Olemme olleet poikakaverini kanssa yhdessä yli vuoden lukion viimeiseltä luokalta asti ja molemmat kotoisin samalta paikkakunnalta. Ystäviä ollaan oltu pidemmän aikaa. Tunnen jo poikaystäväni mielestäni hyvin ja ajatusmaailma/huumorintaju/jne. on molemmilla hyvin samanlainen. Viime syksynä poikaystäväni oli puoli vuotta ARMEIJASSA. Suhde kesti ajan melkoisen hyvin ja minunkaan ei tarvinnut kovin usein kokea MUSTASUKKAISUUTTA koska Tiesin että armeija on jokaisen käytävä ja, että kaikilla lomilla poikaystäväni varmasti Halusi olla sylissäni(Eihän intissä kellään niin älyn hauskaa ole!).
Nyt syksyllä tilanne on muuttunut opiskelun myötä kun itse jouduin jäämään kotikaupunkiin opiskelemaan ja poikaystäväni pääsi n. yli sadan km päähän kouluun. Aluksi toki ajattelimme että tietysti me pärjätään, nähdäänhän me joka viikonloppu ja lomilla.
Nyt itse huomaan olevani mustasukkainen poikaverini uusille KAVEREILLE/KOULULLE/OPISKELIJABILEILLE ihan siitä syystä että ne saavat nyt hänen huomionsa/aikansa enkä minä. Olen melko usein suuttunut hänelle siitä että hän pitää viikot muualla hauskaa ilman minua eikä häntä niin haittaa olla erossa minusta.
Vietettiin aikaa ennen tätä melkein joka päivä ja vaikka minullakin on kaverini ja opiskeluni niin silti tuntuu että poikakaverillani on täysin oma maailmansa ja paikkansa johon en ole/voi olla osallisena.
KIITOS kaikille jotka jaksoivat lukea loppuun! Olisi mukava saada MIELIPITEITÄ tästä TYHMÄSTÄ tunteestani..!!! Myöskin muiden kokemuksia näistä kaukosuhteista... Voiko ne toimia? Ollaan kuitenkin poikakaverin kans niin totuttu oleen yhdessä päivittäin.
Poikaystävän toinen opiskelupaikka..
10
2772
Vastaukset
- Ukkomies
Opiskeluaika, varsinkin toisella paikkakunnalla tapahtuva, on nuoren elämässä muutoksen aikaan. Peruskoulun tai lukion jälkeen elämä on huoletonta. Vielä siinä vaiheessa oma työpaikka, ura, asumispaikkakunta yms. ovat päättämättä. Monet ihmiset muodostavat selvät tulevaisuuden suunnitelmansa vasta opiskeluaikana. Tämä vaikuttaa todennäköisesti myös seurusteluun ja toiveisiin kumppanista. Jos lukiossa on riittänyt, että on hauskaa, opiskeluaikana alkaa muotoutumaan käsitys omasta perheestä ja elinaikaisesta kumppanista.
Totuus on se, että moni toiselle paikkakunnalle lähtenyt lopettaa suhteensa, joka on ollut ennen opiskelemaan lähtöä. Tämä ei sinällään johdu kaukosuhteesta, vaan opiskeluajasta sinällään. Kun oma identiteetti ja tulevaisuuden suunnitelmat muotoutuvat, ihminen huomaa, että se lukioaikainen seurustelukumppani ei enää riitä. Pitää olla jotain muuta kuin mukavaa teinirakkautta.
En väitä, että teille kävisi näin. Se kuitenkin on mahdollista. Te kasvatte eri paikkakunnilla ja se vaikuttaa varmasti.- Rouva
Hyvin osuvasti sanottu.
Taidat olla kypsä mies, elämää nähnyt ja kokenu.
Joka tietää, mistä puhuu.
Kaikkea hyvää Sinulle, Sinunlaisia miehiä saisi
olla enemmän.
Hyvää, syksyn odotusta
-catherine- - Ukkomies
Rouva kirjoitti:
Hyvin osuvasti sanottu.
Taidat olla kypsä mies, elämää nähnyt ja kokenu.
Joka tietää, mistä puhuu.
Kaikkea hyvää Sinulle, Sinunlaisia miehiä saisi
olla enemmän.
