Koulutuksen yms. puolesta minä (ja mieheni) varmasti olisimme ideaaleja sijaisvanhempia. meillä on kuitenkin 3 kotikieltä: minä puhun suomea ja mieheni omaa kieltään biolapsellemme ja toisillemme puhumme kolmatta kieltä. onko tämä estävä tekijä sijaisvanhemmuudelle? itse ainakin luulisin näin olevan. mieheni suomen kielen taito on tyydyttävä/hyvä. hän voisi puhua sijaislapselle suomea.
kieliongelmia
3 kieltä
22948
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Tuo kielihomma ei kuitenkaan liene se suurin ongelma sijaisperheeksi kelpaamiseen teidän kohdalla.
Tosin, aika vaatimattomilla älynlahjoilla kai pääsee kun pulaa on. Lähettäisitkö omat lapsesi asumaan perheeseen, jonka kielestä lapsesi ymmärtäisivät vain murto-osan. Sijaislapsethan ovat muutenkin ulkopuolisuuden tunteessa vieraassa perheessä sinne tullessaan, saati sitten kun vielä eivät edes ymmärrä mitä sijarit puhuvat biolastensa kanssa tai keskenään. Hyvä hei, mieti vaan sijariksi rupeemista.
Typerä kommentti!
Päin vastoin voikin olla uusi rikkaus jonka sijasperheessä saa. Oppii uuden kielen.
Yritä nyt tuolta passivisaggressiviseltä ajatuskuvioltasi nähdä asioita laajakatseisesti!
Suorituspaineita huostaanottokriisin lisäksi.
Mielestäni tämän ketjun kannanotot ovat niin kylmiä, että ihan väristyttää. Ootteko te kai sijareita kaikki.
En jaksa uskoa, että aloittajan perhe kykenee opettamaan sijoitetulle lapselle ne 3 kieltä kuvatulla systeemillä, vaikka biolapsille pystyisivätkin. Kuten sanoin, lapsi tulee sinne kesken kaiken. Vaarana on, että sijoitetun puhetaito taantuu tuolla. Riippuu tietenkin lapsen iästä.
Jos sinun äidinkielesi on suomi JA sekä miehesi että lapsesi osaavat myös suomea, niin tuskin kielikysymys olisi ratkaiseva sijoitusta harkittaessa - suomenkielisen sijoitetun kanssahan te kaikki voisitte puhua suomea.
Kaikenlaisista perheistä tulee sijoitukseen lapsia, joten sekin on mahdollista, että sijoitukseen tulisi lapsi, joka puhuisi samaa äidinkieltä kuin miehesi.
Jos perheessä jotkut puhuvat keskenään kieltä, jota sinne sijoitettu lapsi ei ymmärrä vaikka on samassa huoneessa, niin se on väärin tuota lasta kohtaan, ylimielistä ja lapsen osaa väheksyvää.
Jos löytyy lapsi, joka ymmärtää noita 3 kieltä, niin se on ainoa hyväksyttävä vaihtoehto sijoituslapseksi.
samaa mieltä.
Jos lapselle kuitenkin kaikki puhuvat suomea, niin miksi lapsen ylipäätään tarvis itetää aivan kaikesta mistä aikuiset puhuvat.
Mun lapsenlapsilla on juuri se tilanne, että heillä kotona puhutaan kolmea kieltä. Vanhemmat puhuvat siis keskenään englantia.
Siitä on vain ollut hyötyä lapsille, oppivat kuin itsestään kolme kieltä.
Englannin osuus jääluonnollisesti vähemmälle, mutta hyvän pohjan saa koulua varten.
Seitsemän vuotias ymmärtää jo paljon ja osaa myös itse joitakin sanontoja englanniksi.
Pelkkää plussaahan se lapselle on.
Meillä kotona aikuiset puhuivat ruotsia tai saksaa, silloin kun eivät halunneet lasten ymmärtävän mitä puhuivat ja niistä keskusteluista on jäänyt monia sanoja mieleen, vaikka en esim. itse ole koskaan saksaa opiskellut.
Samoin meillä käytettiin paljon ennen vanhaan lainasanoja, myös venäläisiä.
Rikkautta se on lapsen kannalta, jonka ymmärtää sitten aikuisena, kun joutuu tekemisiin vieraiden kielien kanssa.
tottakai on hyvä saada kotoaan useampi kotikieli. Nyt ei amalia ole sijoituslapsen kohdalla kuitenkaan kyse siitä, koska nämä lapsethan ovat vain väliaikaisesti siellä, he eivät ole kasvaneet kolmikielisyyteen, kuten perheen biologiset lapset ja sehän tuntuu sitten samalta kuin että kuiskittaisiin seurassa. Ulkopuoliseksi jäävät ja jätetään, jollei joku koko ajan toimi sitten tulkkina ja siltikin, toistaitoiseksi itsensä kokevat. Pitää ottaa huomioon myös se, että lapsella on OIKEUS omaan äidinkieleensä eli siihen kieleen tai niinhin kieliin, mitä HÄNEN biokodissaan hänen läheisensä puhuvat.
