kevään vaalean vihreä luonto on muuttunut tummemman vihreäksi...aivan kuin uhmaten kohtaloaan, jonka syksy sille vääjäämättä tuo.
minä odotan keltaisia lehtiä, odotan väreissä loistavaa ryijyä ympäröimään minut metsätaipaleellani, pehmentämään askeleet polullani..odoan keltaisia lehtiä, jotka kuulevat ajatukseni, lohduttavat minua kaipauksessani, kuiskaavat ääneti korvaani. keltaisia lehtiä, jotka ymmärtävät sydäntäni, odotan lammen mustenevaa pintaa, joka on kuin musta jalokivi, joka rauhoittaa mielen...
kuljen rantaan ja toivon, että lammen pinnasta heijastuisi toisen kaipaavan kuva...toisen joka istuisi kanssani kuistilla ja jakaisi tämän kielletyn tunteen...tunteen joka minulla pitäisi olla, mutta jäljelle on jäänyt vain kuoret ja kulissit...järki sen ymmärtää, mutta sydän ei hyväksy, sydän kuin villivarsa nostaa päänsä ja hirnuu kalliosolaan, odottaen vastausta muultakin kuin kaiulta...
kirmaatko sieltä siro kauriini, kirmaatko hetkeksi vierelleni, sallimmeko toisillemme sen joka pitää meidät elossa, toisen kosketuksen, tuoksun, sielun läheisyyden ja yhteyden...onko se liikaa, onko se väärin.. entä jos muutoin meitä kohtaa kuolema elävältä, näivettyminen ruumiiksi ilman elävää sielua...
juokse kauriini, tule...
[email protected]
minä odotan keltaisia lehtiä, odotan väreissä loistavaa ryijyä ympäröimään minut metsätaipaleellani, pehmentämään askeleet polullani..odoan keltaisia lehtiä, jotka kuulevat ajatukseni, lohduttavat minua kaipauksessani, kuiskaavat ääneti korvaani. keltaisia lehtiä, jotka ymmärtävät sydäntäni, odotan lammen mustenevaa pintaa, joka on kuin musta jalokivi, joka rauhoittaa mielen...
kuljen rantaan ja toivon, että lammen pinnasta heijastuisi toisen kaipaavan kuva...toisen joka istuisi kanssani kuistilla ja jakaisi tämän kielletyn tunteen...tunteen joka minulla pitäisi olla, mutta jäljelle on jäänyt vain kuoret ja kulissit...järki sen ymmärtää, mutta sydän ei hyväksy, sydän kuin villivarsa nostaa päänsä ja hirnuu kalliosolaan, odottaen vastausta muultakin kuin kaiulta...
kirmaatko sieltä siro kauriini, kirmaatko hetkeksi vierelleni, sallimmeko toisillemme sen joka pitää meidät elossa, toisen kosketuksen, tuoksun, sielun läheisyyden ja yhteyden...onko se liikaa, onko se väärin.. entä jos muutoin meitä kohtaa kuolema elävältä, näivettyminen ruumiiksi ilman elävää sielua...
juokse kauriini, tule...
[email protected]
Vastaukset 4
Vanhimmat
kesti hiukan kun kävin tienvarressa nuolemassa suolaa. Tulisit sääkin joskus.
terv. oma kauriisi
Toivon että keltaiset lehdet tuovat tullessaan sinulle Onnen.Kauniit ovat ajatuksesi.
Kuinka kestää kaipauksen tuoma tuska?
Olisinko luopunut kaikesta siitä ihanuudesta mitä sain kokea, jos olisin alussa tietänyt miten tässä leikissä käy... tätä tuskaa on niin vaikea kestää.. niin sanomattoman vaikea..
Kuin unessa kuljin
tunne Sinusta ihollani
päivittäisiä asioitani
vain suoritin...
Missä on mieleni,
missä järkeni?
Miksi on sellainen ihmisen mieli
että jotain hyvää saatuaan
sitä alkaa kaivata vain lisää?
Miksi ei opi ihminen
hetkessä elämään
ja nauttimaan vain saamastaan?
Unta ei voi jatkaa ikuisesti,
arkeen on herättävä
ja elämän oppikirja
avattava taas kohdalta
- Kärsivällisyys...