Hyvää, syksyn odotusta
-catherine-En minä vielä niin hirveän kypsä ole, mutta mielestäni ihan kohtuullisen paljon kokenut:
- väärin perustein aloitettu avioliitto
- pettäminen siinä avioliitossa
- eroaminen ja sen jälkeen suhteen uudelleen lämmittäminen
- vaimon vaihtaminen "parempaan" - suhde tietysti kariutui
- unelmien naisen löytäminen
- unelmien naisesta kiinni pitäminen :-)
Kun olin ensimmäisessä avioliitossa ja varsinkin silloin kun lämmittelimme suhdetta uudelleen, ystäväni yrittivät varovasti estää minua tekemästä samaa virhettä toistamiseen. Tietenkään en uskonut. Myöhemmin totesin olleeni uskomattoman naiivi, koska luulin, että suhteemme menisi jotenkin paremmin toisella yrittämällä. Tyhmää oli myös kuvitella, että olisin pystynyt vaihtamaan vaimoni ns. lennossa toiseen naiseen.
Kun on itse tehnyt kaikki tyhmyydet, on helppo nähdä milloin kaveri tai ystävä tekee niitä samoja juttuja. Toisaalta tiedän myös sen, että moni ihminen ei usko muiden sanaa. Meidän jokaisen on tehtävä omat virheemme. - Rouva
Ukkomies kirjoitti:
En minä vielä niin hirveän kypsä ole, mutta mielestäni ihan kohtuullisen paljon kokenut:
- väärin perustein aloitettu avioliitto
- pettäminen siinä avioliitossa
- eroaminen ja sen jälkeen suhteen uudelleen lämmittäminen
- vaimon vaihtaminen "parempaan" - suhde tietysti kariutui
- unelmien naisen löytäminen
- unelmien naisesta kiinni pitäminen :-)
Kun olin ensimmäisessä avioliitossa ja varsinkin silloin kun lämmittelimme suhdetta uudelleen, ystäväni yrittivät varovasti estää minua tekemästä samaa virhettä toistamiseen. Tietenkään en uskonut. Myöhemmin totesin olleeni uskomattoman naiivi, koska luulin, että suhteemme menisi jotenkin paremmin toisella yrittämällä. Tyhmää oli myös kuvitella, että olisin pystynyt vaihtamaan vaimoni ns. lennossa toiseen naiseen.
Kun on itse tehnyt kaikki tyhmyydet, on helppo nähdä milloin kaveri tai ystävä tekee niitä samoja juttuja. Toisaalta tiedän myös sen, että moni ihminen ei usko muiden sanaa. Meidän jokaisen on tehtävä omat virheemme.Kiitos viestistäsi, aamuni alkoi mukavalla yllätyksellä, eli Sinun viestilläsi.
Olen itse naimisissa , nyt menossa 23 vuosi, ja avioliittoni pitää kasassa kaksi asiaa: poikani ja taloudellinen asema sekä amamttini; itse näen työssäni miten avioerot vaikuttavat lapsiin. Meillä ei ole riitoja, mieheni harrastaa paljon, juuri eilen illalla tuli lohen kanssa kotiin (harrastaa perhoskalastusta); tuli myöhäänkotiin ja meni nukkumaan ja aamulla jo klo 6 töihin. Elämä on täydellinen oravapyörineen, molemmat ei edes huomaa toisiaan.
Itselläni on ollut monivuotinen suhde, avioliittoni ulkopuolella; juuri tämä suhde vasta teki minusta naisen. Olin 32 ja mies 54 kun suhteemme alkoi.Meillä kävi uskomattoman hyvä tuuri, emme jääneet koskaan kiinni. Eikä pidäkään, tässä aikuisessa iässä. Voi miten tuttua oli kun sanoit, että avioliitto perustetiin väärin perustein!
Kova läksy se on, kun meidän jokaisen pitää oppia elämämme virheistä, tiedän kyllä että maksan suurta hintaa jäämällä kotiin, mutta se on tämänhetkinen vapaavalintani. Katson tilannetta uudelleen kun olen nyt ensin saanut pojan "aikuiseksi".
Jäin miettimään, millainen visio Sinulla on unelmiesi naisesta:-)
Hyvää työpäivän jatkoa!
Onnea matkaan, löytää unelmiesi nainen! - Ukkomies
Rouva kirjoitti:
Kiitos viestistäsi, aamuni alkoi mukavalla yllätyksellä, eli Sinun viestilläsi.
Olen itse naimisissa , nyt menossa 23 vuosi, ja avioliittoni pitää kasassa kaksi asiaa: poikani ja taloudellinen asema sekä amamttini; itse näen työssäni miten avioerot vaikuttavat lapsiin. Meillä ei ole riitoja, mieheni harrastaa paljon, juuri eilen illalla tuli lohen kanssa kotiin (harrastaa perhoskalastusta); tuli myöhäänkotiin ja meni nukkumaan ja aamulla jo klo 6 töihin. Elämä on täydellinen oravapyörineen, molemmat ei edes huomaa toisiaan.
