Onko teillä kokemusta kyseisestä? Nyt 11 vko vanha ei halua olla sylissä vaan käy lähes heti vinkumaan. Saattaa kyllä kehrätäkin kun ottaa käsiin, mutta silti haluaa pois.
Enkö saa ikinä pitää kissaani sylissä?? "Oppiiko" vanhempana sylikissaksi?
Enkö saa ikinä pitää kissaani sylissä?? "Oppiiko" vanhempana sylikissaksi?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Sylissä viihtyminen on yksilöllistä, jotkut kissat vaan ei koskaan muutu sylikissoiksi, ne osoittavat rakkauttaan sitten muilla tavoilla. Tärkeää on, ettei kissaa pidetä sylissä vasten sen tahtoa, silloin se oppii vain inhoamaan sitä, anna kissan tulla silloin kun se haluaa ja mennä kun se haluaa. Tästä voi olla apua:
http://www.ivillage.com/pets/expert/behavior/pages/0,,167006_527491,00.html
Mulla on 2 jo aikuista kissaa, äiti 5,5 v. ja poika 3,5v. Äiti on ollut mulla aivan pennusta ja poika tietysti myös. Niistä kumpikaan ei tykkää olla sylissä, ainakaan jos niistä vähänkään pitää kiinni. Yritin kumpaakin totuttaa syliin pennusta asti mutta ei onnistunut. Muuten molemmat ovat tosi lutusia, kehräävät ja hierovat, tulevat viereen nukkumaan ym. Ei koskaan raavi eikä pure, teen mitä vaan. Tästä olen päätellyt, että kyllä sen täytyy olla luonteessa ja vielä sukuvika. Rakastan kissojani silti yli kaiken.
Olla sylissä ollenkaan. Toinen on taas sylikissa. Molemmat ovat siskoksia samasta pentueesta nyt 4,5v. Tämä joka ei halua syliin osoittaa kyllä muuten kiintymystään. Puskee, kiehnää, kehrää ja tykkää hirveästi nuolla MINUN varpaitani. Ja haluaa kyllä paijausta. Ja tulee joka ilta viereen nukkumaan niin että on tuntokontakti esim.polvitaipeeseen. Mutta syliin ei halua millään ilveellä. Heti kun ottaa vaikka varovaisestikin niin rupeaa rimpuilemaan pois. Eikä koskaan tule oma-aloitteisesti. En viitsi pakottaa. Pentuna tuli kun halusi lutkuttaa kaulaa/niskaa ja tukkaa mutta sitten kun lutkutus vuoden iässä jäi pois niin ei ole syliin tullut.
Toinen kissa sen sijaan on ihan erilainen tapaus, todellinen sylikissa. On muutenkin eri luonteinen kuin siskonsa. Rauhallisempi, arempi, enemmän kotikissa kun siskonsa on enemmän seikkailija ja huimapää.
Kissat ovat vaan erilaisia persoonallisuksia kuten me ihmisetkin. Toiset tykkää olla sylissä, toiset ei ja tuskin sitä persoonallisuutta voi kovin radikaalisti muuttaa. Kissa kun ei pyri miellyttämään ihmistä koiran tavoin vaan tekee mitä haluaa. Mutta silti ne ovat niin ihania ja rakastettavia.
Mulla on 2kissaa toinen 5kk.ja toinen 3vuotias.Pentu ois kokoajan sylissä ja vanhempi ei yhtään tykkää.Jos mä koitan itse ottaa pennun syliin niin se ei tule vaan se tulee sitten kun itse haluaa:)