Sinä ystävä parhaimpain
noitten aikojen menneitten
kera kesäisten perhosten.
Pois on jo sun kulkenut tiesi
mainen matkasi päättynyt on.
Nyt on elosi huolia vailla
kauniit toiveesi liitäneet
pois yli elämän karikon,
tään kivisen.
Sua kaipaan vain ystäväin
kun taas saapunut syksy on.
On yötkin hallaiset tulleet
ja kadonnut lämpökin auringon.
On hiljenneet autioiks’rannat
tuulet lempeät on kadonneet,
ja sä ystäväin poissa oot’,
mulla kaipuu vain rajaton
on seurassain.
Kunpa palaisit takaisin
tuoden tunteesi lämpimän
tähän syksyyn ja kylmyyteen
jotka yksin mä kohdannut oon’.
Mun on siipeni ruhjotut,
minun mieleni maassa makaa,
kanssas kaipaisin aurinkoon
valon loistoon lämmittävään,
ja hehkuvaan.
Olet ystävä muistoissain
aikojen menneiden, tulevain.
Vaikka elämä kolhuineen
siivet sultakin tuhonnut on,
silti olisit kallio vankka
luja tukeni elämässäin.
Kuin kupliva lähteensilmä
toisit iloa maailmaani,
jo syksyiseen.
noitten aikojen menneitten
kera kesäisten perhosten.
Pois on jo sun kulkenut tiesi
mainen matkasi päättynyt on.
Nyt on elosi huolia vailla
kauniit toiveesi liitäneet
pois yli elämän karikon,
tään kivisen.
Sua kaipaan vain ystäväin
kun taas saapunut syksy on.
On yötkin hallaiset tulleet
ja kadonnut lämpökin auringon.
On hiljenneet autioiks’rannat
tuulet lempeät on kadonneet,
ja sä ystäväin poissa oot’,
mulla kaipuu vain rajaton
on seurassain.
Kunpa palaisit takaisin
tuoden tunteesi lämpimän
tähän syksyyn ja kylmyyteen
jotka yksin mä kohdannut oon’.
Mun on siipeni ruhjotut,
minun mieleni maassa makaa,
kanssas kaipaisin aurinkoon
valon loistoon lämmittävään,
ja hehkuvaan.
Olet ystävä muistoissain
aikojen menneiden, tulevain.
Vaikka elämä kolhuineen
siivet sultakin tuhonnut on,
silti olisit kallio vankka
luja tukeni elämässäin.
Kuin kupliva lähteensilmä
toisit iloa maailmaani,
jo syksyiseen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kaunis runo kun luin sen niin tuli tunne että jättäisit minulle jäähyväiset,mutta ymmärrän et ole sitä minulle tarkoittanut.
Mielialani on nyt vain sellainen,kaikki itseensä ottava.
Kysyt runon Nimessä kaipaatko ketään,
minä kaipaan edesmennyttä lastani.
Katson vuorille päin
jotain siellä mä näin.
Valonheijastus silmiini hiipi
liekkö ollut se Enkelin siipi.
Katse etsii ja hakee
sumu vuoren on sakee.
Näytä itsesi edes vain kerran
tiedän silti et luona oot Herran.
Anna voimaa mun kestää
mikään ei voi mua estää.
Kaipuu luoksesi tarhaan
ei voi viedä mua harhaan.
Syli lämmin on sulla
hyvä olla on mulla.
Tähän jään ja haluan pois
Sylis onnen ja autuuden tois.
Minulla on ikuinen isän ikävä. Minä jäin kuusivuotiaana orvoksi, kun isäni hukkui kalastusmatkallaan. Olin Isän tyttö.
kiitos kauniista runosta. siin on kaunis kaipaus rakkaaseen ystävään, jota miekin viel tunnen jalmarii kohtaan, vaik suuri suru on jo kaikkonnu.
syksy ja talvi on juur semmosta aikaa millo häntä muistelen enenpi. kun kauniit kesäpäivät on taakse jääneet ,kukat pihal alkaa jo nuokkumaan kylmien öitten jälkee.
sillo ko uunis on valkee ja ilta pimenee, mie kaipaan kovin meiän musiikki hetkii. talvel tuvan lämmössä myö usein piettii jalmarin kanssa soitto tuokioita. hää soitti torvee tai mandoliinii ja mie pianoo.
siin on yksi niistä muistoista, jollo mie tunsin suurta yhteen kuuluvuutta hänen kanssaa ja asia jota mie kaipaan kaikista enenpi.