jouduin reilu viikko sitten erottamaan kaksi naarasgerbiiliä niiden toisen rajun tappelun vuoksi.
Niillä on kuitenkin yksi häkeistä jaettu verkolla siten, että ne pääsevät sen läpi haistelemaan toistensa kuonoja. Ne vaikuttavat melko tyytyväisiltä.
Olen päätynyt siihen, että en uskalla hankkia niille uusia kavereita, koska toinen (joka sai pahemmat ruhjeet molemmissa tappeluissa) vaikuttaa hieman alistavalta. Se on aina hyörinyt häiritsevästi toisen ympärillä. Toinen taas tuntuu vähän aggressiiviselta. Se on molemmilla tappelukerroilla hyökännyt toisen kimppuun. Se myös käteen otettaessa ryhtyy heti varoittelemaan voimistuvilla puraisuilla, että se on parasta laskea pois kädestä.
Nämä molemmat gerbiilini vaikuttavat siis melko voimakasluonteisilta ja kenties vähän häiriintyneiltäkin. Minulle ne ovat joka tapauksessa kaikki kaikessa. Kysyisinkin teidän, joilla on gerbiileistä enemmän kokemusta, mitä mieltä olette tästä järjestelystä? Jos gerbiilit vaikuttavat tyytyväisiltä, niin onko mielestänne oikein antaa niiden viettää loppuelämänsä (ne ovat nyt 1 vuosi ja 3kk sekä 1 vuosi ja 2,5 kk vanhat) verkolla erotettuina molemmat yksinään?
Ymmärrän toki, ettei kukaan voi mennä sanomaan suoraan, mikä tässä tilanteessa on oikein ja mikä väärin. Siksi juuri olisin kiitollinen, jos saisin kuulla mahdollisimman monta mielipidettä sellaisilta ihmisiltä joilla on kokemusta gerbiileistä (yksinäisistä, voimakasluonteisista, tapelleista ym. gerbiileistä).
Niillä on kuitenkin yksi häkeistä jaettu verkolla siten, että ne pääsevät sen läpi haistelemaan toistensa kuonoja. Ne vaikuttavat melko tyytyväisiltä.
Olen päätynyt siihen, että en uskalla hankkia niille uusia kavereita, koska toinen (joka sai pahemmat ruhjeet molemmissa tappeluissa) vaikuttaa hieman alistavalta. Se on aina hyörinyt häiritsevästi toisen ympärillä. Toinen taas tuntuu vähän aggressiiviselta. Se on molemmilla tappelukerroilla hyökännyt toisen kimppuun. Se myös käteen otettaessa ryhtyy heti varoittelemaan voimistuvilla puraisuilla, että se on parasta laskea pois kädestä.
Nämä molemmat gerbiilini vaikuttavat siis melko voimakasluonteisilta ja kenties vähän häiriintyneiltäkin. Minulle ne ovat joka tapauksessa kaikki kaikessa. Kysyisinkin teidän, joilla on gerbiileistä enemmän kokemusta, mitä mieltä olette tästä järjestelystä? Jos gerbiilit vaikuttavat tyytyväisiltä, niin onko mielestänne oikein antaa niiden viettää loppuelämänsä (ne ovat nyt 1 vuosi ja 3kk sekä 1 vuosi ja 2,5 kk vanhat) verkolla erotettuina molemmat yksinään?
Ymmärrän toki, ettei kukaan voi mennä sanomaan suoraan, mikä tässä tilanteessa on oikein ja mikä väärin. Siksi juuri olisin kiitollinen, jos saisin kuulla mahdollisimman monta mielipidettä sellaisilta ihmisiltä joilla on kokemusta gerbiileistä (yksinäisistä, voimakasluonteisista, tapelleista ym. gerbiileistä).
Vastaukset 4
Vanhimmat
Älä missään tapauksessa yritä pitää niitä väkisin toistensa seurassa. Jos ne eivät enää siedä tosiaan niin sille ei mahda mitään. Minäkin yritin yhdistää gerbiileitäni verkon avulla, ja tänä aamuna toinen oli raadeltu verkon läpi aika hurjasti (nekin olivat ennen yhdessä ja riita tuli, samanlainen tapaus kuin sinullakin). Voithan tietysti yrittää totuttaa ne takaisin yhteen, mutta älä tosiaankan missään nimessä yritä niitä väkisin yhdessä pitää. Hanki niille molemmille ihan luovutusikäiset poikaset kavereiksi, jotka ne todennäköisesti huolivat ihan ilman mitään totutuksia.
Yksin niiden ei kuitenkaan pidä antaa olla, gerbiilit ovat, kuten varmasti jo monta kertaa mainittu, laumaeläimiä, ja tarvitsevat toistensa seuraa.
Totta on, että gerbiilillä pitäisi aina olla lajitovereiden seuraa, mutta n yksilöitä, jotka eivät tule toimeen kenenkään kanssa..
Minulla oli urosgerbiili, joka ensimmäiset kuukautensa asui vanhemman uroksen kanssa, sukukypsäksi tultuaan pisti aika pahasti tätä vanhempaa urosta turpaan, jolloin erotin ne.
Sitten koitin totuttaa poikasta tämän "aggressiivisen" uroksen seuraan, mutta poikanenkin sai kyytiä herralta. Muutamia kertoja koitin vielä totuttaa gerbaa muiden seuran, muttei se oikeen tullut juttuun muiden urosten kanssa. =) naaraiden kanssa ei kyllä ollut ongelmaa mutta herra oli sen verran viriili ettei sitä voinut asuttaa naisten sekaan.=)
Että tälleen ne luonne-erot vaikuttaa...
Olen muuten sitä mieltä että naaraita on vaikeampi laittaa yhteen kuin uroksia, pitkällistenkin väliseinätotuttelujen jälkeen en ole saanut naaraita yhteen, mutta urkoset ovat menneet muutamassa päivässäkin.
Tosin tässä on taas tämä että luonteet varmaan määrää aika paljon.
Mene ja tiedä.
Kiitoksia vastauksista!
Kyllä minusta nyt edelleen tuntuu siltä, etten uskalla ottaa gerbiileilleni uusia kavereita. En kestäisi sitä, jos esimerkiksi tuo hyökkäävämpi, toisen häiritsemä, gerbiilini pääsisi vahingoittamaan uutta (pientä) kaveria. Myöskään tuo kenties hieman alistava gerbiilini ei varmaan olisi parasta mahdollista seuraa pienelle poikaselle. Jos voisin tietää, että niille varmasti onnistuisi totuttaa uudet kaverit, niin tottakai olisin valmis ottamaan sellaiset. Tuntuu kuitenkin, että tekisin vääryyttä pienille gerbiilinpoikasille, jos yrittäisin yhdistää niitä näihin omiini. Olen hyvin surullinen gerbiilieni kohtalosta, mutta yritän tehdä niiden elämästä mahdollisimman tyydyttävän, vaikka ne yksinäisiä ovatkin.
Jos tämä kirjoitukseni vielä herättää joitakin ajatuksia teissä, niin olen innokas kuulemaan ne.
Mulla on urosgerbbu ja se viihtyy aivan hyvin yxin...Se käy välillä katsomassa muita gerbbuja mutta nyt se just joutu tappeluun ja aristaa hieman...