Tuossa oli ketju lapselle huutamisesta,joten ajattelin kysyä onko täällä äitejä jotka ovat jollainlailla myös fyysisesti satuttaneet lastaan?itse valitettavasti olen tukistanut ja riuhtaissut joskus :(
Lapsen satuttaminen
onko äitejä?
52034
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
tukistanut olen joskus kun tyttö oli pienempi, nyt hän on melkein kolme. en ole ainakaan vuoteen tukistanut. ei siitä hyötyä ole..ainakaan meillä.
saat varmasti "super-äiteiltä" kivaa palautetta. mä olen sitä mieltä että kunhan et lyö, niin sillai ok. tukistaminenkaan ei nyt sieltä kamalimmasta päästä ole.
pahempaa kuin se että satutat omaa lastasi!!! Mieti miltä siitä lapsesta tuntuu kun oma äitinsä, johon hänen pitäisi turvautua ja luottaa, niin se satuttaa lastaan! Enkä ole super äiti! Koen tällä hetkellä olevani mailman paskin äiti. Olen myöskin riuhtaissut lastani pariinkin otteeseen. Ja se on yhtä kauheaa kuin tukistaminen. Älkää tehkö sitä enää koskaan!!
ja luunappi...silloin kun olivat uhmaiässä.
nyt kun murroiässä eka niin huuto on joskus läsnä, mut ei muuta.
Itse vastustan fyysistä kuritusta yli kaiken, mutta välillä menee hermot, ja kannan lasta kovakourasesti ja ote tiukentuu. Mieli tekisi heittää seinään, mutta en ikinä kuitenkaan tekisi niin. Jos liikaa rupee suututtamaan menen muualle ja lasken kahteensataan, kunnes rauhoitun. Fyysinen kuritus ei auta mitään, päinvastoin. Huutanutkin olen, mutta sekään ei auta mitään. Lapset kiukuttelevat ja huutavat aina, jos heitä tukistaa tai niille huutaa huutaminen ja kiukuttelu senkun yltyy.
MENKÄÄMME SIIS TOISEEN HUONEESEEN RAUHOITTUMAAN JOS TEKEE MIELI SATUTTAA!
Se auttaa aina.
Kyllä nyt täytyy sanoa, että ei se vaan ihan luonnonlaki ole, että kahteensataan laskeminen auttaisi. Onhan se järkyttävää, että tekee omalle rakkaalle lapselle sellaista, mitä ei ikinä kuuna päivänä olisi halunnut tai aikonut: tarttuu tukasta tai retuuttaa käsivarresta arestiin tms.
Minulla tämän kaiken takana on niin monta syytä (lapsen satuttamiselle ei ole yhtään hyvää syytä) mutta ns. selittäviä tekijöitä, ja yritän, siis ihan tosissani yritän (mm. lääkkeet, terapia, syyllisyydellä mässäily, muualle rauhoittumaan meno jne.) etten menetä hermojani. Kauheinta on ollut juuri tuon syyllisyyden kantaminen, välillä tekee niin kipeää, että tuntuu, kuin ei olisi enää itsellä oikeutta elääkkään, kun on tehnyt niin pahasti lasta kohtaan. Jonkun mielestä fyysisessä kurittamisessa ei ole mitään pahaa, mutta itse pidän pahana tukistamista ja luunappeja jne. eli ns. "lievempiä" rangaistuksia.