, niin sitä tyydyttävää suhdetta ei vaan tule ja silloinhan elämä täytyy tehdä mielekkääksi monella tapaa ja nauttia siitä mitä on.
liian erilainen ja ongelma olla tässä:
"kyseessä vain luonteen aiheuttama siivilöinti"
Tässä mitään varsinaista ongelmaa ole kuten monet otaksuivat,että sinun pitäisi "kasata" itsesi ja kyllä se siitä ajan myötä, eipä mene näin.
Juttu on kuule vähän samalla lailla kun lahjakkaalla tenniksenpelaajalla, lyöntivalikoima on liian laaja, kun osaa lyödä yhdelläkädellä rystyä sekä alakierteellä että yläkierteellä, muodostuu ongelmaksi se, että mihis tässä nyt keskittyy ja valitsee ja valitseeko oikein. Tämän takia monet yksisuuntaiset junttaajat menestyvät helpommin sekä kentällä että siviilissä, yksisuunta ja sinne tukka putkalla, mikäs sen helpompaa.
Ja tämä se vasta ongelmia aiheuttaa:
"suhteettoman suuri looginen päättelykyky, joka tekee minusta liian nopean monessa asiassa."
Tuskanhiki pukkaa päälle kun on paljon sosiaalisia tilanteita jossa pitää vähän jarrutella yleisen linjan mukaan kun tiedostaa ja vetää niin nopeasti johtopäätöksiä, ettei kauaa jaksaisi.
En tiedä onko suoraan kyse tuosta, ettei tunne sitten olevansa tarpeeksi riittävä, sitä se varmaan läheltä liippaa, kun tietää, ettei ihan "normi" tyyppi ole ja toisenlaisiin tottuneet ei välttämättä ymmärrä piirun vertaa, mutta näyttäähän samantyyppisiä olevan paljonkin, elleivät sitten erehtyneet luulemaan tätä seks.suuntaumisen kanssa kamppailuksi tai sen arkailuksi, siitähän ei ole kyse vaan sopimattomuudesta keskiarvomediaaneihin ja sen tuottamaan omanlaiseen tuskastumiseen.
Tuo on hauska en osaa hoitaa arkeani, en minäkään, kaikkea muuta kylläkin.
tämä, että mitä pitäisi tehdä, tämä lause yhdestä kirjasta:
"Äly ei ole tavoiteltava ominaisuus. Elämä olisi paljon mielekkäämpää, jos saisi elää sen normaalina ihmisenä. Joku viisas on aikoinaan sanonut, että keskitasoa korkeammasta älykkyydestä selviää, jos saa osakseen riittävästi rakkautta. Varsinaisesti äly ei ole invalidisoiva vamma, mutta minä en voi olla rinnastamatta älyä johonkin vammaan. Keskitasoa korkeampi älykkyys tekee ihmisestä niin erilaisen, että hän joutuu väkisin eristetyksi ja elämään yksinäistä elämää, koska kukaan ei ymmärrä häntä."
Rakkaushan se aina kaiken pelastaa, jossa kokisi tulevansa arvostetuksi itsenään, jos sattuisi joskun kohdalle tulemaan, jos ei, varmasti on muut ihan hyvätkin suhteet jotenkin epätoivoisia, eikä välttämättä kauaa kestä.
Niin, miksi ei jäänyt ihan kivan tyypin kanssa vaikka maatilaa hoitamaan kun toisaalta haluaisi viettää aikaa pariisin valoissa punaviini kädessä?, koska ei kuitenkaan osaa sopeutua eikä ihan pysty olemaan omankaltaisensa, jos toisella on tiukemmat käsitykset asioista ja lyönyt tavallan lukkoon tietyt ajatusmallit ja toinen voisi taasen olla siellä ja täällä ja ihan minkälainen tahansa. Ehkä pitää lyödä tiukemmin raamit, tässä on periaatteet ja suuntaviivat ja elät sitten niiden tahtiin ja haikaileminen toisaalle saisi loppua.
