vaihelut. Mä oon välil niin kiukkunen...masentunut. varmaa syynä siihe jatkuva voimia vievä vääntö ruoan ja liikunnan suhteen.
Tiedän sen olevan syy.
Mutta en osaa enkä halua lopettaa sitä koska nautin kun paino putoaa. Uppoudun omaan maailmaani enkä näe mitään muuta.
Parisuhteeni kärsii, enkä ensin huomaa sitäkää. Sitten kun yritän sitä paikkailla, huomaan että se häiritsee tavoitteideni saavuttamista, joten palaan takaisin maailmaani.
Väsyttää. Haluan pitää oman kultani. Mutta haluan myös jatkaa sitä mitä teen. Taidan haluta mahdottomia. Mutta surullista kyllä, en tiedä kummasta olisin valmis luopumaan. Muilla samanlaisia tuntemuksia ja kokemuksia?
Tiedän sen olevan syy.
Mutta en osaa enkä halua lopettaa sitä koska nautin kun paino putoaa. Uppoudun omaan maailmaani enkä näe mitään muuta.
Parisuhteeni kärsii, enkä ensin huomaa sitäkää. Sitten kun yritän sitä paikkailla, huomaan että se häiritsee tavoitteideni saavuttamista, joten palaan takaisin maailmaani.
Väsyttää. Haluan pitää oman kultani. Mutta haluan myös jatkaa sitä mitä teen. Taidan haluta mahdottomia. Mutta surullista kyllä, en tiedä kummasta olisin valmis luopumaan. Muilla samanlaisia tuntemuksia ja kokemuksia?
Vastaukset 6
Vanhimmat
mul on yks asia, jota en pysty nyt tekeen tai alottaan tän laihdutuksen takii. Se on mulle tärkee, mut en osaa lopettaa tätäkään, ja sen takii en voi alottaa sitä... Se vähän repii hajalle.
Mielialanvaihteluit on, mut ei nyt niin pahana ku sillon ku en syöny ollenkaan ja sillon ku söin paljon vähemmän.
Mut toi ristiriita on olemas... En saavuta tiettyi asioita, tai ees tavottele, koska se häiritsis mun laihtumista... Ja ku en voi saada niit asioit, mul ei oo mitään tärkeetä elämäs... Mul on vaan tää. Niin se vaan menee :/
Olen välillä niin äkäinen kaikille ihmisille. Tunnen oikein kuinka se tulee enkä jaksa yrittää estää... Näin käy jos on syönyt liian vähän tai liian paljon
et jos on syöny liikaa omast mielest ni sit kiukkuillaan. huoh. tai sit niinku tos toissapäivänä, söin sokeritonta jäätelöö, jotai ingmanin uutta, ei paljoo kaloreit (enkä muuta sit syöny ennen enkä jälkee). syötyäni sen, sain jonku ihmee paniikki kohtauksen, en pystyny oleen paikoillani, pyörin ympäriinsä hädissäni pyöritellen päässäni niitä vajaata parisataa kalorii jotka söin. toinen sit kattoo et mikä sua vaivaa oikee.
Ja mua ärsyttää et oon vihanen. en halua olla. en ennen äkäilly ilman syytä. nyt jatkuvasti naama kurtus. inhoon itteeni lisää.
mä kans helpommin tiuskin tai hermostun ihmisille... Ja ärsyttää jos ei pysty/jaksa hillitä sitä/itteensä, vaik tietää et se toinen loukkaantuu tai ärsyyntyy... Sit ärsyttää ittee lisää, ja AHDISTAA, ku seuraa lisää riitelyy, turhaan...
jos on syömishäiriö ja yrittää siinä samalla olla parisuhteessa,kuten minä,niin omasta esimerkistä voin kertoo,että vaikka rakastin sitä miestä ja se mua,ni välillä olisin ollu valmis heivaamaan sen miehen,varsinkin silloin kun olin kattonu itseäni,tuumien,et vähän vois kiinteyttää,pari kiloo pois ja mies sanoo,että alle tietyn kilomäärän jos menen,ni se ei aio sitä katella.
siinä tilanteessa kyl monesti vilisti mielessä,et ku ei olis miestä ni vois tehä mitä haluaa,vois syödä,tai olla syömättä,liikkua miten haluaa yms.
myöhemmin tämä mun toive sit toteutui,olin tos viime marraskuussa sairaalassa 5 viikkoa,ni mun mies oli sillä aikaa pettäny mua,löytäny muodokkaamman naisen ja oli siis valmis hakemaan avioeroa sen perusteella,et oli tuntenu sen naisen vasta kolme viikkoa!!
tosin meidän siihen liiton kariutumiseen nyt johti vähän toisetkin asiat kuin mun muodot yms
mut nyt oon saanu olla kyl vapaasti ja tehä mitä haluan.oon torjunu miehet mun ympäriltä,sillä vaikka monen mielestä oon ruma,niin miesten mielestä en sitä oo,sillä kyl ottajia olis.
mä vaan en halua ketään mun elämään just tällä hetkellä,kun sairastan ja haluan tehdä sen/toipumisen siitä ilman ylimääräistä stressiä..
en nyt tiedä,auttoiko tämä mun vastaus sun kysymykseen,mut näin kävi mun parisuhteelle,kun sairaus siihen vaikutti..ja noi mielialan vaihtelut,niin niitä kyl riittää..
että esim pussi karkkia ei lihota yhtään. Että tässä maailmassa ei olisi varmaan yhtäkään hoikkaa/laihaa ihmistä jos lihois heti sen karkkipussin syötyään. Se että syö sitä jokapäivä on toinen juttu,mutta vaikka kerran kuussa syötynä se ei todellakaan lihota... Mä ainakin yritän pitää järjen mukana täs hommas, ja ainakin vielä toistaiseks oon jotenkin siinä onnistunu. Ruoka ei lihota,karkki,ym ei lihota jos harvoin syö pienen määrän ja ruoka ei lihota, jokapäivä saa syödä jos syö terveellisesti ja karsii turhat kalorit.