Korkea kynnys

Moikka!

Kirjoitan tän osittain itselleni eritelläkseni tunteitani ja osaksi teille muille elämänkohtaloista kiinnostuneille ehkä kommentoimistakin varten...

Oon reilu 2-kymppinen nuori mies ja oon kiinnostunu yhdestä samassa koulussa olevasta tytöstä. Me ei tunneta toisiamme juurikaan, vaikka ollaan kyllä juteltu joitain kertoja. Mun ongelma on, että oon tosi herkkänahkanen sen suhteen, että jos saankin pakit jos pyydän vaikkapa kahville/elokuviin. Muutenkin olen hiukan ujo tämmöisissä asioissa, vaikka arkisissa asioissa olenkin puhelias. Jos olen kiinnostunut tytöstä, ei juttu tahdo alussa oikein kulkea, kun taas tytön kanssa, josta en ole kiinnostunut, jutella voin aika helposti. Lisäksi kynnystä nostaa, että erosta edellisestä tyttöystävästäni on melkein vuosi, mutta ero oli aika raskas. Kyllä vuoden yksinolon jälkeen uskoisin olevani valmis uuteen suhteeseen, mutta entisen jäljiltä on vielä hiukan herkkä nahka.
En tiedä synkkaako meillä hyvin ja että olemmeko samansuuntaisia luonteeltamme, mutta jokin minua vetää kuitenkin hänen puoleen. Hän on kyllä kaunis mielestäni, mutta ei mikään missi/pintaliitäjä, vaan luonnollisella tavalla kaunis suomalainen nainen, mikä miellyttää jostain syystä minua. Kerran, kun teimme yhtä pientä ryhmätyötä yhdessä, hän katsoi minua läheltä silmiin ja minä häntä. En meinannut saada katsettani irti niistä silmistä, meinasin hukkua niihin =) Kysymyksenä voisin heittää, että ovatko naiset valmiita lähtemään miehen kanssa, vaikka eivät olekaan kauheen tuttuja entuudestaan, vaan esim. että ollaan juteltu useita kertoja koulussa mutta ei mitään sen kummempaa. Mistäköhän voisi päätellä ennen aloitteen tekemistä hänen tunteistaan... Tuli aika pitkä juttu, mutta toivottavasti jaksoitte lukea ajatuksella. Minua ainakin hiukan helpotti kirjoittaa tämä.

Sateista syksyä kaikille!