Kaikki alki muutama vuosi sitten, jolloin aloimme etääntyä silloisen yhden parhaan kaverini kanssa. En läytänyt enää ihmistä, jonka ystävyydestä olisin voinut olla varma. Tietysti oli minulla kaksi hyvää ystävää, mutta he asuivat kaukana minusta. Toinen muutaman tunnin matkan päässä ja toinen noin neljän tunnin päässä. Vuosi sitten vanhempani erosivat ja mukaan tuli rahahuolet ja äitini murheet. Koulussa minusta tuntuu, että olen se, joka ei kuulu mihinkään porukkaan. Olen ruma ja inhoan ulkonäköäni. Lempihevoseni tallilta myytiin. Minulla on univaikeuksia ja painajaisunia. Rinnassani on jotenkin painava tunne. MInulla on outoja tapoja ja minun on pakko puhua itselleni. Nyt olen saanut uuden ystävän, mutta pelkään koko ajan, että olen hänen mielestään ärsyttävä, eikä hän halua enää olla kanssani. Haluaisin ystävän, jolle minä olisin se kaikkein tärkein kaveri. Onneksi minulla on kuitenkin rakastava äiti, vaikken haluakaan puhua hänelle mitään näistä asioista. Haluaisin tietää olenko masentunut?
Olenko masentunut?
tyttöö13ww.
6838
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Pelkäänpä pahoin, että tuo on aivan "normaalia" meidän ikäisille... Se normaalius ei tietenkään paranna asiaa yhtään, mutta mielestäni tuo ei ole masennusta. Olosi on masentunut, mutta tuon perusteella minusta tuntuu, ettei sinulla ole sairautta nimeltä masennus. Tietenkään mikään ei estä sinua varmistamasta asiaa ammattiauttajalla.
En sanoisi että olet masentunut mutta huolia tuntuu olevan.
"Koulussa minusta tuntuu, että olen se, joka ei kuulu mihinkään porukkaan. Olen ruma ja inhoan ulkonäköäni."
Mä takerruin näihin kohtiin eniten.
Tunne, että ei kuuluisi mihinkään joukkoon, on yleinen nuorilla ja melkein kaikki kokevat sen jossakin muodossa.
Miksi sinun pitäisi kuulua johonkin tiettyyn porukkaan kun voisit kuulua kaikkiin, olisit kaikkien kaveri.
Jos tunnet kivoja tyyppejä koulussa niin vaihda puhelinnumeroit niiden kaa ja tekstaa et mitäs teette.
Kaveri suhteet lähtee tosi pienestä.
Jokainen nuori arvostelee omaa ulkonäköään, jokainen.
Se tunne menee ohi sitä nopeammin mitä lopetat ulkonäkösi miettimisen.
Sinä et ole ruma.
SInä olet hyvännäköinen.
Kukaan ei ole ruma.
Painajais unet on taas yleisiä nuorille koska se on yksi tapa päästä stressistä eroon.
Ne kuuluu nuoruuteen ja helpottaa kyllä.
Ihan näin sivukommenttina yritä nukkua se 9 tuntia yössä.
Onks se rinnassa oleva painava tunne ihan kuvainnollista vai ihan fyysistä.
Jos kuvainnollista niin sitten se menee kyllä ohi.
Me kaikki haluttais kaveri, joka kuuntelis meitä ja ois vaan meidän kaveri.
Varmasti löytyy ystävä, joka kuuntelee mutta muista että ketään ei voi omia vain itselleen.
Kavereista yleensä löytyy sitten se oma paras kaveri.
Ystävyys suhteet lähtee pienestä.
Onhan se jokaiselle nuorelle vaikeata puhua vanhemmilleen mahdollisista huolistaan mutta he ovat kuitenkin mahdollisesti kokeneet täysin samat vaiheet, joten heiltä saisi varmasti rakentavaa palautetta.
Yhteenvetona sanosin et sulla ei ole masennusta.
Vähän huolia ja normaaleja nuoruuden perinteisiä ongelmia mutta masennusta ei.