Toi on musta ällöttävää, että vanhemmat puhuvat salaisuuksia lasten läsnäollessa sellaisella kielellä, mitä lapset ei ymmärrä. Miksi eivät mene toiseen huoneeseen tai kerro salaisuuksiaan kahdestaan. Se on samaa epäkohteliasta ja epäkunnioittavaa käytöstä oman perheen jäseniä kohtaan, kuin kuiskiminenkin, eli mä kerron tolle, mutta en sulle.
Tämä ei tarkoita, etteikö vieraita kieliä, mahdollisimman monta, tulisi kannustaa oppimaan ja jos kotona on se ainutlaatuinen mahdollisuus, niin ilman muuta pitää siirtää se lapsilleen, jos vaan jaksaa vieraassa kielikulttuurissa pitää lippuaan korkealla. Se musta on vähän hölmöä kyllä, että jotkut sönköttää lapsille puuttellisella kielitaidolla kieltä, joka ei ole hänen oma kotikielensä, vaan koulussa opittu. Ei sitä niin hyvin osaa, että voisi kaikki pikku nuanssit ilmaista tunnetasolla, jos se ei ole kotikieli vaan kouluruotsia tms.
Joo, eli pysyn kannassani että se on epäkunnioittavaa käytöstä sijoitettua lasta kohtaan, jos muu perhe puhuu keskenään hänelle vierasta kieltä hänen läsnäollessaan esim. ruokapöydässä ja varmaan puhuu, koska ei sitä pysty silleen vaihtamaan totuttuja kielikuvioita toiseksi perheessä, ainakaan helposti.
Höpsistä! Eiköhän tuo kieliongelma on helpoimmasta päästä ratkasta niistä ongelmista joita sijoituslapsella on.
Eikö kannattaisi sitten lähettää lapsi pariksi kuukaudeksi ulkomaille sijoitukseen, niin hän oppisi takuulla kielen paljon nopeemmin ja kulutkin vois olla ihan minimaaliset verrattuna suomalaissijarin vaatimaan korvaukseen. Intiassa varmaan hoidettais pilkkahintaan ja eksoottinen kieli tulis kaupan päälle. Siellähän puhutaan vaikka miten montaa kieltä, eli valinnanvaraa on enempi kuin noi aloittajan tarjoamat kolme.
Miksi?
Eikö sen lapsen paras kuitenkin ole olla suomessa. Vaikka sitten kielellisesti rikkaassa perheessä.
Eikähän tässä ole aikuisen aiheuttamaa painetta lapselle, turhaan, tämä huoli monikielellisyydestä.
Aloittajan perhe on varmasti mitä oivallisin sijaisperheeksi. Ja useampi kieli on todellinen rikkaus.
Se on kuitenkin sosiaalivirasto, joka vastaa lapsen kielellisestä kehityskestä tai siitä, että hänen oma äidinkielensä kehitys voi jäädä tuossa kesken, syventymättä ja tavoittamatta ikätasoaan. Sijaisäidin tulisi panostaa erittäin paljon sijoitettuun, jotta niin ei kävisi. En usko, että se onnistuu, vaan koko kielellinen ilmaisu voi jäädä ohueksi sijoitetulle. Pintapuolisesti hän voi oppia noita kolmea kieltä, mutta ei yhtäkään äidinkielen veroisesti, koska äitiä ei ole paikallakaan.
Niin. purnaatko nyt sitä perusasiaa vastaan että lapsi ylipäänsä joutuu/pääsee sijoitukseen?
Vai haluatko muutenvaan olla laittamassa kapuloita rattaisiin niin paljon kuin mahdollista, siinä että sijaisperhe ei onnistuisi/saisi onnistua tehtävässään.
Lapsen kannalta monikielisyys voi tosiaan olla postitiivinen asia. Mutta se riipppuu lapsesta. todennäköisesti aloittajan perhe on hyvä ja sivistynyt koska sijasperheen oikeudet ovat saaneet. He varmasti osaavat toimia sijoitualapsen parhaaksi kun näkevät millaiset kielellisen kehityksen mahdollisuudet lapsella on ja minkä ikäinen lapsi on. Jos lapsi ei näkemyksen mukaan selviä useasta kielestä, he varmaan sitten toimittelevat ihan lapsen äidinkielellä. Ja kaikki menee erittäin hyvin :))
Ette vaikuta kovin kunnianhimoisilta tuon kielitaidon suhteen. Se että osaa asioida päivittäistavarakaupassa kolmella kielellä ei ole mitään kielitaitoa, josta olisi lapselle jotain hyötyä, mutta hupia ehkä.