......................
nämä joilla on näin rajoittunut näkemys ja ne jotka katselee maailmaan vähän avarammin, pitääkin nimenomaan pysytellä erillään mahdollisimman kaukana toisistaan, ei tule kun turhaa hiusten halkomista ja älytöntä suun soittoa kun toinen ei pysy perässä.
yhdyssanat oikein. Pilkkusäännöt olis myös jotain. Älykkyyttä eí sulla ehkä oo kovin paljon. Joku peruskoululainen tai pelkkä keskikoulu? Kierrän kaukaa. Toivottavasti pärjäät kuitenkin hyvin. :DDD
keskustelupalstalla erääseen Terttu nimiseen viestittelijään, jonka kirjoitusvirheiden määrä oli aivan mieletön (hän jossain kertoi omaavansa luki-häiriön), mutta niiden viestien sisältö taasen kertoi hirmuisesta sydämen sivistyksestä ja asioiden tietämyksestä (hän oli ilmeisesti lähellä eläkeikää ja paljon kokenut elämässä, hyvää ja pahaa). Stressikin muuten aiheuttaa tilapäistä luki-virheitä jos et satu tietämään, toivattavasti et tule sitä kokemaan.
Nämä mainitsemasia asiat kertoo, että olet hyvin opiskellut perusasiat ja pidät niitä arvossa ja haluat niillä viisastella, okei, se riittää sulle, mutta älykkyyteen ja tietämykseen tarvitaan paljon muuta.
Onko älykkyys sitä että luetaan kirja ja muistetaan se ulkoa. Onko muisti älykkyyttä? Miksi korkeasti koulutetut ovat aina mukamas älykkäämpiä? Eikö opittu tieto kavenna mahdollisuuksia oman maailmankatsomuksen laajentamiseen? Einsteinin "opittu" matematiikkahan oli alle 7 arvosana. Jos ei koskaan poikkea tieltä, tuskin löytää mitään uutta...
Olen kuullut myöskin sellaisen määritelmän, että älykkäällä ihmisellä tulee kirjoitusvirheitä hitaita enemmän. Ja miksikö? Koska ajatus juoksee nopeaa ja kädet eivät pysy mukana.
Tarkistus tietenkin olisi suotavaa...Ja tämä oli kokemuksen syvää rintaääntä, sekä kokemusta ihmisistä, jotka ovat kasvaneet putken sisällä.
Oikeudenmukaisuuden tunteeni huutaa että yhteiskunnassa vallitsee väärä uskomus älykkyydestä, enkä voi sille mitää. Tartti avautua, kiitos, että aiheutit minulle tämän impulssin. T, mahdollisia kirjoitusvirheitä
Luin juuri Anna-lehdestä yhden psykologin "löydöksen" eli mitä ajattelijat edellä, sitä psykologit perässä ;).
Juttu käsitteli siis aihetta, miksi nainen jättää hyvän miehen ja siinä tämä psykologi tuli johtopäätökseen että ihmisillä on kolme psyykkistä kerrosta, ensimmäinen on tämä perinteinen vanha käsitys miehistä vahvoina ja määräilevinä ja naisista heikkoina ja alistuvina (turha on tosin mielestäni puhua yksiulotteisesti miehistä ja naisista, kun tietää, että onhan niitä miehiä, jotka viihtyvät fantasioissaan Domina-naisen kanssa) ,
Kun tästä molemmat etenevät tulee toinen kerrostuma jossa molemmat ovat ainakin periaatteessa tasa-arvoisia ja pyrkivät huomioimaan toisen paremmin ja sopeutumaan toisiinsa ja jossa varsinkaan toisia ei nähdä perinteisellä tavalla.
Useinhan tässä vaiheessa ongelmia tulee sitten siitä, että nainen saattaakin haluta, että mies osoittaisi suurempaa jämäkkyyttä tai toisin päin, että kunhan joku nyt jonkun päätöksen tekisi, eikä aina vaan yritetä sopeutua ja toiseen kunnioitus laskee kun vain väistelee.
Mutta sitten kun kuitenkin menee pieleen hyväkin suhde ja yritys, saattaa se johtua tästä kolmannesta kerrostumasta, jossa toinen tuntee kuitenkin tyhjyyttä, koska pyrkimyksenä on suurempaan itsenäisyyteen ja haluun tulla nähdyksi enemmän omana itsenään.
Tähän sitten on ratkaisuksi tarjottu pyrkimys antaa molemmille osapuolille itsenäisyyttä (eikä jatkuvaa sopeutumista toisen menoihin tms.), mikä mielestäni tarkoittaa myös sitä että kunnioittaa toista sellaisena kun toinen on, näkee mitä toisesta on tulossa sanojen ja myrtsyyden takana näkyville. Nähdyksi tuleminen itsenään on se tärkein asia.
Kuten Sting laulaa: " If you love somebody, set them free".