jos joku vielä luulee,että minä täällä jaan neuvoja laihtumiseen,ni sit se henkilö on ymmärtäny väärin mun mustanvalkean huumorin,jota ei kaikki näy huomaavan.
anoreksia ei todellakaan oo mikään kauneuskilpailu ja ennen pitkää siihen joko a)kuolee b)joutuu hoitoon c)ei parane koskaan d)paranee siitä,mutta sairastuu toiseen syömishäiriöön.
ite anoreksia on mulle tapa elää.
en kehoita ketään ottamaan tätä minään neuvona,koska ei se anorektikon elämä oikeesti oo mitään helppoo ja ihanaa.
herää varmasti kysymys,et kun tiedän tän kaiken ni miks sit oon edelleen sairas,siis anorektikko??
vastaus on,et se sairaus ei kysy mielipidettä,kun se tulee,tekee tuhonsa ja vaik ois kuinka hyvissä hoidoissa,ni se ei takaa sitä,etteikö sairaus palaisi ja pahene entisestään.
tarpeeksi kauan sairaana ollut kyllä tietää,mistä puhun.oon kyl ite yrittäny,et jos söisin enemmän yms,mut kun se ei oo niin helppoo ja ne jotka niin luulee,niin niille on ainakin helpotus kuulla,etteivät he sairasta kyseistä sairautta,sillä sen paranemiseen kun vaaditaan muutakin kuin pakkoruokintaa ja oma tahtokaan kun ei aina ole niin paranemishaluinen,varsinkaan mulle,josta anoreksia on tullut osa mua ja mun pieni koko on jo kaikille tuttu näky,ei ne näe siinä mitään poikkeavaa,et oon omanlaiseni ja ne tietää,ystäväni siis,et mul on ongelma syömisen suhteen ja ne ymmärtää sen.
tän hetken tavoite on yksinkertaisesti pitää paino niissä mitoissa,että en joudu sairaalaan.se on ainoa asia,miks oon vielä täällä,koska mun painoa seurataan,vaikka olen täysi-ikäinen ja yrittänyt kiemurrella hoitotahoista irti,mut kun satun käymään erään toisen ongelman tiimoilta viikottain tapaamassa erästä henkilöä,joka vahtaa mua,kun on jo kerran mut hoitoon vieny..
ei oo helppoo,ei
anoreksia ei todellakaan oo mikään kauneuskilpailu ja ennen pitkää siihen joko a)kuolee b)joutuu hoitoon c)ei parane koskaan d)paranee siitä,mutta sairastuu toiseen syömishäiriöön.
ite anoreksia on mulle tapa elää.
en kehoita ketään ottamaan tätä minään neuvona,koska ei se anorektikon elämä oikeesti oo mitään helppoo ja ihanaa.
herää varmasti kysymys,et kun tiedän tän kaiken ni miks sit oon edelleen sairas,siis anorektikko??
vastaus on,et se sairaus ei kysy mielipidettä,kun se tulee,tekee tuhonsa ja vaik ois kuinka hyvissä hoidoissa,ni se ei takaa sitä,etteikö sairaus palaisi ja pahene entisestään.
tarpeeksi kauan sairaana ollut kyllä tietää,mistä puhun.oon kyl ite yrittäny,et jos söisin enemmän yms,mut kun se ei oo niin helppoo ja ne jotka niin luulee,niin niille on ainakin helpotus kuulla,etteivät he sairasta kyseistä sairautta,sillä sen paranemiseen kun vaaditaan muutakin kuin pakkoruokintaa ja oma tahtokaan kun ei aina ole niin paranemishaluinen,varsinkaan mulle,josta anoreksia on tullut osa mua ja mun pieni koko on jo kaikille tuttu näky,ei ne näe siinä mitään poikkeavaa,et oon omanlaiseni ja ne tietää,ystäväni siis,et mul on ongelma syömisen suhteen ja ne ymmärtää sen.
tän hetken tavoite on yksinkertaisesti pitää paino niissä mitoissa,että en joudu sairaalaan.se on ainoa asia,miks oon vielä täällä,koska mun painoa seurataan,vaikka olen täysi-ikäinen ja yrittänyt kiemurrella hoitotahoista irti,mut kun satun käymään erään toisen ongelman tiimoilta viikottain tapaamassa erästä henkilöä,joka vahtaa mua,kun on jo kerran mut hoitoon vieny..
ei oo helppoo,ei
Vastaukset 2
Vanhimmat
"anoreksia ei todellakaan oo mikään kauneuskilpailu ja ennen pitkää siihen joko a)kuolee b)joutuu hoitoon c)ei parane koskaan d)paranee siitä,mutta sairastuu toiseen syömishäiriöön"
-pakko kysyä, että eikö susta ole kunnon parantumismahdollisuutta? Itse olen tavannut täydellisesti anoreksiasta parantuneen henkilön, joten ihmettelen monesti miksi jotkut väittää, ettei ole mitään parantumismahdollisuutta??
joo,vaihtoehto e)paranee täysin,olet oikeassa,jäi epähuomiossa pois,kun oli kiirettä samaan aikaan,tosin en tunne yhtäkään,joka olisi täysin parantunut,mutta tiedän,että heitäkin on