Ruohon korren verran hamusin.
Kitkin ja itkin.
Saadakseni enemmän.
Tunteakseni.
Välität.
Nypin ja tyrkytin.
Yritin olla hyväkin.
En osannut oikein rakastaa.
En sitä taitoa hallita.
Leijuin pilvissä.
Rakastin ihmistä.
Miestä.
Mielessäni ihmeellistä.
Erotinko sittenkään.
Oikeaa tai väärää.
Rakkautta ja vihaa.
Sekoitin siemenet.
Ei kasvaneet mitkään.
Liian paljon odotin.
Korkealta putosin.
Tyhjiöön.
Hukka minut perikööt!
Kitkin ja itkin.
Saadakseni enemmän.
Tunteakseni.
Välität.
Nypin ja tyrkytin.
Yritin olla hyväkin.
En osannut oikein rakastaa.
En sitä taitoa hallita.
Leijuin pilvissä.
Rakastin ihmistä.
Miestä.
Mielessäni ihmeellistä.
Erotinko sittenkään.
Oikeaa tai väärää.
Rakkautta ja vihaa.
Sekoitin siemenet.
Ei kasvaneet mitkään.
Liian paljon odotin.
Korkealta putosin.
Tyhjiöön.
Hukka minut perikööt!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mihinkään hukka Sinua peri,
elämä ja rakkaus on nyt vaan kolhaissut Sinua.
Nouset, nouset vielä kastelemaan niitä rakkauden
ruusuja. Kaikelle on aikansa ja paikkansa, muista
se.
Rutistuksia päivääsi.
En odottanut mitään.
Toivoin.Mutta haaveetkin oli liikaa.
Silloin kerran uskalsin ajatella.
Polvihousuissa ja etutukassa.
Olin rohkea silloin.Hullunrohkea.
Nyt on poissa ne päivät.
Ei tuoksu apila samalla,
ei ruohossa metsämansikoita
pitkä rivi.
Otin mansikan:rakastaa.
Otin toisen:ei rakasta.
Lapsen leikistä tuli
miehuuden dmamatiikkaa.
Heinästä elämä ja metsämansikoista
kirpeitä kokemuksia.
Rakkaus,varmaan osa taivasta.Jossain.
Runosi ovat syviä ja kauniita.
Joku muu perii sinut kuin hukka.
taito mutta kyllä sinäkin sen osaat.Kirjoitat aina niin hienolla aidolla tunteella että rakkausrunosi ovat jotain niin kaunista ja ainutlaatuista.Kerron yhden jutun.Sinusta pidetään ja paljon.Sydämelliset kiitokset!
Oikein 'itsensäruoskimis-runo' on nyt tullut kynästäsi.
Mutta tuttua Gitta-energiaa ja toimivaa!
Ja pisteenä tuo, 'hukka minut perikööt' oujee! :)
Mutmut,, ei olisi uskonut aamulla, lumisateessa,
että aurinkoinen paistelee ja niin mahtavasti,
joten näin se menee... ;)*hymy*