Tota, mä aloin joku aika sitten vetää 10mg cipralexia masennukseen.
Muutama päivä sitten maailman rakkaimalle ihmiselleni sattui vakava onnettomuus ja hänelle piti tehdä leikkaus, jossa aivoista poistettiin verihyytymä. Mahdollisuus on, ettei hän koskaan palaa täysin ennalleen.
Ihmettelin omaa suhtautumistani,koska reagoin suht' välinpitämättömästi, kun ensin kuulin tästä onnettomuudesta ja sittenkin, kun näin hänet hengityskoneessa. Ja yleensä olen muutenkin ollut tunteellinen ja empaattinen ihminen.
En ole myöskään tuntenut mitään seksuaalista halua viime aikoina. Ei ole vaan kiinnostanut ajatella astakkaista sukupuolta, eikä myöskään runkata. :P
Masennus ja alakuloisuus ja morkkikset on kyllä poissa ja siks kai jatkan lääkkeiden vetämistä, mutta aika robottimainen fiilis kyllä.
Lisäks viime yönä, kun olin menossa nukkumaan, säikähdin aivan perkeleesti, kun tuntu yhtäkkiä, että joku olis heittäny mua suht lujaa kumipallolla päähän. No en kummituksiin usko niin menin nettiin ja luin tästä ssri-lääkkeille(ja varsinkin niistä vieroitukselle) ominaisista "brain zap"- kokemuksista. Aika vittumaista jos tommosia alkaa tulemaan lisää.
Mitä mieltä ootte, onko teil ollut samanlaisia kokemuksia ja voittaako pidemmän päälle edut niiden haitat? Ite en tosiaan oo käyttäny kun muutaman viikon. Sanotaan nyt viel, että mun elämä oli tosi sekasin(ja on edelleen) ennen, kuin hain apua ja sain nää lääkkeet....
Muutama päivä sitten maailman rakkaimalle ihmiselleni sattui vakava onnettomuus ja hänelle piti tehdä leikkaus, jossa aivoista poistettiin verihyytymä. Mahdollisuus on, ettei hän koskaan palaa täysin ennalleen.
Ihmettelin omaa suhtautumistani,koska reagoin suht' välinpitämättömästi, kun ensin kuulin tästä onnettomuudesta ja sittenkin, kun näin hänet hengityskoneessa. Ja yleensä olen muutenkin ollut tunteellinen ja empaattinen ihminen.
En ole myöskään tuntenut mitään seksuaalista halua viime aikoina. Ei ole vaan kiinnostanut ajatella astakkaista sukupuolta, eikä myöskään runkata. :P
Masennus ja alakuloisuus ja morkkikset on kyllä poissa ja siks kai jatkan lääkkeiden vetämistä, mutta aika robottimainen fiilis kyllä.
Lisäks viime yönä, kun olin menossa nukkumaan, säikähdin aivan perkeleesti, kun tuntu yhtäkkiä, että joku olis heittäny mua suht lujaa kumipallolla päähän. No en kummituksiin usko niin menin nettiin ja luin tästä ssri-lääkkeille(ja varsinkin niistä vieroitukselle) ominaisista "brain zap"- kokemuksista. Aika vittumaista jos tommosia alkaa tulemaan lisää.
Mitä mieltä ootte, onko teil ollut samanlaisia kokemuksia ja voittaako pidemmän päälle edut niiden haitat? Ite en tosiaan oo käyttäny kun muutaman viikon. Sanotaan nyt viel, että mun elämä oli tosi sekasin(ja on edelleen) ennen, kuin hain apua ja sain nää lääkkeet....
Vastaukset 6
Vanhimmat
ainakin osalle käyttäjistä ja joillekin ne haittavaikutukset jäävät pysyviksi, kertoen pysyvästä aivovauriosta.
On jokaisen oma asia pohtia homman kannattavuutta mutta kannattaa muistaa että meillä on vain yhdet aivot ja yksi elämä.
Itse en halunnut ottaa riskiä siitä että menettäisin persoonallisuuteni, vaan lähdin puhdistamaan elämääni tarpeettomista ja haitallisista aineksista, kuten päihteistä ja eräistä elintarvikkeiden lisäaineista. Niiden tilalle otin aineenvaihdunnan tarvitsemia rakennusaineita, joita en saa ruokavaliostani.