Hyvää kesää, kaikkea hyvää elämäsi jokaiseen päivään ja siunausta :)
jollekkin tästä. jos paha olo sisälläsi ei mene pois koskaan ja tunnet joskus halua tappaa itsesi on syytä mennä nopeasti ammattiauttajan puheille.
jos asiat eivät ole vielä ainakaan näin pahassa jamassa, niin listaa elämäsi hyviä puolia ja huonoja puolia. mieti ovatko kaikki huonot puolet tosiaan niin huonoja. voit myös kirjottaa ns. päiväkirjaa elämästäsi tai puhua vaikkapa lemmikille.
nuoruusiässä kaikilla on varmasti ollut samankaltaisia vaiheita, joten ei ole syytä pelästyä jos jotkut asiat joskus masentavat. itsellänikin oli hyvin rankkaa nuorena. itkin ja sattui niin paljon. nyt olen jo lukiossa ja elämä tuntuu taas ihanalta. minullakin tärkeää oli se että sain jutella aina jonkun kanssa huolistani. koita sinäkin löytää joku jolle kertoa huoliasi, vaikkapa koulukuraattori! jos annat asioiden hautua sisälläsi niin ne kasvavat suunnattoman suuriksi ja lopulta voi käydä huonosti =/
toivottavasti minusta oli apua..
et välttämättä ole masentunut, ehkä epätoivoinen.
mä olen 13v ja olen tuntenut myös yksinäisyyttä pitkän ajan, ehdottaisin että juttelisit jollekkin aikuiselle huolistasi (esim.kuraattorille)
se saattaisi edes hieman helpottaa oloasi.
Jos etsit elämästäsi iloisia puolia ja yrittäisit todella etsiä sellaista ystävää joka ymmärääisi ja olisi mukava. niin ja eihän ulkonäkö ole kovin tärkeää vaan se oletko sisimmiltäsi hyvä,mukava..jne. ihminen =)
oikea ystävä ymmärtää sen!
Löysin kotoa jonkun pikku vihon jossa luki tietoa masennuksesta. Luin sitä vähän ja huomasin kohdan jossa kerrotaan masennuksen oireet eli:
1. unihäiriöt (etenkin aamuyön unettomuus tai liiallinen nukkuminen)
2.ruokahaluttomuus tai selvä ruokahalun lisääntyminen
3.lamaantuneisuus tai kiihtyneisyys
4.aloitekyvyttömyys
5.alemmuuden- tai arvottomuuden tunne, kohtuuton syyllisyydentunne tai toivottomuus
6.mielenkiinnon ja mielihyvän tunteen menettäminen (esim. harrastukset, liikunta)
7.keskittymis- ja muistivaikeudet
8.kuoleman ajttelu tai toive, itsemurha-ajatukset
Minulla on ollut melkein kaikkia noista, ehkä kolmosta ei ja kuolemaa olen ajatellut mutta en aijo tehdä itsaria. Aina kun syön tulee huono omatunto. Olen viimepäivinä (tai viimeviikkoina) syönyt vähemmän ja minulla on koko ajan heikko olo. Nälän tunnetta ei ole mutta pyörryttää ja muuta. Myös viiltelyä olen ajatellut paljon. En ole uskaltanut kokeilla kunnolla veitsellä, mutta pienemmillä esineillä kyllä esim. terävillä kivillä, neuloilla yms.
Se on selvä et heikottaa jos et syö kunnolla.
Voi olla et podet lievää anoreksiaa.
Sinuna puhuisin vanhemmilles et miks ruoka ei maistu.
Kuoleman ajattelu on normaalia.
Minä ajattelin kuolemaa usein tuossa iässä.
Se kuuluu tuohon ikään ja vähenee kokoajan.
Mitä luulet saavuttavasi viiltelyllä?
Jos tekee mieli viillellä niin ota mielummin joku kirja kätees ja ala lukea.
Tee heti jotain muuta.
Mitä jos puhuisit kaikista tunteistasi vanhemmillesi.
Voi olla että he ovat kokeneet täysin samaa sinun iässäsi.
Puhuminen auttaa aina.