Jättikö kaverit?

mun kohdalla itseasias kävi niin,et kavereita alkoi tulla enemmän ja en tiedä,johtuiko säälistä vai mistä,mut usein mut pakotettiin niitten luona syömään jotain,tai pakottaa on väärä sana,eihän aikuista voi pakottaa,mut tavallaan olivat huolissaan,kun laihtuminen oli liiallista...sit toinen ryhmä,eli todelliset ystävät,ni niiden kans välit parani paremmiks kuin koskaan.niille pystyi puhumaan ja ne ymmärs ja halus tukea ja tietty ne toivoi,että mä en kuole ja yritti sitä kautta saada mua parempaan suuntaan.

ite sen huomasin et kekkä niit todellisii kavereit on, jokkut vaa häipy mun elämästä sanaaka sanomatta, ku en jaksanu pitää ite yhteyttä, mut sit mul on sellasii kavereit jokka kyselee mun vointii ja tukee ja ihan tosissaan yrittää auttaa, nii rasittavaa ku se vaa onki, mut kiva et nyt saa sen vastapalveluksena mitä ite on jaksanu tukee ja auttaa, vaikka en ite just nyt olis mitää parast seuraa, mut ne todelliset ystävät jaksaa välittää nii ylä ku alamäiski (ihan ku aviopariki :D)

Kaverit jaksaa mukana niin kauan kun yrittää parantua. vaan harvat jaksaa kaveria joka vuodesta vuoteen ramppaaa osastolla ja proanailee.