Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    Miettimisen paikka :)

    Osaammeko antaa lapsen lähteä antamillamme
    eväillä maailmaan?

    Luotammeko hänen oikeudenmukaisuuteensa
    parisuhteessa, jossa ei enää viimeisinä vuosinaan
    itse asunut, eikä näin ollen tiedä siitä paljoakaan?

    Osaammeko irrottautua, ettemme enää suojelisi,
    emmekä yrittäisi korvata sitä toista puoliskoa?

    Jos rakastaa, ei kahlitse.
    Jos rakastaa, ymmärtää.
    Jos rakastaa, antaa anteeksi ja unohtaa.
    Jos rakastaa, tekee kaikkensa, varmasti.

    Me rakastamme.
    Muuten meillä ei olisi lasta.

    Kahlitsemmeko, omimmeko lapsen itsellemme?
    Osaammeko hellittää kun on sen aika.
    3303
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 3

    Vanhimmat

    En ole osannut ajatella tuollaisia asioita kun
    lapset ovat niin pieniä.
    Herätit kiinnostukseni!
    Minun pitää nyt miettiä näitä juttuja.
    Kiitos.

    Äänestä

    näitä asioita minäkin! Yh-äitinä sitä saattaa tavallaan takertua lapsiinsa. Murkkuikäisen poikani kanssa olen saanut näitä asioita miettiä, koska hän on aivan selvästi irtautumassa äidistä ja minun annettava hänelle siihen mahdollisuus. Minun on luotettava häneen.Annettava hänen kantaa teoistaan vastuu. Me ollaan aina puhuttu paljon ja puhutaan vieläkin. Joskus hän tulee ja haluaa läheisyyttä ja saa sitä. Äidillä on oltava siihen aikaa. Minun on annettava hänelle eväät elämään. Tänä päivänä minun on hyväksyttävä, että pieni poikani tuo tyttöystävänsä kotiin. Siitä olen iloinen, että tuo. Toivon, että hänestä tulee oikea mies joka kunnioittaa naista, vaikka isän/miehen mallia hänellä ei olekaan.

    Äänestä

    • Yh:n pojasta voi tulla oikea mies, joka arvostaa myös naisia ja lapsia, juuri siksi, että hänellä ei ole ollut (HUONOA) isän/miehen mallia.

      Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    3:n äiti kirjoitti:

    Osaammeko antaa lapsen lähteä antamillamme
    eväillä maailmaan?

    Luotammeko hänen oikeudenmukaisuuteensa
    parisuhteessa, jossa ei enää viimeisinä vuosinaan
    itse asunut, eikä näin ollen tiedä siitä paljoakaan?

    Osaammeko irrottautua, ettemme enää suojelisi,
    emmekä yrittäisi korvata sitä toista puoliskoa?

    Jos rakastaa, ei kahlitse.
    Jos rakastaa, ymmärtää.
    Jos rakastaa, antaa anteeksi ja unohtaa.
    Jos rakastaa, tekee kaikkensa, varmasti.

    Me rakastamme.
    Muuten meillä ei olisi lasta.

    Kahlitsemmeko, omimmeko lapsen itsellemme?
    Osaammeko hellittää kun on sen aika.

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu