kaveriseura vaikuttaa

käy vielä peruskoulun ala-astetta.Toivon ja uskonkin että hänen asenteeseensa koulutyötä kohtaan voi vielä vaikuttaa.Hän on itse uudessa koulussaan jopa huomauttanut kavereitaan käyttäytymään kunnolla,ettei tarvii jäädä koko luokan koulun jälkeen.Voi tietysti olla että alkaa tiettyä aikuistumista olla havaittavissa myös..Onko itselläsi vastaavasta kokemuksia??

vastaan kirjoitti:

käy vielä peruskoulun ala-astetta.Toivon ja uskonkin että hänen asenteeseensa koulutyötä kohtaan voi vielä vaikuttaa.Hän on itse uudessa koulussaan jopa huomauttanut kavereitaan käyttäytymään kunnolla,ettei tarvii jäädä koko luokan koulun jälkeen.Voi tietysti olla että alkaa tiettyä aikuistumista olla havaittavissa myös..Onko itselläsi vastaavasta kokemuksia??

Lue lisää

Meillä tarina on tämä: poika on hyvin sosiaalinen tyyppi, jolla on aina ollut paljon kavereita. Hän on myös vilkas ja äkkipikainen. Jo tarhaikäisenä ja koulun eka luokilla viestit olivat vain ikäviä. Sitten luokat 3-6 menivät hyvin, kun hirviöluokka (kuten sitä koulussa nimitettiin) sai kokeneen, jämäkän mutta rennon miesopettajan.

Yläaste meni surkeasti, koululta saadut viestit olivat taas vain kielteisiä. Poika ei opettajien mukaan ollut paha, riidanhaastaja tms. mutta helposti ärsytettävissä tappeluihin. Myös oma-aloitteisia hölmöilyjä on riittänyt enemmän kuin tarpeeksi.

Olen aina ollut mukana vanhempain yhteistyöryhmissä niin tarhassa kuin koulussakin, olen kiinnostunut lapsen asioista. Tosin joskus ehdotin rehtorille, että eroan yhteistyöryhmässä, koska perinteisestihän ongelmanuoren vanhemmat eivät ole mukana missään :-)

Varmasti kaveriporukalla on vaikutuksensa, mutta meillä muutto ei ole ollut mahdollista. Kun työpaikatkin ovat aika oleellisia toimeentulolle... Emme ole keksineet, miten kaveriporukka vaihdetaan lapselle. Kukaan ei ole osannut antaa käytännön neuvoja. Vain sen, että "kaveriporukan olisi hyvä vaihtua".

Poika aloitti ammattikoulun. Ainakin alku vaikuttaa hyvältä. Toivomme samaa jatkossa.

Nyt olemme siinä tilanteessa, että ellei poika järkiinny, sijoittaminen lienee ainut kokeilematon vaihtoehto. Toivon, ettei siihen tarvitse mennä.

Siksi olenkin iloinen puolestanne, että teillä tilanne rauhoittunee jo nyt ja saatatte päästä murrosiästä helpommalla - niin poika kuin vanhemmatkin!

ante kirjoitti:

Meillä tarina on tämä: poika on hyvin sosiaalinen tyyppi, jolla on aina ollut paljon kavereita. Hän on myös vilkas ja äkkipikainen. Jo tarhaikäisenä ja koulun eka luokilla viestit olivat vain ikäviä. Sitten luokat 3-6 menivät hyvin, kun hirviöluokka (kuten sitä koulussa nimitettiin) sai kokeneen, jämäkän mutta rennon miesopettajan.

Yläaste meni surkeasti, koululta saadut viestit olivat taas vain kielteisiä. Poika ei opettajien mukaan ollut paha, riidanhaastaja tms. mutta helposti ärsytettävissä tappeluihin. Myös oma-aloitteisia hölmöilyjä on riittänyt enemmän kuin tarpeeksi.

Olen aina ollut mukana vanhempain yhteistyöryhmissä niin tarhassa kuin koulussakin, olen kiinnostunut lapsen asioista. Tosin joskus ehdotin rehtorille, että eroan yhteistyöryhmässä, koska perinteisestihän ongelmanuoren vanhemmat eivät ole mukana missään :-)

Varmasti kaveriporukalla on vaikutuksensa, mutta meillä muutto ei ole ollut mahdollista. Kun työpaikatkin ovat aika oleellisia toimeentulolle... Emme ole keksineet, miten kaveriporukka vaihdetaan lapselle. Kukaan ei ole osannut antaa käytännön neuvoja. Vain sen, että "kaveriporukan olisi hyvä vaihtua".

Poika aloitti ammattikoulun. Ainakin alku vaikuttaa hyvältä. Toivomme samaa jatkossa.

Nyt olemme siinä tilanteessa, että ellei poika järkiinny, sijoittaminen lienee ainut kokeilematon vaihtoehto. Toivon, ettei siihen tarvitse mennä.

Siksi olenkin iloinen puolestanne, että teillä tilanne rauhoittunee jo nyt ja saatatte päästä murrosiästä helpommalla - niin poika kuin vanhemmatkin!

Lue lisää

eihän se muuttaminen ihan noin vaan käy.Meillä alkoi tila käydä ahtaaksi.Voisin kirjoittaa kirjasarjan meidän oikukkaasata pojasta,koska hänestä löytyy piirteitä niin kamalasti ettei itsekään kaikista ole perillä.Välillä on kiltti,huomaavainen,hellyttävä,huolehtiva ja sitten yks kaks narraaja, oikukas, kiusantekijä,huiputtaja, laiska, laskelmoiva,jne.Meidän perheeseen kuuluu kaikkiaan neljä lasta.Vanhin on tytär,vuoden vanhempi.Sitten hän ja kaksi vuotta nuorempi veli.Nuorin poika on kahden vanha.Teemme paljon lasten kanssa,siitä ei voi syyttää ainakaan.Olenkin sitä mieltä että poikamme on vain opittava tulemaan itsensä ja luonteensa kanssa juttuun.Ehkä ikä tasoittaa särmiä.Kamalasti ei häntä voi toruakaan,kun on migreenioireita.Ne ovat totisinta totta,mutta onneksi nyt on ollut pitkään rauhallista sillä rintamalla.Poikamme harrastaa ja pelaa joukkuepelejä.On siellä ihan kivasti.Saa pos.palautetta kun on lahjakas.Elellään nyt päivä kerrallaan ja ollaan hyvillään näistä mukavista hetkistä.Itselläkin on nyt hyvä olo kun lapsella menee mukavasti.Toivon samaa myös teille.Hyvää seuraa lapselleen on niin vaikea saada mistään.Nykyään kun urheilevatkin nuoret tekevät älyttömyyksiä...