maatalous yrittäjän arki???

Huoleton on hevoseton poika.

Uutta maitotilaa on käytännössä mahdoton perustaa, pitää ostaa maitokiintiöt,koneet,eläimet ym.
Päätoimiseksi viljelijäksi aikovan täytyy kyllä ostaa sellainen tila jolla on edellämainittuja omaisuuksia ja kehittää tilaa tältä pohjalta.

Maanviljelijän arki on tasan niin ikävää tai ihanaa kun sinä haluat siitä tehdä. Maitotilalla on enempi työtä kuin 40-tunnin työviikossa.
Pitää kysellä itseltään haluaako olla oman itsensä herra, asua maaseudun rauhassa, pitääkö luonnosta ja eläimistä ja niiden hoidosta?

Se hinta nyt riippuu ihan siitä, mitä aikoo valita tuotantosuunnaksi ja minkä verran on vaatimuksia asuinolosuhteista. Puolella miljoonalla "mummonmarkkoja" saa jo sellaisen tilan, että siitä_saa_tehtyä elinkelpoisen. Se edellyttää valmiutta asua syrjäisellä paikalla ja ränstyneissä rakennuksissa alkuunsa. Remonttia ja pirusti töitä. Lopputuloksesta sitten tulee kyllä oman näköinen ja viihtyisä, jos vaan tarmoa ja taitoa riittää.

Tämän hetken tilanne on se, että viljelijäksi ei kannata ryhtyä, mikäli mitataan kannattavuutta rahalla. Pieni tila jää liikevaihdoltaan pieneksi ja suuren hankkiminen taas vaatii järjettömän määrän tuohta. Lottovoittajia lukuunottamatta siis jumalatonta velanottoa. Paljon tulee paljon menee ja omaan kukkaroon jää vain roposia.

Itselläni on pikkutila vuokralla ja asun sitä nyt kuin omakotitaloa ja tarkkailen tilannetta. Eu on sellaisessa kulminaatiovaiheessa, että on huima riski investoida yhtään mihinkään. Pitää ensin katsoa, mitä itälaajeneminen tuo tullessaan ja tehdä vasta sitten päätöksiä jatkosta.

Näillä näkymin vaikuttaa siltä, että Suomen maatalouteen tulee jyrkkä kahtiajako: "euromittaiset" suurtilat ja pienet erikoisviljelmät. Pudotuspeli on kovaa ja keskiluokan karjatilat ovat pahimmassa pulassa. Sen paremmin ei mene kasvinviljelypuolellakaan. Ilmeisesti noin kymmenen vuoden kuluttua on jäljellä muutama suurtila ja joukko muutaman hehtaarin erikoistuneita viljelmiä, joiden kannattavuus perustuu erityisosaamiseen ja jatkojalostukseen.

Aitona yrittäjätyyppinä neuvoisin harkitsemaan erikoistuneen pikkutilan laittoa. Sellaisen saa toimimaan ilman eu-tukia ja silloin on vapaa toimimaan markkinatilanteen mukaan. Suuren tilan ainoa keino selviytyä on sitoutua eu-tukiin ja siinä menettää yrittäjyys merkityksensä. Ehdot sanellaan Brysselistä ja koskaan ei voi tietää, milloin on vastassa uusi direktiivi, joka mitätöi kaiken tehdyn työn ja romauttaa kannattavuuden. Viljelijä joutuu sitoutumaan yleensä vähintään viiden vuoden sopimuksiin, mutta pelisääntöjä muutellaan sujuvasti kesken sopimuskauden. Hyvä esimerkki sanelupolitiikasta ovat nämä viimeisimmät lantalavaatimukset. Tiedän useita (keskikastin tiloja), joilla laittavat pillit pussiin älyttömien investointivaatimusten vuoksi.