Itselläni on ollut monivuotinen suhde, avioliittoni ulkopuolella; juuri tämä suhde vasta teki minusta naisen. Olin 32 ja mies 54 kun suhteemme alkoi.Meillä kävi uskomattoman hyvä tuuri, emme jääneet koskaan kiinni. Eikä pidäkään, tässä aikuisessa iässä. Voi miten tuttua oli kun sanoit, että avioliitto perustetiin väärin perustein!
Kova läksy se on, kun meidän jokaisen pitää oppia elämämme virheistä, tiedän kyllä että maksan suurta hintaa jäämällä kotiin, mutta se on tämänhetkinen vapaavalintani. Katson tilannetta uudelleen kun olen nyt ensin saanut pojan "aikuiseksi".
Jäin miettimään, millainen visio Sinulla on unelmiesi naisesta:-)
Hyvää työpäivän jatkoa!
Onnea matkaan, löytää unelmiesi nainen!Ei se mikään visio ole, se on täyttä totta :) Löysin unelmieni naisen sen jälkeen, kun toivuin ensin aikaisemmasta erosta ja setvin elämäni kuntoon. Itse asiassa tunsin sen unelmieni naisen jo tuota ennen, mutta onneksi en tehnyt hänen kanssaan mitään ennen kuin sen aika tuli.
Minullekin oli varmaan suuri pelastus se, että ensimmäisessä liitossa ei lapsia ollut. Siksi siitä oli niin helppo lähteä. Omaisuus jaettiin nopeasti, eikä siitä tarvinnut hirveästi tapella. Enimmät tappelut estin ostamalla vaimon ulos.
Nimenomaan nyt, kun minulla on tuo unelmieni nainen vaimona, osaan sanoa, mikä oli pielessä aikaisemmassa liitossa. Sitä vain ei silloin tajunnut. Takaraivossa tunsin, että joku mättää, mutten osannut sanoa, mikä. Nyt tiedän sen jo aika tarkkaan. - Rouva
Ukkomies kirjoitti:
Ei se mikään visio ole, se on täyttä totta :) Löysin unelmieni naisen sen jälkeen, kun toivuin ensin aikaisemmasta erosta ja setvin elämäni kuntoon. Itse asiassa tunsin sen unelmieni naisen jo tuota ennen, mutta onneksi en tehnyt hänen kanssaan mitään ennen kuin sen aika tuli.
Minullekin oli varmaan suuri pelastus se, että ensimmäisessä liitossa ei lapsia ollut. Siksi siitä oli niin helppo lähteä. Omaisuus jaettiin nopeasti, eikä siitä tarvinnut hirveästi tapella. Enimmät tappelut estin ostamalla vaimon ulos.
Nimenomaan nyt, kun minulla on tuo unelmieni nainen vaimona, osaan sanoa, mikä oli pielessä aikaisemmassa liitossa. Sitä vain ei silloin tajunnut. Takaraivossa tunsin, että joku mättää, mutten osannut sanoa, mikä. Nyt tiedän sen jo aika tarkkaan.On se mahtavaa, huomata, kuinka suomalainen mies
osaa arvostaa unelmiensa naista. Silloin ei todellakaan tule mieleen tehdä mitään syrjähyppyjä.
Elämässäni on vain sellainen vaihe menossa, että
rakastan yhtä miestä, mutta hänellä on se vika, että elää hyvässä avioliitossa. Minun moraalini on joutunut kovalle koetukselle, ehkä se on edessä, että käännän hänelle selkäni. Moraalini ei kestä, koska on pakko kunnioittaa myös miehen vaimoa.
Kaikkea hyvää Sinulle sekä vaimollesi.
- iines
Onko hänellä siellä sit paljon naispuolisia ystäviä, et siksikö tunnet mustasukkaisuutta? en yhtään ihmettele jos näin on. hankala tilanne muuten kun asuu eri paikkakunnilla.Jos se on sit vaan ohimenevää ei kait ne opiskelut siellä monia vuosia kestä.
