psykologia/lääkis

Lääkärillä on ehdottomasti paremmat työllisyysnäkymät ja kaksinkertainen palkka
psykologiin verrattuna.

Psykiatrina eli lääkärinä voit periaatteessa tehdä oman mielenkiinnon mukaan lähes kaikkea mitä psykologikin, erilaisia pätevyyksiä voi hommata myöskin samoin kuin psykologi. Tämän lisäksi psykiatrina on mahdollisuus lääkehoitoon, toisin kuin psykologina.

Henk.koht. psykologiassa häiritsee sellainen liika kaavamaisuus ja eksaktisuuden kaipuu. Onhan kyse yhdestä nuorimmasta tieteen haarasta, lisäksi kun ihmisen käytöstä tutkitaan niin tuntuu että koko psykologia samaan aikaa yrittää todistaa muulle tiedeyhteisölle tarpeellisuutensa. Lääketiede pohjaa luonnontieteeseen, joka on hyvä vastavoima sille miten humanistista itse lääkärin työ sitten on.

Psykiatrina myös tienaa kohtuullisen hyvin. Työ voi olla rassaavampaa kuin psykologin koska psykiatria hoitaa lähes kokonaan ns. raskaammat psyykkiset potilaat. Itsekin olen tehnyt lääkärin päivystystöitä psykiatrisissa sairaaloissa. Yleensä niissä on henk. kunnan kanssa hyvä ja rento ilmapiiri vaikka vaikeiden asioiden kanssa ollaankin tekemisissä. En halua psykiatriasta ammattia itselleni mutta ymmärrän mikä alassa kiehtoo.

Vastaan psykologiasta, sillä lääketiedettä en ole opiskellut. Käsittääkseni kukaan aiemmista vastaajista ei ole opiskellut psykologiaa.

Psykologi ja lääkäri ovat eri alojen asiantuntijoita. Psykologi opiskelee ja soveltaa työssään pääasiassa tietoa ihmisen normaalista kehityksestä ja normaalista käyttäytymistä, tiedonkäsittelystä, vuorovaikutuksesta, tunteista, ryhmien toiminnasta. Toki opiskeluun kuuluu myös psyykkisten häiriöiden, psykoterapian perusteiden ym. opiskelua.

Psykologi voi valmistuttuaan erikoistua, kuten tässä aiemmin jo mainittiinkin, psykoterapiaan kuten lääkärikin, mutta myös kehitys- ja kasvatuspsykologiaan, työ- ja organisaatiopsykologiaan, terveyspsykologiaan, oppimiseen, neuropsykologiaan, vahhuspsykologiaan ym. Itse henkilökohtaisesti suuntaudun työpsykologiaan (työyhteisöjen kehittämiseen ja henkilövalintoihin). Sivuaineopinnoilla voit suunnata itsesi jo perustutkinnolla.

Lääkäreitä epäilemättä haittaakin psykologiasta puuttuva kyllä/ei -ajattelu. Psykologia ei siis ole mekaanista: jos on tämä oire niin sitten on tämä tilanne, vaan psykologina on hyväksyttävä että ihmisen käyttäytyminen on monien tekijöiden summa. Psykologi tutkii ihmista kokonaisvaltaisena ihmisenä. Psykologiassa on itsereflektio, monien näkökulmien ymmärtäminen, asiakaslähtöisyys ja asiakkaan näkökulma tärkeitä. Psykologi auttaa psykiatreita kliinisellä puolella diagnosoinnissakin, mutta psykologi pyrkii kuvaamaan ihmisen tilannetta kokonaisvaltaisena: vahvuudet eri osa-alueissa kuten myös heikkoudet, kuntoutussuunnitelmat ym. Tämän tyyppiseen tutkimiseen kuuluvat esim. työkyvynarvioinnit. Pointtini on siis että psykologilla on hyvin paljon valinnanvaraa urallaan aina henkilöstöpäälliköstä psykoterapeuttiin ja neurotieteen tutkijaan. Ei siis pelkästään sairaiden ihmisten kanssa työskentelyä.

Psykologin koulutuksessa saa valmiudet kehittää itseään työntekijänä sekä käsitellä psyykkisesti raskaitakin työtilanteita. Itse henkilökohtaisesti olen työssä huomannut sen, että psykiatrit lähettävät hankalimmat asiakkaat ja vaikeimmat tutkittavat usein psykologille. Esim. jos psykiatri ei oikein tiedä onko tyyppi työkykyinen vai ei, niin se lähetetään psykologille.

Töitä psykologilla on vaikka kuinka paljon, mutta palkka ei ole lääkäriin verrattuna julkisella tai kolmannella sektorilla mikään erikoinen, minimipalkka on 2048€/kk muistaakseni, mutta itsehän sitten sitä palkkaa neuvottelee. Yksityisellä puolella psykologin palkka on oikein hyvä. Mielestäni erinomainen piirre psykologin työssä on se, että ei tarvitse tehdä ilta/yö/viikonlopputyötä.

Ehkä sinun kannattaa katsoa lääketieteellisen ja psykologian opinto-oppaat niin näet mihin asioihin kiinnitetään kummallakin alalla huomiota. http://www.soc.utu.fi/ ja http://www.utu.fi/med/tdk/