No se tässä vaan tuli mieleen, että kun sijoitetulla on muutenkin identtiteettinsä kanssa ihmettelemistä, niin noi kolme kieltä siihen ympättynä saamme varsinaisen coktailin aikaiseksi. Jollekin se voi olla siunaus, toiselle taas katastrofi.
Lapsen identiteettiä ja itseluottamusta tulee aina tukea, riippumatta onko lapsi biologiosessa vai sijaispereheessä. Kielitaito on nykypäivänä erittäin arvostettu taito, olemmehan eu-kansalaisia. Näkisin että lapsen itseluottamukselle voi ollahyväksikin että saa tällaisen hienon taidon itselleen vähän kuin sivutuotteena. Tietysti riippuu täysin lapsesta.
Lapsen kielellinen kehitys voi olla helpompaa kuin aikuisen, joten ehkä turhaan murehdimme tätä eteukäteen piruja seinälle maalaillen.
Sijoituspereheessä teitysti toimitaan tuon lapsen ehdoilla , hänen tielnnettaan ja resurssejaan kokoajan anaöysoiden ja seuraten. Jo ko aloittajan perheessä jo todettiinkin että heillä kyllä puhutaan hyvää suomea, kahden muun kilelen lisäksi.
Kielikysymyksessä vaikuttaa paljon sijoitetun lapsen ikä. Jos on aivan juuri puhumaan opettelevasta tai juuri oppineesta kyse, ei välttämättä ole hyvä sekottaa lapsen päätä usealla kielellä, jos hän ei ole siihen syntymäkodissan tottunut.
Aivan eri tilanne on sitten vänhemmalla jo puheen taidon hallistevalla.
On tietysti hyvä että me aikuiset pohdimme asioita etukäteen, mutta ajattelen että siinäkin on rajansa mikä on lapsen etua ajatellen. Turhaan ei pitäsi asettaa lapselle omalla epäilyllään enää lisäpaineita tilanteeseen, jossa lapsi siirtyy uuteen kotiin. Lapsi ei itse välttämättä koe ollenkaan ongelmallisena useampaa kielta perheessä. Ongelma siitä voi tulla jos me valmiiksi jo kaadamme hänen niskaan sangollsen epäilyä onnistumisesta/ epäonnistumisesta.
Kyse ei ole nyt yksinomaan siitä, mitä kieltä joku puhuu perheessänne lapselle, vaan siitä, mitä kieltä lapsi suostuu puhumaan teille kullekin erikseen, vai sulkeeko suunsa kokonaan. Kyse ei ole yksisuuntaisesta viestinnästä aikuiselta lapselle vaan kaksisuuntaisesta. Lapsella on kaksi vaihtoehtoa, joko hän puhuu miehellesi ja sinulle, tai ei rupee puhumaan mitään, koska tilanne, teidän koti, te, teidän lapset ja siis myös kommunikointivälineet teillä ovat hänelle vieraita. Aikuinen arvostaa kielitaitoa, mutta pieni lapsi ei ymmärrä sitä arvostaa pätkän vertaa, joten häneen se ei todellakaan tee se monikielisyys vaikutusta vaan päinvastoin.
sijoitetulle ole tarkoituskaan puhua kolmella kielellä, vaan kaikki puhuvat hänelle suomea.
Ei lapsi koe kuiskutteluksi sitä, ettei ymmärrä kaikkea mitä ympärillä puhutaan.
Eihän lapset ymmärrä kaikkea ikätasosta riippuen edes mitä aikuiset puhuvat, vaikka puhuisivat lapsen omaa kieltä.
Lapset ovat tottuneet siihen, että puolet pyyhkii heiltä yli joka tapauksessa.
Iän myötä sitten p0ikku hiljaa ymmärtävät enemmin ja enemmin. Samoin käy vieraiden kielten ymmärtämisessä.
Ensin ei ymmärrä mitään, mutta kun on aikansa kuunnellut, niin alkaa päästä jyvälle.
Sitä paitsi kun lapsi asuu Suomessa, niin kaikki muu puhe mitä kuulee, kodin ulkopuolella, tarhassa, kerhossa tai vast. pihalla muiden lasten kanssa, omien sukulaistensa kanssa, radiosta, televisiosta, kaikki muu kuulemansa puhe on suomea.