- Pauliina
Tiedän, miltä tuntuu, kun toisen elämässä tapahtuu kaikkea uutta ja kiinnostavaa ja itse tuntee jäävänsä kaiken sen ulkopuolelle. Pahinta mitä voit tässä tilanteessa kuitenkin tehdä on se, jos alat poikaystävällesi kiukuttelemaan siitä, että hän ei ota sinua huomioon. Käyttäydy mieluummin päinvastoin, vaikka olosi olisikin hieman nyreä. Osoita olevasi kiinnostunut poikaystäväsi uusista kavereista, opiskeluista ja bileistä. Kysele kaikesta ja pyri myös suhtautumaan niihin avoimesti ja iloisesti. Voithan varmasti viikonloppuna myös tavata näitä uusia kavereita ja sitä kautta heistä tavallaan tulee myös sinun kavereita, tai tuttuja ainakin. Älä ainakaan yritä saada poikakaveriasi ulkopuolelle näistä jutuista vain siksi, että ne sinusta tuntuvat ikäviltä. Sillä tavalla hän ainakin ahdistuu ja pahimmassa tapauksessa haluaakin eroon sinusta.
Kaukosuhde voi toimia aivan hyvin. Omasta mielestäni nuorena pitääkin asua eri paikkakunnilla. Silloin sitä just huomaa, kaipaako toista ihmistä todella ja haluaako olla juuri hänen kanssaan. Itselleni kävi, että aloin lukion viimeisellä luokalla seurustella luokkakaverini kanssa. Suhde kesti pojan armeija-ajan, samoin seuraavan vuoden, kun asuttiin 450 km päässä toisistamme, mutta loppui kun muutimme samalle paikkakunnalle. Tosin ei se yksin siitä muutosta johtunut, mutta kuitenkin.
Tsemppiä syksyyn! Anna poikaystävällesi vapautta, niin hän pysyy luonasi! :) - cat
pelottaa jo ajatellakin mitä tapahtuu kun mies vuoden kuluttua lähtee poliisi kouluun!! valmiiksi jo välillä itkettää, kun joskus tuntuu että kaverit on tärkeämpiä kuin minä, entäs sitten kun ollaan satoja kilometrejä erossa...
mustasukkaisuus on pelottava tunne, mua se ei vaivannu alkuaikoina, mut nyt kun itse valmis sitoutumaan niin pelottaa jos toinen ei olekaan luottamuksen arvoinen... tsemppiä vaan ja koita pitää ajatukset opiskelussa, se on kuitenkin sun loppu elämäs perusta, ois ikävää jos sen heittäisit pois... - pet..
Meillä on tyttöystävän kanssa sama tilanne. Tosin tavattiin vasta kesällä ja ollaan oltu yhessä n.3 kk. Tyttö lähti opiskelemaan ja nyt oon ittestäni löytäny ihan uusia piirteitä..mustasukkaisuus. Muuten menee hyvin, mutta noi kaikenmaailman opiskelijabileet ahdistaa,ja kun niitä on väh. kerran vkossa, niin yöunethan siinä menee. Ei kai edes olis mitään syytä huolehtia, mutta kun suhde on näinkin uusi, niin ihan täydellinen luottamus ei oo vielä kehittyny. Onneks huomenna on pe ja pääsee nukkumaan oman kullan kainaloon ja puhumaan kaiken maailman asioista.
Millähän sitä sais luottamusta nostettua vai tarvitaanko siihen vaan aikaa.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Riikka Purra lupasi Suomen kansalle 1 euron bensaa, hinta nyt 2 euroa
Vasemmistolaisen Marinin hallituksen aikana bensa ei maksanut kuin 1,3 euroa litralta. Ministerin pitäisi perustuslain m4326158- 875470
Rakkaalle miehelle
Terveiset rakas. Ikävä on edelleen. Suru valtaa sydämen, kun en saa lähestyä sinua. En saa vastauksia, en soittoa, viest514467- 543986
- 743934
Vasemmistohallitus palauttaa hintasääntelyn, esim. bensalitra vain 1e.
Tuleva vasemmistolaisista koostuva hallitus ottaa käyttöön vanhat hyvät keinot pitää hinnat kurissa. Tähän tarkoitukse33606SDP:n kansanedustaja Nazima Radmyar uhriutuu somessa saamistaan viesteistä.
https://www.is.fi/politiikka/art-2000011854410.html Miksi Razmyar ei kestä kansan palautetta oikean kansanedustajan tavo1923541Muistatteko kuinka Marinin hallituksen aikaan kansalaisilla oli varaa kuluttaa?
Tavallisella perheelläkin oli rahaa käydä sääännöllisesti ravintoloissa syömässä, koska vahvat ammattiliitot olivat neuv1213264Vasemmistolainen valehteli jälleen - Purra tai persut eivät luvanneet "euron bensaa"
Väite "euron bensasta" on ensisijaisesti poliittisten vastustajien käyttämä puhdas vale. Persut kyllä kampanjoivat näky713251- 432299