Suurin remontti tuli kuitenkin elämään yleensä, pyrin tekemään vain sellaisia asioita, joista todella nautin välittömästi, en pelkästään palkkapäivänä. Elämäntapojen muutoshan tässä on avainasemassa kaikkiaan, tietenkin aivot alkavat reagoida kun niille tuputetaan pelkkää stressiä ja silloin on järkevämpi koettaa poistaa se stressi, eikä työntää koneeseen lisää kemiaa.
"Lääkkeillä" jotkut saavat itsensä sopeutettua siihen elämään joka heille ne oireet on aiheuttanut, minun filosofiani on rakentaa elämäni persoonallisuuteni näköiseksi, ei päin vastoin.
SSRI-lääkkeet tasaavat kaikki tunteet. Ei itketä eikä naurata. Siksi ne voivat olla pitkässä käytössä hankalia.
Etsi kirjastosta käsiisi kirja: "SSRI - onnenpilleri vai aikapommi?" Siinä on paljon tieto k.o. lääkkeiden vaikutuksista hyvässä ja pahassa.
Nyt olen kyllä eri mieltä! Olen syönyt SSRI-lääkkeitä (Sepram) melkein puoli vuotta eivätkä tunteeni todellakaan ole tasaiset. Ne eivät enää heittelehdi niin kuin ennen, mutta ovat kyllä hyvinkin jäljellä! Ainakin iloa tunnen hyvinkin paljon nykyään :) Ja suruakin tietysti välillä, mutta en ylivoimaista......
Avomiestäni rakastan edelleen ihan yhtä paljon ja kaikkia muitakin läheisiäni, ja yhtä hellyydenkipeä olen kuin aina ennenkin. Suurimmat pelot ja ahdistukset vain ovat menneet pois. Tasaisiakin päiviä on tietysti, mutta se on mielestäni ihan positiivista :)
Olen itse syönyt nyt 3 kk Citalopramia. Sitä ennen kokeiltiin Mirtazapinia, mutta oli pakko luopua niistä vaikeiden sivuoireiden vuoksi.
Citalo on tehnyt minusta aivan eri ihmisen kuin koskaan olen ollut. Toimin (tiedostan) niin kuin ropotti. Millään ei ole mitään väliä, tunteita ei ole mihinkään päin. En iloitse, en suruile, harrastukset eivät "tunnu" yhtään missään ja seksihaluista ei ole tietoakaan.
Masennus ja ahdistus ovat kyllä pois, mutta elän niinkuin jonkun toisen ruumissa, se en ole minä! En koskaan ole tunteiltani ollut tuollainen!!!
Minulla on sama valmiste ja annostus. Olen kanssasi samaa mieltä, että kyllähän ne tasaavat tunteita. Ainakin minulle tämä lääkitys auttaa hyvin, koska en vaivu enää ahdistukseen ja muutenkin yritän elää eteenpäin. Ehkä koen elämäni jonkinlaiseksi, koska en haaveile nyt kuolemisesta.
Ainakin vieroitusoireita ovat sellaiset sähköiskun kaltaiset nykäykset päästä varpaisiin.
Eräänlainen ongelma kohdallani on se, että saatan ohittaa tuttavia huomaamatta. Ehkä se näkyy tai sitten voihan sitä olla kuka hyvänsä niin ajatuksissaan.
Heippa, minulla oli joitain vuosia sitten aika sama tilanne kuin sinulla, että läheinen lähti yhtäkkiä viimeselle matkalle. Olin myöskin hyvin tunteeton asian suhteen, ja söin tuolloin 50mg sertralinia. Ajattelin, että minussa on jokin mennyt sisäisesti rikki kun en pysty tuntemaan surua tai empatiaa.
Puhuinkin menetyksestä useinden ihmisten kanssa ja itse ihmettelin suhtautumistani. Todennäköisetsi olin kuitenkin niin shokissa alussa, että mieli suojasi jo ennestään masentunutta mieltä tuolta ymmärtämiseltä. Kesti 2 viikkoa, ennen kuin saatoin surra ja itku tuli.
Pohjaten omaan kokemukseeni, olet varmaan shoksissa rakasta ihmistä kohdanneesta onnettomuudesta, mielesi ei vielä anna sen tulla tajutaan täydellä voimalla, mielesi suojelee sinua.
Toki vaikutusta on varmasti tuolla cipralexillakin, mutta enemmän uskon, että sinulla toimii ihmismielen merkilliset suojeluvaistot, jotka pitää sinua koossa pahimman tunnemyrskyn yli. Se ei kuitenkaan tarkoita, että olisit tunteeton tai kyvytön tuntemaan empatiaa.
Voimia sinulle ja helpompaa oloa t. kohtalotoveri