Ei voi olla lapsen kielelliselle kehitykselle mitenkään haitaksi, että kuulisi vaikka päivittäinkin joidenkin ympärillään puhuvan myös muita kieliä.
Ei lapset tyydy vain ihmettelemään, jos heitä häiritsee, ettei ymmärrä mitä puhutaan, niin he kysyvät, tai kieltävät kokonaan käyttämästä vierasta kieltä.
Pitää antaa vähän kredittiä myös lapsen ymmärrykselle. Eivät ole aivottomia robotteja, osaavat kyllä vaatia huomiota itselleen.
Ensimmäiseen puoleen vuoteen lapsi ei edes erota noita kahta vierasta kieltä toisistaan, eli ei esim. erota kumpi on swahilia ja kumpi italiaa, vaan kaikki on yhtä samaa kuormittavaa puuroa, jossa lapsiparka yrittää pysytellä kärryillä ja siitä johtuen joutuu turvautumaan muiden apuun asiassa, jossa hänen ei muuten tarvitsisi pyytää apua tai tulkkausta.
Lapselle kieli ei ole oppimista, vaan elämää, siis kotona. Koulussa opetetaan kieltä, kotona eletään.
Kotikieli tulee muuta tietä kuin opettelemalla. Minä olen kyllä itse oppinut yhden vieraan kielen murkku-iässä yhdenkesän aikana, mutta olin kokonaan ulkomailla eikä mitään mahdollisuutta ssuomenkielen käyttöön ollut (ja olin opiskellut yhden vuoden sitä kouluss,joten osasin perustaa vähän). Siksi en usko tuosta kielihommasta olevan mitään hyötyä lapselle, koska mahdollisuus suomeen on ja sitä kaikki siellä osaa. Syrjintään sensijaan tuo antaa mahdollisuuden siinä perheessä, eikä kyse ole siitä, että sijaisperhe syrjii vaan siitä, että lapsi voi kokea niin. Jonkin aikaa hän ehkä jaksaa kysyä, että mitä, mutta ei kauvaa.
En minä pitäisi tuota mitenkään ongelmallisena. Jos kerran miehesi osaa edes tyydyttävästi suomea (ilmeisesti ymmärtää hyvin, puhuminen vaikeampaa?), teillä on siinä yhteinen kieli. Kaikki muut lisäksi omaksuttavat uudet kielet ovat vain arvokasta lisäpääomaa.
Näinhän lapsen kaksi- tai useampikielisyyden oppiminen sujuu: kumpikin vanhemmista puhuu johdonmukaisesti omaa kieltään, vaikka lapsi vastaisikin toisen vanhemman kielellä. Lapsuudessani tunsin perheen, jonka äiti puhui ruotsia, isä englantia ja lapset kavereidensa kanssa suomea, he olivat täysin kolmikielisiä.
Olen varma, että mitään ongelmaa ei tule, kun lapselle selitetään mistä on kyse. Kannattaa vain kiinnittää huomiota siihen, että kaikki yhteiset asiat ja lasta koskevat asiat puhutaan suomeksi. Tiedän kyllä itsekin, että epähuomiossa voi puhua "väärää" kieltä, varsinkin jos asiasta on aluksi puhunut toisella kielellä.
Monikielisyys on arvokas lahja lapselle. Hän kuitenkin ilmeisesti käy suomenkielistä koulua, joten tuskin mitään ongelmia tulee, kun hän kasvaa suomenkielisessä yhteisössä. Kateeksi käy, kun itse opiskeli kaikki vieraat kielet pidemmän kaavan kautta, lasten kielenomaksunta on niin äärettömän vaivatonta.
ja siitä jää mahtavan hyvä pohja, kun joutuu koulussa mahd. kyseistä kieltä opiskelemaan. Veikkaisin sitä kolmatta kieltä, mikä useimmiten on englanti.
Todella hyviä kokemuksia omasta perheestä.
sijoitetut lapset viiden vuoden aikana kolme uutta kieltä suomenkielen lisäksi eikä mitään ongelmaa missään vaiheessa. On tietenkin yksilöllistä tuo kielten oppiminen mutta kun se on siinä arjessa toimivaa ja luonnollista puhua useita kieliä niin kyllä se siinä menee ilman ongelmia. Eikä ole missään vaiheessa ollut ongelmana että olisi tunteneet itsensä vähempiarvoiseksi.
Nyt jo toinen aikuinen 21 vuotias ja toinen 15v.
Ja sijaisvanhemmuus harkinnassa. Kilet ovat rikkaus ei este vaikka tuo Helina-Keiju täällä noito peräti outoja mielipiteitäitään laukookin. Kannattaa jättää moisen kummajaisen mielipiteet omaan arvoonsa koska hänellä ei näytä olevan hajuakaan asiasta.