Outoa lukea täältä tekstejä, joissa ihmiset kertovat olevansa esim. 17 vuotiaita ja raskaana.
Itse olen 24, enkä mitenkään pysty kuvittelemaan lasta elämääni (odotuskivut, säryt, synnytystuskat, repeämät, jne)! Hirvittää vain, jos joskus 10 vuoden kuluttua vauvakuume iskee, ja silloin synnyttäminen ei ole yhtä helppoa kuin nuorempana. Paikat hajoaa entistä helpommin, komplikaatioiden riski on suurempi jne..
Eikö teitä hirvittänyt kaikenmaailman kivut, vaivat ja tuskat? Entä tuleva lapsi? Uskon, että lapsenhoito onnistuu itseltäni helposti, mutta en usko että pystyn sellaista maailmaan odottamaan/synnyttämään. On tämä niin outoa tämän ikäiseltä..
Itse olen 24, enkä mitenkään pysty kuvittelemaan lasta elämääni (odotuskivut, säryt, synnytystuskat, repeämät, jne)! Hirvittää vain, jos joskus 10 vuoden kuluttua vauvakuume iskee, ja silloin synnyttäminen ei ole yhtä helppoa kuin nuorempana. Paikat hajoaa entistä helpommin, komplikaatioiden riski on suurempi jne..
Eikö teitä hirvittänyt kaikenmaailman kivut, vaivat ja tuskat? Entä tuleva lapsi? Uskon, että lapsenhoito onnistuu itseltäni helposti, mutta en usko että pystyn sellaista maailmaan odottamaan/synnyttämään. On tämä niin outoa tämän ikäiseltä..
Vastaukset 5
Vanhimmat
Eipä nuo hirvittäneet,kun ei etukäteen tiennyt mitä on edessä.
Etkä voi tietää sinäkään,kaikilla kun on omanlaisensa raskaus & synnytys.
Ja voin sanoa,että odotuskivut,synnytystuskat,repeämät yms. eivät ole mitään verrattuna arkeen lapsen kanssa.
En minä keskittynyt noihin kipuihin omana raskausaikanani,annoin vaan kaiken mennä omalla painollaan sen kummemmin miettimättä.
Oli närästystä,liitoskipuja,selkäkipuja,supisteluja ja raskausmyrkytys.
Loppuraskaudesta useimmat alkavat toivoa synnytyksen käynnistymistä,eikä se enää tunnukaan yhtään niin pelottavalta.
Kun oma synnytykseni alkoi,olin vain helpottunut ja menin tilanteen mukana.
Kesti 28 h,mutta kyllä tekisin saman uudelleen,ei käynyt niin kipeää etteikö olisi selvinnyt.
Ja repeämiä ei tullut kuin muutoma pikkuinen,jotka tikattiin ja kuukaudessa paranivat ilman sen suurempia ongelmia.
Ainoa mikä tuntui rankalta,oli synnytyksen JÄLKEINEN olotila,ensimmäiset 2 päivää kun voimat oli lopussa eikä pystynyt kunnolla istumaan.
Tottakai kaikki kipu(taino oikeastaan pelkkä synnytyskipu,en minä nyt jotain raskausajan vaivoja alkanut jännittämään) jännitti,mutta ihan _OIKEASTI_ ei nyt niiin kamalia ole.
Olet varmaan kuullut jonkinsortin kauhujuttuja? :D
Tuntuu, että kaikki kauhujutut löytävät tiensä juuri minun luo. On hassua katsoa keskustelupalstojen otsikoita, joissa odottavat äidit vertailevat vaivojaan kuin niissä ei olisi mitään ihmeellistä. Suorastaan kauhistun heidän kaikkien puolesta! Mietin joskus adoptiotakin, mutta siihen mahtaa tarvita paljon varallisuutta ja aikaa kuluu myös pitkästi. Ja mieheni ei taatusti suostu adoptioon, sen verran omista siittiöistään tykkää.
Pitäisi varmaan ehdottaa miehelle, että synnyttää lapsen itse :D
Kyllähän niitä kauhutarinoita riittää,useimmiten matkan varrella muuttuneita ja täysin suunnereltuja.
Kyllä niihin raskausvaivoihin tottuu,eivätkä ne todellakaan ole mitään normaalia päänsärkyä tai muuta arkista kovempaa että sitä tulisi mietittyä.
Eri asia sitten jos joutuu esimerkiksi osastolle,mutta loppujenlopuksi harva sinnekkään joutuu.
Ja eri odottajilla on eri vaivat,toiselle tulee toista ja toiselle toista.
Joku selviää kovinkin kivutta.
Se on kyllä totta,että vanhempana nuo säryt&kivut voivat olla pahempia ja tuntua pahemmilta.
Minun mielestäni keskitytään aivan liikaa synnytykseen nykyään(ei siinä,tottakai se jännittää ja on hyvä puhua ja selvittää asioita siitä etukäteen),mutta kun suurimmalla osalla se menee ilman sen suurempia ongelmia.
Enemmänkin tulisi keskittyä siihen vauvan kanssa oloon,siitä se rankin osuus alkaa..
Varsinkin jos kovin vanhana ajattelit lapset hankkia,yövalvominen voi ottaa todella koville. :/
Mutta,älä ihmeessä jätä lapsia tekemättä raskausvaivojen tai synnytyskivun pelossa!
Ei ne ole sen arvoisia.
Ja kyllä tässä alkaa itselläkin olemaan ikävä raskausaikaa,vaikka tyttö vasta 7 kk..
Olen synnyttänyt silloin kun olin 23v ja toisen kerran heti perään 24v ja sitten tämän viimeisimpäni kun olin 43v. ja täytyy sanoa että tämä viimeisimpäni on kaikin puolin ollut HELPPO. Raskaus-synnytys-sekä jälkeinen aika. Yövalvomiset helppoja, ihan eri juttu kuin silloin nuorena. Ehkäpä se on johtunut siitä kun on ollut kaksi vauvaa silloin. Nyt vain tämä yksi.
Itseäni peloitti etukäteen kovastikin tuo raskaus-synnytys näillä kymmenillä, mutta nyt, ei voi kun suositella lämpimästi.
Sain vähän uusia näkökohtia tähän ajatteluuni. Kiitos vaan kaikille lämpimästi :)